Tavoitellaanko nyt kotiäitien yhteiskuntaa?

(Julkaistu Kalevassa 26.4.2016)

Opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen (kok.) esitti eduskunnalle 20. huhtikuuta kohtuuttomia korotuksia päivähoidon asiakasmaksuihin. Niitä ja jo aiemmin toteutettuja heikennyksiä varhaiskasvatukseen on vaikea ymmärtää, ellei niiden tarkoituksena ole edistää kotiäitiyhteiskuntaa.

Päivähoidon asiakasmaksujen korotus heikentää lasten mahdollisuuksia osallistua laadukkaaseen varhaiskasvatukseen, mutta esitykseen liittyy myös muita ongelmia. Esityksessä on toki hyvääkin, kuten pienituloisimpien maksujen kohtuullistaminen.

Nyt hallitus paikkaa kestävyysvajetta lapsiperheiden kustannuksella. Lisäksi korotukset ovat kannustinvaikutuksiltaan ei-toivottavia, koska ne ohjaavat työelämässä olevia vanhempia jäämään kotiin.

Sellainen on myrkkyä kansantaloudelle, ja useimmiten kotiin jäisivät naiset. Parempi tapa ratkaista asia olisi progressiivinen verotus, joka kohtelee kaikkia samalla tavalla ja jolla ei ole epäedullisia sukupuolivaikutuksia.

Hallituksen julkilausuttu tavoite on olla nostamatta kokonaisveroastetta, joten se nostaa veronkaltaisia maksuja kohdistaen ne yhteen ryhmään.

Hallituksen tavoitteen kirjain toteutuu, mutta henki ei: asiakasmaksujen korotukset ovat kuin lapsiperheisiin kohdistuva lisävero. Tällaista politiikkaa voi hyvällä omallatunnolla kutsua kikkailuksi.

Vaikka eduskunta hyväksyisi asiakasmaksujen nostamisen, hyvä uutinen on, että kyseessä ei ole pakottava, vaan ehdollinen lainsäädäntö. Se tarkoittaa sitä, että kunnat saavat itse päättää, toteuttavatko ne korotuksia.

Me Oulussa – valitettavasti – olemme jo päättäneet rajata lasten subjektiivista päivähoito-oikeutta ja kasvattaa varhaiskasvatuksen ryhmäkokoja. Mielestäni olisi kohtuutonta kaiken lisäksi korottaa päivähoidon asiakasmaksuja. Edellä mainitun perusteella se olisi myös yhteisen edun vastaista.

Janne Hakkarainen
kaupunginvaltuutettu (vihr.)
Oulu

Elinvoimaa yhdenvertaisuudesta

(Julkaistu Forum24:ssa 9.2.2016)

Tutustuin taannoin yhdysvaltalaisen kaupunkitutkija Richard Floridan ajatuksiin kaupunkiseutujen elinvoimaisuudesta. Maailmalla hän on erityisen tunnettu luomastaan luovan luokan käsitteestä ja niin sanotusta gay-indeksistä.

Florida on löytänyt vahvan korrelaation luovan talouden menestyksen ja seksuaalivähemmistöjen alakulttuurin kukoistuksen välillä. On tärkeää huomata, että luovan talouden menestyksen korrelaatio ei liity yksilöiden seksuaaliseen suuntautumiseen, vaan yhteisön suvaitsevaisuuteen.

Ajatus sopii myös kaupunkilaisjärkeen. Sellaisilla paikkakunnilla, joilla seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat ihmiset uskaltavat olla avoimesti sellaisia kuin ovat, vallitsee todennäköisesti ilmapiiri, jossa erilaisia tai totutusta poikkeavia ajatuksia ei lytätä heti alkumetreillä. Sellainen ilmapiiri luo uudenlaisia liiketoimintamalleja, työpaikkoja ja hyvinvointia meille kaikille.

Tällaisen ilmapiirin luominen edellyttää toimenpiteitä niin viranomaisilta, yrityksiltä kuin yksilöiltäkin. Julkisen vallan on syytä turvata riittävät resurssit tehokkaaseen tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistämiseen. Yritysten kannattaa miettiä, miten henkilöstön monimuotoisuus huomioidaan, jos se haluaa edistää työntekijöidensä työhyvinvointia. Yksilöt voivat edistää parempaa asenneilmapiiriä tutkailemalla omaa käyttäytymistään ja kehittämällä sitä, jos he huomaavat siinä epäkohtia.

Suvaitsevaisuudella, avoimuudella ja avarakatseisuudella voidaan siis synnyttää taloudellista hyvinvointia ja elinvoimaa. Niillä voidaan synnyttää myös säästöjä.

Jos luomme työpaikoille hyvinvoivan työskentelyilmapiirin, jossa jokainen voi vapaasti olla oma itsensä taustoistaan riippumatta, työn tekemisen mielekkyys ja laatu paranevat olennaisesti. Tämä ilmenee työn hedelmissä, jotka voidaan poimia säästyneinä rahoina ja resursseina. Henkisesti hyvinvoiva työntekijä sairastaa vähemmän.

Työpaikoissa, joissa ihmisten monimuotoisuus koetaan mieluummin lattiana, jolta ponnistaa, eikä kattona, johon törmätä, syntyy enemmän tulosta ja mikä tärkeintä, työntekijää kohdellaan ihmisarvoisesti.

Ihminen voidaan saada tuntemaan olonsa hyvin tukalaksi ikänsä, ihonvärinsä, seksuaalisen tai sukupuolisen suuntautumisensa, vammaisuutensa, uskontonsa tai kielensä vuoksi, vaikka minkäänlaista lakia tai asetusta ei rikottaisikaan.

Pohjois-Suomella, Oulun kaupungilla tai sen yrityksillä ei ole varaa menettää osaavia työntekijöitä etelän suurille kaupungeille vain siksi, ettemme osaa ottaa toisiamme paremmin huomioon. Kaupunkien välisessä kilpailussa myös edellä mainitut näkökulmat ja houkuttelevuustekijät kannattaa huomioida.

Vuoden 2015 poliittinen toimintakertomus

Päätin valtuustokauden alussa äänestäjien kuluttajansuojan ja avoimuuden lisäämiseksi kirjoittaa vuosittain poliittisen toimintakertomuksen, jossa käyn läpi keskeisimmät poliittiset tekoni, puheeni ja aloitteeni. Olen aiemmin kirjoittanut poliittiset toimintakertomukset vuosilta 2013 ja 2014.

Vuoden 2015 poliittinen toimintakertomukseni löytyy täältä.

Puheeni Suomen kansalaisuuden saaneiden itsenäisyysjuhlassa

Kansalaiset, hyvät ystävät!

Suomi ja suomalaiset juhlivat tänään maamme 98-vuotista itsenäisyyttä. Teillä on tänään erityinen syy juhlaan, koska vietätte itsenäisyyspäivää ensimmäistä kertaa Suomen kansalaisina. Minulla on suuri ilo ja kunnia päästä tuomaan Oulun kaupungin tervehdys juhlaanne.

Puhun aluksi siitä, mitä suomalaisuus minun mielestäni tarkoittaa. Aihe on laaja ja monimutkainen, koska suomalaisuutta on monenlaista. Minun näkemykseni on, että ei ole olemassa aitoa ja oikeaa tapaa olla suomalainen.

Aitoa ja oikeaa suomalaisuutta ei ole oikeastaan koskaan ollut olemassakaan. Se, mitä pidämme tänään suomalaisuutena, on syntynyt kansainvälisen vuorovaikutuksen ansiosta. Tuo vuorovaikutus jatkuu yhä ja muokkaa käsitystämme suomalaisuudesta myös tulevaisuudessa.

Suomen pitää olla sellainen maa, jossa jokaisen on hyvä elää.

Suomessa asuu erilaisia ihmisiä, ja monimuotoisuutemme on rikkaus ja voimavara. Olemme kaikki suomalaisia äidinkielestä, iästä, terveydestä, etnisestä taustasta, seksuaalisesta suuntautumisesta, vakaumuksesta, uskonnosta tai muusta sellaisesta riippumatta.

***

Kansalaiset, hyvät ystävät!

Koko maailma ja Suomi sen osana elävät juuri nyt haastavia aikoja.

Maailman johtajat ovat kokoontuneet Pariisin ilmastokokoukseen, jonka tavoitteena on laatia ilmastosopimus, joka tulisi voimaan vuonna 2020. Sen tarkoituksena on saada maailman valtiot ripeisiin toimiin ilmastonmuutoksen pahimpien seurausten välttämiseksi.

Toivon todella, että sopimus saadaan syntymään. Emme ole koskaan olleet näin lähellä onnistumista. Jos kaikki menee hyvin, Pariisissa avataan ovi uuteen maailmaan, joka kamppailee yhdessä ilmastonmuutosta vastaan.

Toinen merkittävä haaste on meneillään oleva pakolaiskriisi.

Meillä suomalaisilla on moraalinen velvollisuus auttaa heitä, jotka joutuvat pakenemaan kotimaistaan sotaa, vainoa ja hätää. Verrattuna moneen muuhun maailman maahan me suomalaiset elämme yltäkylläisyydessä.

On ollut ilo huomata, miten moni on lähtenyt auttamaan turvapaikanhakijoita. Moni on lahjoittanut vaatteitaan tai antanut aikaansa vapaaehtoistoiminnalle, jotta saamme uudet tulijat osaksi yhteiskuntaamme alusta alkaen ja jotta he kokisivat olonsa tervetulleeksi.

Mainitsen muutaman esimerkin, jotka ovat ilahduttaneet minua paljon.

Oulu on Suomen paras pyöräilykaupunki, minkä vuoksi on ollut mukavaa huomata, kuinka suomalaiset yhteistyössä turvapaikanhakijoiden kanssa ovat kunnostaneet vanhoja polkupyöriä turvapaikanhakijoille.

Monet ovat ryhtyneet opettamaan turvapaikanhakijoille suomen kieltä. Samalla he ovat itse oppineet muista kulttuureista ja tavoista elää. Lisäksi heidän vuorovaikutustaitonsa ovat parantuneet.

Pakolaiskriisi on synnyttänyt Suomessa myös ikävää vastakkainasettelua. Rasismista on tullut entistä näkyvämpää. Meidän täytyy purkaa vastakkainasettelua jakamalla asiallista tietoa ja hälventämällä ennakkoluuloja.

Ennakkoluulot perustuvat pelkoon, ja meidän täytyy pystyä vähentämään sitä. Kansainvälisyys, avoimuus ja niiden mukana tuomat uudet ihmiset eivät ole uhka. Näen asian pikemminkin päinvastoin: sulkeutuneisuus ja sisäänpäin kääntyneisyys ovat minun mielestäni oikeita uhkia, jotka meidän on syytä torjua.

Suomen täytyy lisäksi olla mukana vaikuttamassa kansainvälisillä areenoilla siihen, että pakolaiskriisin alkuperäiset syyt saadaan ratkaistua.

***

Kansalaiset, hyvät ystävät!

Haasteista huolimatta meillä on mahdollisuus ylläpitää ja rakentaa sellaista Suomea, jossa voimme yhdessä etsiä ratkaisuja ja keinoja näiden haasteiden voittamiseksi ja jossa jokaisen on hyvä elää.

Monimuotoisuutemme vahvistaa meitä. Tämän voimavaran avulla meillä on mahdollisuus kehittyä tämän päivän ja tulevaisuuden itsenäiseksi Suomeksi.

Se vaatii vain sen, että otamme rohkeasti askelia eteenpäin ennakkoluulottomasti ja avoimin mielin. Olen varma, että onnistumme siinä, jos vain haluamme.

Kansalaiset, hyvät ystävät!

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Puheeni varhaiskasvatuksesta Oulun kaupunginvaltuuston talousarviokokouksessa 30.11.

Arvoisa herra puheenjohtaja, hyvät valtuutetut!

En pidä varhaiskasvatukseen esitettyjä säästöjä hyvänä ajatuksena. Emme saa toistaa viime laman virheitä säästämällä lapsista.

1990-luvun laman aikana näin päätettiin toimia. Nyt nuo säästöt aiheuttavat valtavia menoja syrjäytymisen muodossa. Puhutaan laman lapsista.

Kuten valtuutettu Pitko mainitsi ryhmäpuheenvuorossaan syrjäytyneen nuoren hinnaksi on arvioitu miljoona euroa. Inhimilliselle menetykselle ei voi laskea hintaa.

Kuten valtuutettu Pitko myös totesi, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen laajan tutkimuksen mukaan vuonna 1987 syntyneistä jopa 20 prosenttia on käyttänyt erikoissairaanhoidon psykiatrisia palveluja 21 ikävuoteen mennessä. Vuonna 1987 syntyneet aloittivat koulutiensä juuri laman aikaan.

Samassa tutkimuksessa kävi ilmi, että jopa 18 prosentilla ei ole ollut samaan ikään mennessä peruskoulun jälkeistä tutkintoa.

Lisäksi melkein jopa neljännes heistä on joutunut hakemaan toimeentulotukea. Muistutan, että 21 ikävuoden jälkeen vuonna 1987 syntyneiden prosenttiosuudet psykiatrisen erikoissairaanhoidon ja sosiaalitoimen asiakkaina ovat varmasti kasvaneet.

Lapsen subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajoittaminen hänen vanhempiensa työmarkkina-aseman perusteella rajoittaisi päivähoitoa juuri heiltä, kenelle siitä on eniten hyötyä.

Ryhmäkokojen kasvattaminen ei myöskään ole hyvä idea. Lastentarhanopettajilla on jo nyt haasteita toteuttaa laadukasta varhaiskasvatusta, ja ryhmäkokojen kasvattaminen muuttaisi heidän työtään yhä enemmän pedagogiikasta lastentarhaamiseen.

Arvoisa herra puheenjohtaja, hyvät valtuutetut!

Ymmärrän Oulun kaupungin talouden haasteet. En vain pidä varhaiskasvatukseen esitettyjä säästöjä säästöinä vaan kustannuksina, kun asiaa tarkastellaan pidemmällä aikavälillä.

Kiitos.