Tilanne voisi olla huonompikin – puheeni valtuuston talousseminaarissa

Oulun kaupunki hankki ulkopuolisen konsultin arvioimaan Oulun kaupungin taloutta ja esittämään keinoja talouden sopeuttamiseksi. Selvityksen tuloksia esiteltiin kaupunginvaltuustolle maanantaina 27. tammikuuta. Käytin kokouksessa oheisen, lyhyen ryhmäpuheenvuoron, jossa kommentoin selvitystä yleisellä tasolla. Valtuustoryhmämme aloittaa selvityksen perinpohjaisemman käsittelyn pian.

Arvoisa puheenjohtaja!

Vihreä valtuustoryhmä tunnistaa talouden sopeutustarpeen. Emme saa ajautua tilanteeseen, jossa lainaa joudutaan ottamaan käyttötalousmenoihin. Kaupungin taloudellinen tilanne on kuitenkin siitä lohdullinen, että meillä on vielä valinnanvaraa sopeutuksessa – jos me siirrämme sopeutuksia hamaaseen tulevaisuuteen, valinnanvaramme kapenee. 

Lainakaan ei ole vihreille poissuljettua. Sitä voidaan käyttää investointeihin, joiden tuotto on suurempi kuin lainan korko. 

Kun sopeutamme taloutta, meidän täytyy pitää huolta, että emme leikkaa tulevaisuuden kasvua, elinvoimaa ja veto- ja pitovoimaa – se korostaa huolellista vaikutusten arvioinnin tärkeyttä. Lisäksi meidän on huomioitava muuttotrendit ja kaupunkien välinen kilpailu: emme halua tehdä sellaisia päätöksiä, jotka kiihdyttävät nuorten osaajien muuttotappiota.

Selvityksessä on paljon hyviä itsestäänselvityksiä, jotka kannattaa toteuttaa: sellaisia ovat esimerkiksi kiinteistöverotusselvitys, joka tuottaa useita miljoonia euroja säästöjä ja toiminnan tehostaminen kuten säästäminen tulostuksesta, johon menee tällä hetkellä noin miljoonan euron verran vuosittain. 

Tämän selvityksen pohjalta on hyvä aloittaa neuvottelut. Keskustelu aiheen ympärillä on ollut aika synkkää, mutta niinkin voisi ajatella, että meillä on vielä valinnanvaraa päättää, että huomenna on paremmin kuin tänään.

Toivon ja yhteistyön politiikkaa – puheeni oululaisten vihreiden yhteisöjen vuosijuhlassa

Oululaiset vihreät yhteisöt viettivät yhteistä vuosijuhlaa Voimala 1889 -ravintolassa 11. tammikuuta. Juhlistimme Oulun vihreän valtuustoryhmän 35-vuotista, Oulun vihreät ry:n 25-vuotista ja Oulun vihreät nuoret ry:n 15-vuotista taivalta. Sain ilon ja kunnian esittää vihreän valtuustoryhmän puheenvuoron.

Arvoisat vihreät ystävät, hyvät juhlavieraat!

Vuoden 1984 syksy oli vihreän liikkeen historian kannalta erittäin merkityksellinen. Tuona syksynä käytiin kunnallisvaalit, joissa valittiin yhteensä 101 vihreää valtuutettua ympäri maan. Oulussa kaupunginvaltuustoon valittiin neljä vihreää kaupunginvaltuutettua. Vihreistä eniten kannatusta keräsi Erkki Pulliainen, yhteensä 1666 äänen verran. 

Ennen vuoden 1984 kunnallisvaaleja Oulussa järjestettiin vihreä väentapaaminen, jossa esiteltiin ekologiset teesit, jotka myöhemmin on opittu tuntemaan nimenomaan Oulun teeseinä. Ne kuuluvat seuraavasti: “Luonnon kantokykyä ei saa ylittää, ihmisen sietokykyä ei saa ylittää, päätöksissä on otettava niiden pitkäaikaiset vaikutukset huomioon ja yhtään laskua ei saa langettaa tulevien sukupolvien maksettavaksi.” Nämä teesit ovat yhä ajankohtaisia.

Vihreät erottautuivat muista ryhmistä vahvalla ekologisella painotuksellaan. Sen lisäksi, jo alusta pitäen, vihreissä on ollut mukana myös muiden liikkeiden edustajia kuten vammaisaktivisteja ja femininistejä. Meidän riveistämme on valittu ensimmäinen vammainen kaupunginvaltuutettu, ensimmäinen maahanmuuttajataustainen kaupunginvaltuutettu ja ensimmäinen avoimesti seksuaalivähemmistöön kuuluva kaupunginvaltuutettu.

Monia Oulun vihreille tärkeitä asioita on edistetty vuosikymmeniä, ja monet tavoitteet ovat toteutuneet vasta aivan hiljattain. Näistä hyviä esimerkkejä ovat Sanginjoen suojelu, joukkoliikenteen käyttäjämäärien saaminen merkittävään kasvuun sekä pyöräbaanaverkoston kehittäminen. Onkin hyvä muistaa, että poliittinen päätöksenteko on kuin maraton, eikä sprintti. Politiikassa tuloksia ei usein saada nopeasti. 

Kun jokin asia ei tunnu etenevän kaupunginvaltuustossa, olen lohduttanut itseäni ajattelemalla, että vaikka asia ei vielä minun valtuustokausinani etenisi, olen tekemässä pohjatyötä tuleville vihreille kaupunginvaltuutetuille, jotta heidän työnsä olisi helpompaa. Tässä yhteydessä haluan kiittää kaikkia entisiä vihreitä kaupunginvaltuutettuja, jotka ovat omalla uurastuksellaan helpottaneet meidän nykyisten kaupunginvaltuutettujen työtä.

Menneisyyden lisäksi haluan puhua hiukan tulevaisuudesta. 

Kuten kaikki ovat huomanneet, poliittinen keskustelu- ja päätöksentekokulttuuri ovat murroksessa. Tieteeseen ja tutkittuun tietoon pohjautuva päätöksenteko saa halveksuntaa osakseen, ja muista päättäjistä ja eri ihmisryhmistä puhutaan loukkaavaan sävyyn. Kompromisseja ja konsensusta on yhä vaikeampaa tavoittaa. Ne, ketkä huutavat kovimpaan ja esittävät yksinkertaisia ratkaisuja viheliäisen monimutkaisiin haasteisiin, saavat eniten näkyvyyttä julkisuudessa. Monet poliittiset toimijat kylvävät vihaa ja pelkoa.

Tällainen kauhistuttaa ja huolestuttaa monia.

Minä uskon, että rakentavan, kaikkien ihmisarvon tunnustavan ja tosiasioihin perustuvan politiikan kysyntä kasvaa tulevaisuudessa. Näen, että kyseessä on sellainen ekologinen lokero, jonka me voimme täyttää. 

Meidän täytyy vain huolehtia siitä, että teemme sellaista vihreää politiikkaa, joka tunnistaa ja tunnustaa tosiasiat, kaikkien jakamattoman ihmisarvon ja jolla tavoitteet saavutetaan rakentavan, toisia kunnioittavan yhteistyön avulla. Politiikkaa, jolla ei luoda pelkoa, vaan toivoa ja uskoa tulevaan.

Tulevalle vuosikymmenelle – vihreiden ryhmäpuheenvuoro talousarvioon 2020

Pidin oheisen vihreiden ryhmäpuheenvuoron Oulun kaupunginvaltuuston talousarviokokouksessa 2.12.2019.

Arvoisa herra puheenjohtaja, hyvät valtuutetut! 

Kun käsittelemme kaupungin talousarviota, meidän on mietittävä, millaiseen suuntaan haluamme Oulua kehittää pian alkavalla 2020-luvulla. 

Me vihreät haluamme rakentaa hiilineutraalia Oulua. Oulua, jossa kukaan ei tipu matkasta, vaan kaikista pidetään huolta. Oulua, jolla on houkutteleva maine idearikkaana, avarakatseisena ja yritysystävällisenä kulttuuri- ja teknologiakaupunkina. Oulua, joka tunnetaan ekologisen liikkumisen, matkailun ja asumisen edelläkävijänä. Oulua, jossa ketään ei syrjitä henkilön taustan vuoksi. Oulua, joka panostaa rohkeasti koulutukseen ja jossa jokaisella on hyvä olla.

Arvoisa herra puheenjohtaja, hyvät valtuutetut!

Uusimmassa väestöennusteessa Oulu näyttäytyy valopilkkuna, mutta panostuksia tulevaisuuteen ja kasvuun tarvitaan. 

Erityisen tärkeää on jatkaa määrätietoista edunvalvontaa ja vakuuttaa kaikki hallituspuolueet siitä, miten tärkeää alueemme elinvoimalle on parantaa Oulun korkeakoulujen rahoitusta ja kehittää päärataa. On koko maan etu, että Oulun kaupunki jatkaa kasvuaan myös vuosikymmenten kuluttua, ja nämä kaksi seikkaa, ilmastollisesti kestävä saavutettavuus ja kansainvälinen osaaminen ja tutkimus, ovat sen eräitä tärkeimpiä edellytyksiä.

Talousarvioesitys ei sisällä merkittäviä rakenteellisia uudistuksia, mutta toisaalta niihin on tarkoitus palata Perlacon Oy:n arvioinnin jälkeen. Vihreällä valtuustoryhmällä on toiveikkaat odotukset arvioinnin suhteen: rakenteellisia uudistuksia tarvitaan, koska palveluiden laadusta on juustohöylätty jo liikaa. Juustohöylääminen ei ole enää vaihtoehto. 

Meidän valtuutettujen täytyy olla rohkeita: kaikkea emme voi säilyttää ennallaan. On päätettävä, mikä on olennaista ja tärkeää. Väestön ikääntyminen ja huoltosuhteen heikkeneminen lisäävät sopeutuspaineita.  

Nyt neuvotellusta talousarviosta löytyy paljon hyvää.

Vihreä valtuustoryhmä on useiden vuosien ajan esittänyt subjektiivisen varhaiskasvatusoikeuden palauttamista, ja nykyisen hallitusohjelman myötä tämäkin tavoitteemme toteutuu ensi vuoden syksystä lähtien. Olemme tyytyväisiä, että jatkossa jokaisen lapsen oikeus kokopäiväiseen varhaiskasvatukseen toteutuu heidän vanhempiensa työmarkkina-asemasta riippumatta. 

Lapsuus on ihmisen kehityksen ja oppimisen kannalta merkittävin ajanjakso. Oikein kohdennetulla ja tarpeeksi ajoissa annetulla tuella voimme edistää niin lapsen hyvinvointia, oppimista kuin kehitystä. Se voi ehkäistä myös ongelmien syntymistä, kasvamista ja monimuotoistumista tulevaisuudessa. Tästä syystä pidämme arvokkaana, että sivistys- ja kulttuuripalveluissa käynnistetään kehittämishanke,  jolla täsmennetään tuen strategian johtamista ja toimeenpanoa varhaiskasvatuksessa ja perusopetuksessa.

Ensi vuonna Linnanmaalla sijaitsee Euroopan suurin sisäkampus. Vaikka Oulun yliopisto on aloittanut uuden kiinteistöstrategian valmistelun, emme voi keskeyttää Linnanmaan kehitystä odotellessamme yliopiston kiinteistöstrategian valmistumista. Kun ammattikorkeakoulu muuttaa Linnanmaalle, esimerkiksi joukkoliikenteen palvelutasoa on parannettava. Näin talousarviossa linjataankin. Mahdollinen muutto realisoituisi vasta useiden vuosien päästä, ja jos Oulun yliopisto päättäisi sijoittua tulevaisuudessa keskustaan, olisi sekin merkittävä piristysruiske Oulun keskustan elinvoimaan. 

Panostaminen kulttuuriin kannattaa, koska sillä tavoin luomme hauskempaa ja mielenkiintoisempaa kaupunkia sen asukkaille. Samalla houkuttelemme kaupunkiimme myös vierailijoita ja mahdollisesti uusia oululaisia. Olemmekin tyytyväisiä, että tässä talousarviossa kulttuuriavustusten tasoa nostetaan. 

Hyvinvointipalveluiden kehitystä leimaa vahvasti automatisaation ja robotisaation hyödyntäminen. On erinomaista, että kotona asumista voidaan tukea uusien teknologioiden käyttöönotolla ja yksinkertaisimpia rutiineja automatisoida, mikä vapauttaa työntekijöiden aikaa vaativampiin tehtäviin. Digitaalisten palveluiden käyttöönotossa tulee luonnollisesti ottaa huomioon ne, jotka tarvitsevat tukea palveluiden käytössä.

Vihreille työ tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden puolesta on ollut tärkeää jo puolueemme perustamisesta lähtien. Siksi iloitsemme, että kaupunkiin nimitetään tasa-arvokoordinaattori ja että tasa-arvotyöhön käytettävää työpanosta vahvistetaan. On sekä yksilön että yhteiskunnan kiistaton etu, että ketään ei syrjitä sukupuolen, iän, terveydentilan, sosioekonomisen aseman, seksuaalisen suuntautumisen tai muun sellaisen seikan vuoksi. Vaikka suomalaisessa yhteiskunnassa on globaalissa vertailussa päästy tasa-arvo- ja yhdenvertaisuustyössä jo pitkälle, kehitettävää riittää.

Arvoisa herra puheenjohtaja, hyvät valtuutetut!

Olemme sitoutuneet kaupunkistrategiassamme hiilineutraliuteen vuoteen 2040 mennessä. Ilmastonmuutos on aikamme suurin haaste, jonka torjumisessa Oulun täytyy olla mukana. On huomionarvoista, että monet ilmastotoimet ovat itse asiassa myös säästötoimenpiteitä. 

Kaupunkistrategiassamme olemme sitoutuneet kaupunkirakenteen tiivistämiseen. Yhdyskuntarakennetta tiivistämällä emme ainoastaan vähennä kasvihuonepäästöjä, vaan myös säästämme, kun kalliin kunnallistekniikan rakentamisen tarve uusille alueille vähenee. Samalla myös helpotamme palveluiden järjestämistä tulevaisuudessa. 

Samassa kaupunkistrategiassa olemme sitoutuneet myös edistämään ympäristöystävällistä liikkumista. Kun kannustamme yhä useampia liikkumaan kävellen ja pyöräillen, säästämme tulevaisuuden terveysmenoissa. Jotta tämän strategisen tavoitteen toteutumisen arvioiminen on helpompaa, pitää talousarviossa erotella eri kulkumuotoihin kohdistetut määrärahat selkeästi. 

Arvoisa herra puheenjohtaja, hyvät valtuutetut!

Vihreä valtuustoryhmä haluaa kiittää viranhaltijoita erinomaisesta valmistelusta ja muita valtuustoryhmiä hyvästä yhteistyöstä.

Vaikka vapaus ja demokratia voittivat, kaikki eivät ole itäisessä Saksassa tyytyväisiä

Berliinin muurin murtumisesta tulee tänään kuluneeksi tasan 30 vuotta. Vaikka vapaus, demokratia ja oikeusvaltio voittivat, kaikki eivät ole itäisessä Saksassa tyytyväisiä. Seuraan maan politiikkaa tiiviisti, koska olen koulutuksetani saksan ja ruotsin opettaja. Uusimmassa Economistissa on mielenkiintoinen reportaasi Saksojen yhdistymisestä.

Lehden mukaan yli puolet länsisaksalaisista pitää Saksojen jälleenyhdistymistä menestyksenä, mutta kaksi kolmasosaa itäsaksalaisista on asiasta täysin eri mieltä. Kun Saksat yhdistyivät, idän teollisuus romahti – idässä työn tuottavuus oli vain 30 prosenttia itäpuolen vastaavasta. Kukaan ei halunnut enää ostaa itäsaksalaisia tuotteita, kun parempaakin oli tarjolla. Tämä johti työttömyyden nopeaan kasvuun.

Kynnelle kykenevät lähtivät länteen: erityisesti nuoret, koulutetut ja naiset. Näiden ryhmien puute itäisen Saksan väestödemografiassa aiheuttaa nykyään lukuisia haasteita.

Kun olin kymmenen vuotta sitten vaihto-opiskelijana Chemnitzissä, entisessä Karl-Marx-Stadtissa, minulle kerrottiin, että idän ja lännen välinen henkinen muuri ei tule katoamaan minun elinaikanani. Kaupungin keskustassa oli autiotaloja, koska kaupungin väestön määrä romahti yhdistymisen jälkeen.

Itä on täynnä tyytymättömyyttä, näköalattomuutta ja pettymystä. Alternativ für Deutschland, Vaihtoehto Saksalle, hyödyntää tätä ja kerää suurta kannatusta. Economistissa siteerataan erästä itäsaksalaista, joka kyynisesti toteaa, että miksi turvapaikanhakijat integroidaan, vaikka heitäkään ei ole vielä saatu integroitua länteen. Entiset itäsaksalaiset kokevat, että heidät on laiminlyöty tahallaan, vaikka toisaalta lännestä on virrannut massiivisia tulonsiirtoja itään nyt kolmen vuosikymmenen ajan. Idän saksalaisista 53 prosenttia on tyytyväisiä elintasoonsa, mikä on saman verran kuin lännessä, mutta he, ketkä ovat tyytymättömiä, ovat erittäin tyytymättömiä.

AfD:n suosion kasvu osaltaan lisää itäisen Saksan yritysten rekrytointivaikeuksia, kun sinne ei haluta muuttaa, jos muita, parempia vaihtoehtoja on. En lainkaan ihmettele: omana vaihto-opiskeluaikanani opin olemaan puhumatta yksin puhelimeen busseissa ja ratikoissa, koska suomi ja ulkomaalaisittain lausuttu saksa saattoi johtaa uhkaaviin tilanteisiin. Tilastojen perusteella enemmistö Saksan viharikoksista tapahtuu idässä. Idän ilmapiiri koetaan luotaantyöntäväksi.

Eräs suuri ja kannattava toimiala itäisessä Saksassa on hiiliteollisuus, joka ajetaan alas 2030-luvun loppuun mennessä. Alasajo on tietysti täysin perusteltua, mutta lisää paikallisten katkeruutta.

Jos itäsaksalaiset vertaisivat itseään muihin entisen neuvostoblokin maiden asukkaisiin, he ehkä olisivat tyytyväisempiä elämäänsä. Yhdistymisen jälkeen itäisen Saksan kansalaisten eliniänodote on kasvanut läntisten saksalaisten tasolle, ilma ja ympäristö on paljon puhtaampaa ja rakennuskanta on aiempaa järkevämpi ja terveempi. He kuitenkin – toki aivan perustellusti – vertaavat omaa elintasoaan hampurilaisten, kölniläisten tai berliiniläisten elintasoon.

Ongelma on viheliäinen, eikä siihen ole yksiselitteistä ja helppoa ratkaisua. Sen kuitenkin tiedän, että vastaus ei voi olla paluu menneisyyteen, Euroopan unioni yhdentymisen lopettaminen tai vapaan liikkuvuuden rajoittaminen. Vain yhtenäisinä voimme pärjätä globaalissa maailmassa, ja yhtenäinen Euroopan unioni on niin itäisen saksalaisen kuin suomalaisenkin etu.

Osaamisen kehittäminen ei pääty tutkintoon vaan kuolemaan

(Julkaistu Oulun ylioppilaslehdessä 8.11.2019)

Valmistuin filosofian maisteriksi vuoden 2017 marraskuussa, mutta en ollut silloin valmis – enkä ole vieläkään. Jo kahden kuukauden kuluttua olin seuraavan kerran tenttisalissa. Humanistinen tiedekunta tarjoaa alumneilleen mahdollisuuden täydentää tutkintoaan valmistumislukukauden ja kahden sitä seuraavan lukuvuoden ajan, ja päätin hyödyntää oikeuttani täysimääräisesti.

Olen nyt suorittanut yhtä kurssia vaille elämänkatsomustiedon perusopinnot ja yhden tiedeviestinnän kurssin. Syyskuussa ylitin tiedekuntarajan ja aloitin kauppatieteiden opinnot avoimen yliopiston kautta.

Muutamat kaverini ovat ihmetelleet, kuinka jaksan työssäkäynnin ohessa viettää aikaa iltaluennoilla ja tenteissä. Olen vastannut heille lopettavani, kun opiskelu ei ole enää hauskaa tai se vie enemmän kuin tuo. Ainakaan toistaiseksi niin ei ole vielä käynyt.

Laskennallinen eläkeikäni alkaa vasta 40 vuoden kuluttua. Sen vuoksi on aivan väistämätöntä, että joudun joka tapauksessa kouluttamaan itseäni koko työurani ajan, jotta välttyisin pitkiltä työttömyysjaksoilta. Tunnen itseni etuoikeutetuksi, kun koen niin suurta iloa uuden oppimisesta.

Kauppatieteiden perusopinnoissa olen päässyt perehtymään sellaisiin asiakokonaisuuksiin, joista osaamiseni oli aiemmin vain hyvin pinnallista. Nyt osaan esimerkiksi käyttää paremmin työkaluja, joilla arvioidaan osakkeiden arvostustasoja. Elämänkatsomustiedon perusopinnoissa olen päässyt perehtymään muun muassa erilaisiin etiikan teorioihin ja nationalismin historiaan.

Eräs eniten mielihyvää tuottavista asioista onkin, että opintojen alkuvaiheessa oppimiskäyrä on erittäin jyrkkä. Oivallusten kokemukset ovat jatkuvia ja tiheitä. Samalla minun on kuitenkin varottava Dunning-Krugerin vaikutusta eli ylivertaisuusvinoumaa, joka on yleinen vaiva uutta oppiessa. Ylivertaisuusvinoumalla viitataan ilmiöön, jossa henkilö yliarvioi oman osaamisensa.

Olen jo suunnitellut, että elämänkatsomustiedon perusopintojen viimeisen tentin ja kauppatieteiden perusopintojen suoritttamisen jälkeen aloittaisin vielä jonkin uuden perusopintokokonaisuuden avoimesta yliopistosta. Ja ehkä vielä jonkin uuden sen jälkeenkin – niin kauan kuin kiinnostusta riittää.

Opetus- ja kulttuuriministeriön asettama työryhmä julkaisi toukokuussa väliraportin, jossa todettiin Suomen tarvitsevan jatkuvan oppimisen uudistuksen. Perustelut ovat selvät: jatkuvan oppimisen uudistus on yksi niistä tarvittavista toimenpiteistä, joilla tuetaan maamme työllisyysasteen ja yritysten tuottavuuden kehitystä. Niiden kasvu taas on välttämätöntä hyvinvointiyhteiskuntamme rahoituspohjan turvaamiseksi.

Henkilökohtaisesti olen onnellisessa asemassa, koska työpaikkani sijaitsee Linnanmaan kampuksen keskusaulan vieressä ja työaikani on pääasiallisesti virastoaikaa. Kun työpäiväni päättyy, kävelen Kastariin iltapalalle, josta kävelen luentosaliin. Helppoa ja vaivatonta.

Kaikkien kohdalla näin ei ole, vaan mutkia voi olla enemmänkin kuin vihreiltä naulakoilta Kastariin kuljettaessa. Työryhmä esittääkin, että uudistuksen toteuttamiseksi laaditaan vuoteen 2030 asti ulottuva kansallinen jatkuvan oppimisen strategia.

Aiemmissa esimerkeissäni olen jatkuvalla oppimisella tarkoittanut erityisesti formaalia, koulutusjärjestelmän sisällä tapahtuvaa opiskelua. Sen lisäksi on toki myös koulutusjärjestelmän ulkopuolista oppimista. Esimerkiksi itse luen saksankielisiä sarjakuvia ja englanninkielisiä talouslehtiä – jälkimmäisen avulla en opi ainoastaan kieltä, vaan lisäksi laajennan ymmärrystäni taloudesta.

Omaa osamistaan voi kehittää myös luottamustehtävissä, kuten opiskelijajärjestöjen hallituksissa tai hallinnon opiskelijaedustajina. Juuri nyt on mainio aika hakeutua kyseisiin tehtäviin, koska järjestöjen syyskokoukset ovat tulossa ja hallinnon opiskelijaedustajien haku on auki 14. marraskuuta saakka.

Jos et siis ehdi opiskella niin paljon kuin haluaisit ennen valmistumista, älä huoli. Opiskella ehtii hyvin vielä valmistumisen jälkeen.