Näivettymisen välttäminen edellyttää Oululta suuria muutoksia – keskustakampus toisi vetovoimaa

(Julkaistu Kalevan mielipidepalstalla 31.8.2020)

Oulun yliopisto on viime keväänä päättänyt aloittaa hankesuunnittelun kampuksen rakentamisesta Oulun keskustaan. Yliopiston esittämät perustelut ovat mielestäni hyvät. Viime vuonna aloitetun yliopiston kiinteistöstrategian selvitystyön pohjalta kävi ilmi, että Linnanmaan peruskorjaamisen sijaan uudisrakennuksen rakentaminen keskustaan on taloudellisesti mielekäs vaihtoehto.

Kun näin on, avautuu ainutlaatuinen mahdollisuus korjata menneisyyden virheitä tulevaisuuden tarpeita paremmin vastaaviksi myös sijainnin suhteen.

Lisäksi selvitystyön pohjalta on käynyt ilmi, että opiskelijarekrytoinnin perusteella yliopistomme erityisiä kehittämiskohteita ovat kampuksen ja palveluiden saavutettavuus. Kun tulevaisuudessa ikäluokat pienenevät, kilpailu opiskelijoista kiihtyy.

Myös meidän yliopistomme on syytä osallistua tähän kilpailuun, koska yksikään korkeakoulu ei halua supistaa toimintojaan vapaaehtoisesti.

Merkittävä osa yliopiston kehittämissuunnitelmia vastustavista argumenteista liittyy uponneisiin kustannuksiin. Uponneilla kustannuksilla tarkoitetaan niitä kustannuksia, joita ei voi enää saada takaisin.

Tulevaisuusorientoitunut ja rationaalinen päätöksentekijä kohdentaa resurssit tavalla, joka tuottaa mahdollisimman suuren hyödyn tulevaisuudessa, eikä anna uponneiden kustannusten rajoittaa näkemyksiään.

Lisäksi on kyseenalaista, ovatko esimerkiksi pyöräinfrastruktuuri-investoinnit menneet hukkaan – mielestäni ei.

Yliopiston selvitysten perusteella on selvää, että olosuhteet ovat muuttuneet. Tällöin myös suunnitelmien muuttaminen on perusteltua. Yliopiston menestys on myös kaupungin menestyksen edellytys: jos yliopistomme joutuu supistamaan toimintojaan hupenevien opiskelijamäärien vuoksi, se heijastuu väistämättä myös kaupunkiin.

On huomionarvoista painottaa, että nuorisoikäluokat ovat vielä toistaiseksi niin suuria, että hakijoita riittää ja oman yliopistomme suosio on kasvanut tasaisesti. Vähenevän syntyvyyden vuoksi nuorisoikäluokat ovat tulevaisuudessa aiempaa pienempiä, joten hakijoiden riittävyys ei ole itsestään selvää.

Useissa hankkeita vastustavissa argumenteissa on vedottu, että opiskelijarekrytoinnin näkökulmasta on keskeisempää keskittyä opetuksen ja tutkimuksen resurssien ja laadun turvaamiseen.

Näin on myös minun mielestäni – ja siitä tässäkin hankkeessa on kyse: yliopiston suosion hiipuminen heikentäisi yliopiston tulosperusteista rahoitusta.

Tilastokeskuksen väestöennusteen mukaan Oulun väestö kääntyy laskuun viimeistään 2040-luvun alussa, jos jatkamme perusuralla.

Huomionarvoista on, että muuttotappiokunnaksi näivettymisen taloudellinen ja inhimillinen hinta on suuri. Julkisen talouden sopeuttaminen olisi jatkuvaa.

Näen keskustakampuksen yhtenä hyvin lupaavana keinona välttää Tilastokeskuksen ennusteen esittämä kaupungin näivettyminen luomalla sekä yliopistosta että keskusta-alueesta aidosti vetovoimaisempi.

Muuttotappiokunnan statuksen välttäminen edellyttää rohkeita ratkaisuja.

Keskustakampus on ainutlaatuinen mahdollisuus

(Julkaistu Kalevan mielipidepalstalla 9.5.2020)

Oulun yliopiston hallitus on tehnyt rohkean päätöksen yliopiston tulevaisuuden sijainnista. Yliopisto on tehnyt päätöksensä omista lähtökohdistaan, mutta yliopiston ja Oulun kaupungin välillä on kohtalonyhteys: jos yliopisto ei menesty tulevaisuuden kiristyvässä kilpailussa pienenevistä opiskelijaikäluokista, heijastuu se myös kaupunkiin – monin ikävin tavoin.

Jos Oulun yliopisto ei ole riittävän houkutteleva opiskelupaikka, hakeutuvat opiskelijat muihin yliopistoihin ja Oulun yliopisto joutuu supistumisen tielle. Yliopisto on minun mielestäni onnistunut perustelemaan hyvin, että opiskelija- ja kampuskokemus on osa-alue, jossa Oulun yliopistolla on vielä paljon parannettavaa opiskelijarekrytoinnin näkökulmasta.

Lisäksi yliopiston muutolla keskustaan olisi paljon hyödyllisiä alueellisia vaikutuksia. Tilastokeskuksen väestöennusteen mukaan Oulun väestö kääntyy laskuun viimeistään 2040-luvun alussa, jos nykyinen kehitys jatkuu – jos siis mitään ei muuteta. Jos Oulu taantuu muuttotappiopaikkakunnaksi, paluu kasvun tielle on erittäin vaikeaa, ellei jopa täysin mahdotonta – ja muuttotappiopaikkakunnat ovat ennemmin tai myöhemmin aika ankeita paikkoja.

Näen yliopiston päätöksen hyvin lupaavana keinona välttää Tilastokeskuksen ennusteen esittämä kaupungin näivettyminen luomalla keskusta-alueesta aidosti vetovoimaisempi ja houkuttelevampi. Muuttotappiokunnan statuksen välttäminen edellyttää rohkeita ratkaisuja ja suuria muutoksia.

Yhä useampi opiskelija haluaa joka tapauksessa asua keskustassa tai sen läheisyydessä. Kaikkien ei toki tarvitsisi: yliopiston saavutettavuus paranisi eri kaupunginosista, koska liikenneyhteydet keskustaan ovat hyvät joka puolelta kaupunkia – tai ainakin merkittävästi paremmat kuin mitä poikittaisyhteydet tällä hetkellä ovat.

Uuden kampuksen suunnittelussa ja kaavoituksessa tulee käydä toimeen viipymättä, jotta rakentaminen voi alkaa mahdollisimman pian.

Vuoden 2019 poliittinen toimintakertomus

Kun pääsin kaupunginvaltuustoon vuonna 2012, päätin äänestäjien kuluttajansuojan ja avoimuuden lisäämiseksi kirjoittaa vuosittain poliittisen toimintakertomuksen, jossa käyn läpi keskeisimmät poliittiset tekoni, puheeni ja aloitteeni. Olen aiemmin kirjoittanut poliittiset toimintakertomukset vuosilta 2013, 2014, 2015, 2016, 2017 ja 2018. Tässä tekstissä käsittelen vuoden 2019 poliittisia toimiani.

Oulun kaupunginvaltuusto

Vuoden 2019 kevät oli kunnallisen päätöksenteon näkökulmasta rauhallinen, mutta eduskuntavaalien ansiosta muuten poliittisesti kiireinen. Oman ehdokkuuden sijaan päätin tukea Jenni Pitkoa, joka suureksi ilokseni tuli valituksi eduskuntaan. Tultuaan valituksi eduskuntaan Jenni luopui paikastaan valtuustoryhmämme puheenjohtajana, ja valtuustoryhmämme valitsi minut hänen seuraajakseen. 

Uuden tehtäväni ansiosta olen saanut uutta valtaa ja vastuuta. Tarkkasilmäisimmät ovatkin varmaan huomanneet, että olen päässyt esittämään vihreiden näkemyksiä julkisuudessa. 

Toukokuussa tein valtuustokyselyn nimettömästä työnhausta. Tein siitä jo vuonna 2014 aloitteen, joka myöhemmin hyväksyttiin kaupunginhallituksessa niin, että nimetöntä työnhakua kokeillaan, ja kokeilun perusteella tehdään johtopäätökset sen jatkosta. Kokeilua ei koskaan toteutettu, minkä vuoksi tein kyselyn. Valtuuston kyselytunnilla minulle kerrottiin, että aloitteen toimeenpano oli yksinkertaisesti unohtunut, ja nimetöntä työnhakua kokeillaan viipymättä

Ensimmäinen koetinkiveni valtuustoryhmän puheenjohtajana oli vuoden 2020 talousarviosta päättäminen. Vihreiden ryhmäpuheenvuorossa kerroin valtuustoryhmämme vision: me haluamme rakentaa hiilineutraalia Oulua, jolla on houkutteleva maine idearikkaana, avarakatseisena ja yritysystävällisenä kulttuuri- ja teknologiakaupunkina ja joka tunnetaan ekologisen liikkumisen, matkailun ja asumisen edelläkävijänä.

Saimme talousarvioon meille tärkeitä tavoitteita, kuten kulttuuriavustusten tasokorotuksen ja lisäresursseja tasa-arvotyöhön. Valitettavasti Oulun kaupungin talous on edelleen vahvasti alijäämäinen, mikä ei ole pitkällä aikavälillä kestävää. Ellemme saa tasapainotettua talouttamme, edessämme on aika, jolloin joudumme ottamaan syömälainaa käyttötalousmenojen kattamiseksi. Niin pahaksi tilannetta ei saa päästää, vaan meidän täytyy jo tänä vuonna onnistua priorisoimaan menojamme. 

Sopeuttaessamme talouttamme meidän täytyy pitää huolta, että emme leikkaa tulevaisuuden kasvua, elinvoimaa ja veto- ja pitovoimaa. Meidän on huomioitava muuttotrendit ja kaupunkien välinen kilpailu: emme saa tehdä sellaisia päätöksiä, jotka kiihdyttävät nuorten osaajien muuttoa etelään. 

Sivakka-konserni

Kevään aikana Wienin vuokra-asuntomarkkinat saivat paljon näkyvyyttä suomalaisessa mediassa. Sivakan hallitus kävi toukokuussa tutustumassa kaupungin vuokra-asuntomarkkinoihin, arkkitehtuuriin ja yhteiskunnan tukemaan asumiseen. Saimme selville, että tilanne ei ole niin auvoinen kuin lehdissä kerrottiin. Edullinen vuokrataso edellyttää raskasta veronmaksajien subventiota, ja kaupungin vuokra-asuntomarkkinat ovat jäykät. 

Marraskuussa päätimme pilotoida yhteiskäyttöautoja muutamassa kohteessa. Ensimmäiset autot hankittiin viime kuussa, ja niiden suosion perusteella teemme johtopäätökset jatkosta.

Kansalaisaktivismi

Osallistuin kesäkuussa Helsinki Pride -tapahtumaan. Elokuussa Oulussa järjestettiin Oulu Pride, johon myös osallistuin. Oulussa järjestettiin 2010-luvulla yhteensä kolme pride-tapahtumaa, joista jokaisessa on ollut yhteiskunnallinen keskustelupaneeli, joiden puheenjohtajana olen toiminut. Tämäkään vuosi ei ollut poikkeus.

Muuta

Kirjoitin harvakseltaan Facebookiin, mutta Twitteriin samaan rytmiin kuin ennenkin. Lisäksi päivitin Instagramiin sekä henkilökohtaisia että poliittisia kuulumisiani. Kirjoitin blogiini kolmetoista kertaa. Lisäksi elvytin Kalevan blogini

Kirjoitin Oulun ylioppilaslehteen neljä kolumnia: julkisesta puhumisesta, opiskelijavaihdon tärkeydestä, jatkuvasta oppimisesta ja kriisiviestinnästä.

Lisäksi aloitin kauppatieteen perusopinnot avoimen yliopiston kautta, jotta ymmärtäisin taloutta ja yhteiskuntaa entistä syvällisemmin. Opintoni ovat jo loppusuoralla.

Sidonnaisuudet

Olen työskennellyt vuodesta 2015 lähtien ja työskentelen edelleen viestintäasiantuntijana Oulun yliopiston ylioppilaskunnassa. Se on yliopisto-opiskelijoiden edunvalvontajärjestö.

Tilanne voisi olla huonompikin – puheeni valtuuston talousseminaarissa

Oulun kaupunki hankki ulkopuolisen konsultin arvioimaan Oulun kaupungin taloutta ja esittämään keinoja talouden sopeuttamiseksi. Selvityksen tuloksia esiteltiin kaupunginvaltuustolle maanantaina 27. tammikuuta. Käytin kokouksessa oheisen, lyhyen ryhmäpuheenvuoron, jossa kommentoin selvitystä yleisellä tasolla. Valtuustoryhmämme aloittaa selvityksen perinpohjaisemman käsittelyn pian.

Arvoisa puheenjohtaja!

Vihreä valtuustoryhmä tunnistaa talouden sopeutustarpeen. Emme saa ajautua tilanteeseen, jossa lainaa joudutaan ottamaan käyttötalousmenoihin. Kaupungin taloudellinen tilanne on kuitenkin siitä lohdullinen, että meillä on vielä valinnanvaraa sopeutuksessa – jos me siirrämme sopeutuksia hamaaseen tulevaisuuteen, valinnanvaramme kapenee. 

Lainakaan ei ole vihreille poissuljettua. Sitä voidaan käyttää investointeihin, joiden tuotto on suurempi kuin lainan korko. 

Kun sopeutamme taloutta, meidän täytyy pitää huolta, että emme leikkaa tulevaisuuden kasvua, elinvoimaa ja veto- ja pitovoimaa – se korostaa huolellista vaikutusten arvioinnin tärkeyttä. Lisäksi meidän on huomioitava muuttotrendit ja kaupunkien välinen kilpailu: emme halua tehdä sellaisia päätöksiä, jotka kiihdyttävät nuorten osaajien muuttotappiota.

Selvityksessä on paljon hyviä itsestäänselvityksiä, jotka kannattaa toteuttaa: sellaisia ovat esimerkiksi kiinteistöverotusselvitys, joka tuottaa useita miljoonia euroja säästöjä ja toiminnan tehostaminen kuten säästäminen tulostuksesta, johon menee tällä hetkellä noin miljoonan euron verran vuosittain. 

Tämän selvityksen pohjalta on hyvä aloittaa neuvottelut. Keskustelu aiheen ympärillä on ollut aika synkkää, mutta niinkin voisi ajatella, että meillä on vielä valinnanvaraa päättää, että huomenna on paremmin kuin tänään.

Toivon ja yhteistyön politiikkaa – puheeni oululaisten vihreiden yhteisöjen vuosijuhlassa

Oululaiset vihreät yhteisöt viettivät yhteistä vuosijuhlaa Voimala 1889 -ravintolassa 11. tammikuuta. Juhlistimme Oulun vihreän valtuustoryhmän 35-vuotista, Oulun vihreät ry:n 25-vuotista ja Oulun vihreät nuoret ry:n 15-vuotista taivalta. Sain ilon ja kunnian esittää vihreän valtuustoryhmän puheenvuoron.

Arvoisat vihreät ystävät, hyvät juhlavieraat!

Vuoden 1984 syksy oli vihreän liikkeen historian kannalta erittäin merkityksellinen. Tuona syksynä käytiin kunnallisvaalit, joissa valittiin yhteensä 101 vihreää valtuutettua ympäri maan. Oulussa kaupunginvaltuustoon valittiin neljä vihreää kaupunginvaltuutettua. Vihreistä eniten kannatusta keräsi Erkki Pulliainen, yhteensä 1666 äänen verran. 

Ennen vuoden 1984 kunnallisvaaleja Oulussa järjestettiin vihreä väentapaaminen, jossa esiteltiin ekologiset teesit, jotka myöhemmin on opittu tuntemaan nimenomaan Oulun teeseinä. Ne kuuluvat seuraavasti: “Luonnon kantokykyä ei saa ylittää, ihmisen sietokykyä ei saa ylittää, päätöksissä on otettava niiden pitkäaikaiset vaikutukset huomioon ja yhtään laskua ei saa langettaa tulevien sukupolvien maksettavaksi.” Nämä teesit ovat yhä ajankohtaisia.

Vihreät erottautuivat muista ryhmistä vahvalla ekologisella painotuksellaan. Sen lisäksi, jo alusta pitäen, vihreissä on ollut mukana myös muiden liikkeiden edustajia kuten vammaisaktivisteja ja femininistejä. Meidän riveistämme on valittu ensimmäinen vammainen kaupunginvaltuutettu, ensimmäinen maahanmuuttajataustainen kaupunginvaltuutettu ja ensimmäinen avoimesti seksuaalivähemmistöön kuuluva kaupunginvaltuutettu.

Monia Oulun vihreille tärkeitä asioita on edistetty vuosikymmeniä, ja monet tavoitteet ovat toteutuneet vasta aivan hiljattain. Näistä hyviä esimerkkejä ovat Sanginjoen suojelu, joukkoliikenteen käyttäjämäärien saaminen merkittävään kasvuun sekä pyöräbaanaverkoston kehittäminen. Onkin hyvä muistaa, että poliittinen päätöksenteko on kuin maraton, eikä sprintti. Politiikassa tuloksia ei usein saada nopeasti. 

Kun jokin asia ei tunnu etenevän kaupunginvaltuustossa, olen lohduttanut itseäni ajattelemalla, että vaikka asia ei vielä minun valtuustokausinani etenisi, olen tekemässä pohjatyötä tuleville vihreille kaupunginvaltuutetuille, jotta heidän työnsä olisi helpompaa. Tässä yhteydessä haluan kiittää kaikkia entisiä vihreitä kaupunginvaltuutettuja, jotka ovat omalla uurastuksellaan helpottaneet meidän nykyisten kaupunginvaltuutettujen työtä.

Menneisyyden lisäksi haluan puhua hiukan tulevaisuudesta. 

Kuten kaikki ovat huomanneet, poliittinen keskustelu- ja päätöksentekokulttuuri ovat murroksessa. Tieteeseen ja tutkittuun tietoon pohjautuva päätöksenteko saa halveksuntaa osakseen, ja muista päättäjistä ja eri ihmisryhmistä puhutaan loukkaavaan sävyyn. Kompromisseja ja konsensusta on yhä vaikeampaa tavoittaa. Ne, ketkä huutavat kovimpaan ja esittävät yksinkertaisia ratkaisuja viheliäisen monimutkaisiin haasteisiin, saavat eniten näkyvyyttä julkisuudessa. Monet poliittiset toimijat kylvävät vihaa ja pelkoa.

Tällainen kauhistuttaa ja huolestuttaa monia.

Minä uskon, että rakentavan, kaikkien ihmisarvon tunnustavan ja tosiasioihin perustuvan politiikan kysyntä kasvaa tulevaisuudessa. Näen, että kyseessä on sellainen ekologinen lokero, jonka me voimme täyttää. 

Meidän täytyy vain huolehtia siitä, että teemme sellaista vihreää politiikkaa, joka tunnistaa ja tunnustaa tosiasiat, kaikkien jakamattoman ihmisarvon ja jolla tavoitteet saavutetaan rakentavan, toisia kunnioittavan yhteistyön avulla. Politiikkaa, jolla ei luoda pelkoa, vaan toivoa ja uskoa tulevaan.