Vaikka vapaus ja demokratia voittivat, kaikki eivät ole itäisessä Saksassa tyytyväisiä

Berliinin muurin murtumisesta tulee tänään kuluneeksi tasan 30 vuotta. Vaikka vapaus, demokratia ja oikeusvaltio voittivat, kaikki eivät ole itäisessä Saksassa tyytyväisiä. Seuraan maan politiikkaa tiiviisti, koska olen koulutuksetani saksan ja ruotsin opettaja. Uusimmassa Economistissa on mielenkiintoinen reportaasi Saksojen yhdistymisestä.

Lehden mukaan yli puolet länsisaksalaisista pitää Saksojen jälleenyhdistymistä menestyksenä, mutta kaksi kolmasosaa itäsaksalaisista on asiasta täysin eri mieltä. Kun Saksat yhdistyivät, idän teollisuus romahti – idässä työn tuottavuus oli vain 30 prosenttia itäpuolen vastaavasta. Kukaan ei halunnut enää ostaa itäsaksalaisia tuotteita, kun parempaakin oli tarjolla. Tämä johti työttömyyden nopeaan kasvuun.

Kynnelle kykenevät lähtivät länteen: erityisesti nuoret, koulutetut ja naiset. Näiden ryhmien puute itäisen Saksan väestödemografiassa aiheuttaa nykyään lukuisia haasteita.

Kun olin kymmenen vuotta sitten vaihto-opiskelijana Chemnitzissä, entisessä Karl-Marx-Stadtissa, minulle kerrottiin, että idän ja lännen välinen henkinen muuri ei tule katoamaan minun elinaikanani. Kaupungin keskustassa oli autiotaloja, koska kaupungin väestön määrä romahti yhdistymisen jälkeen.

Itä on täynnä tyytymättömyyttä, näköalattomuutta ja pettymystä. Alternativ für Deutschland, Vaihtoehto Saksalle, hyödyntää tätä ja kerää suurta kannatusta. Economistissa siteerataan erästä itäsaksalaista, joka kyynisesti toteaa, että miksi turvapaikanhakijat integroidaan, vaikka heitäkään ei ole vielä saatu integroitua länteen. Entiset itäsaksalaiset kokevat, että heidät on laiminlyöty tahallaan, vaikka toisaalta lännestä on virrannut massiivisia tulonsiirtoja itään nyt kolmen vuosikymmenen ajan. Idän saksalaisista 53 prosenttia on tyytyväisiä elintasoonsa, mikä on saman verran kuin lännessä, mutta he, ketkä ovat tyytymättömiä, ovat erittäin tyytymättömiä.

AfD:n suosion kasvu osaltaan lisää itäisen Saksan yritysten rekrytointivaikeuksia, kun sinne ei haluta muuttaa, jos muita, parempia vaihtoehtoja on. En lainkaan ihmettele: omana vaihto-opiskeluaikanani opin olemaan puhumatta yksin puhelimeen busseissa ja ratikoissa, koska suomi ja ulkomaalaisittain lausuttu saksa saattoi johtaa uhkaaviin tilanteisiin. Tilastojen perusteella enemmistö Saksan viharikoksista tapahtuu idässä. Idän ilmapiiri koetaan luotaantyöntäväksi.

Eräs suuri ja kannattava toimiala itäisessä Saksassa on hiiliteollisuus, joka ajetaan alas 2030-luvun loppuun mennessä. Alasajo on tietysti täysin perusteltua, mutta lisää paikallisten katkeruutta.

Jos itäsaksalaiset vertaisivat itseään muihin entisen neuvostoblokin maiden asukkaisiin, he ehkä olisivat tyytyväisempiä elämäänsä. Yhdistymisen jälkeen itäisen Saksan kansalaisten eliniänodote on kasvanut läntisten saksalaisten tasolle, ilma ja ympäristö on paljon puhtaampaa ja rakennuskanta on aiempaa järkevämpi ja terveempi. He kuitenkin – toki aivan perustellusti – vertaavat omaa elintasoaan hampurilaisten, kölniläisten tai berliiniläisten elintasoon.

Ongelma on viheliäinen, eikä siihen ole yksiselitteistä ja helppoa ratkaisua. Sen kuitenkin tiedän, että vastaus ei voi olla paluu menneisyyteen, Euroopan unioni yhdentymisen lopettaminen tai vapaan liikkuvuuden rajoittaminen. Vain yhtenäisinä voimme pärjätä globaalissa maailmassa, ja yhtenäinen Euroopan unioni on niin itäisen saksalaisen kuin suomalaisenkin etu.

Kunnallisilla vuokra-asuntoyhtiöillä on merkittävä rooli asunnottomuuden torjunnassa

Rinteen hallitusohjelmaan on kirjattu tavoite käynnistää ohjelma asunnottomuuden puolittamiseksi vuoteen 2023 mennessä ja poistamiseksi kokonaan vuoteen 2027 mennessä. Tavoite on varsin kunnianhimoinen.

Erityisen iloinen olen hallitusohjelman kirjauksesta, jossa asumisneuvonnasta tehdään lakisääteistä ja sille osoitetaan riittävät resurssit. Sivakka on havainnut, että asumisneuvonta maksaa itsensä selvästi takaisin vähentyneinä häätöinä. Se siis säästää rahaa, mutta ennen kaikkea se vähentää inhimillistä kärsimystä. Asumisneuvonnasta voi pyytää apua vuokranmaksuhaasteisiinsa tai muihin asumiseen liittyviin ongelmiinsa ennen kuin ne ehtivät paisua kohtuuttomin suuriksi.

Kunnallisilla vuokrataloyhtiöillä on aivan keskeinen rooli tavoitteen saavuttamisessa. Kunnalliset vuokra-asuntoyhtiöt tarjoavat markkinahintaista edullisempaa asumista omille asukkailleen, mutta suurina toimijoina pitävät asumisen hintatasoa kurissa koko paikkakunnalla. Edulliset asunnot ja jo aiemmin mainitsemani asumisneuvonta ovat keskeisiä seikkoja asunnottomuuden torjunnassa.

Lisäksi kunnalliset vuokra-asuntoyhtiöt tarjoavat kodin myös heille, joilla voi olla vaikeuksia saada sitä vapailta markkinoilta. Esimerkiksi luottotietonsa menettäneen, juuri vapautuneen entisen vangin voi olla vaikeaa saada itselleen asuntoa, mikä voi altistaa hänet asunnottomuudelle ja sitä kautta syvenevälle syrjäytymiselle, mikä nostaa uusintarikollisuuden riskiä.

Edellä mainitut keinot eivät poista asunnottomuutta kokonaan, mutta ne ovat merkittävä osa ratkaisua. Rinteen hallituksen asettama tavoite asunnottomuuden poistamisesta ei ole helppo, mutta sitäkin tärkeämpi.

Vihreitä huomioita kaupunginjohtajan esityksestä vuoden 2020 talousarvioksi

Kaupunginjohtajan esitys vuoden 2020 talousarvioksi ei sisältänyt mitään sellaista, mikä olisi yllättänyt. Ottaen huomioon kansainvälisen talouden näkymät ja huoltosuhteen kehityksen suuri nettovelanotto huolestuttaa. Uusimmassa väestöennusteessa Oulu näyttäytyy valopilkkuna, mutta panostuksia tulevaisuuden kasvuun tarvitaan.

Kaupunginjohtajan esityksessä on paljon sellaisia kohtia, jotka ovat tavoitteidemme mukaisia. Tällaisia asioita ovat muun muassa joukkoliikenteen runkolinjojen vuorotiheyden kehittäminen ja panostukset varhaiskasvatukseen. Olemme useiden vuosien ajan esittäneet subjektiivisen varhaiskasvatusoikeuden palauttamista, ja nyt Rinteen hallitusohjelman myötä tämäkin tavoitteemme toteutuu ensi vuoden syksystä lähtien. Olemme tyytyväisiä, että jatkossa jokaisen lapsen oikeus kokopäiväiseen varhaiskasvatukseen toteutuu heidän vanhempiensa työmarkkina-asemasta riippumatta.

Kulttuurin osalta olemme huolissamme siitä, ettei kulttuuristrategian toimeenpanoon ja kulttuuripääkaupunkihankkeen toimenpiteisiin varata riittäviä taloudellisia resursseja, vaikka niiden suunnitelmat ovat varsin kunnianhimoisia. Olemme huolissamme myös siitä, että uudet panostukset työllisyyden hoitoon ovat jäämässä vaatimattomiksi.

Täydennysrakentamiseen liittyvät kirjaukset ovat hyviä. Täydennysrakentaminen helpottaa palveluiden ja joukkoliikenteen järjestämistä tulevaisuudessa, mikä säästää veroeuroja ja auttaa pienentämään kaupungin hiilijalanjälkeä.

Pyöräilyyn on panostettu viime vuosina paljon, mutta vielä enemmän on tehtävissä: Oulun kaupungilta on jäänyt saamatta valtion myöntämiä avustuksia pyöräilyn edistämiseen vain siksi, että kaupungilla ei ole ollut riittävää henkilöstömäärää toteuttamaan kaikkea sitä, mihin valtiolta olisi saatu vastinrahaa. Pyöräilyn edistäminen vähentää kaupungin päästöjä ja säästää rahaa kaupunkilaisten parantuneena terveytenä. Rinteen talousarvioesitys vuodelle 2020 lisää pyöräilyn vastinrahaa, ja haluamme, että kaupunki hyödyntää siitä oman osuutensa.

Olemme tyytyväisiä, että esityksessä päihdepotilaiden selviämishoito eli kauan toivottu selviämisasema toteutetaan yhdistettynä Oulun seudun yhteispäivystyksen toimintaan. Olemme tyytyväisiä myös esitykseen, että Oulun kaupungin ja Oulun yliopistollisen sairaalan mielenterveys- ja päihdepalveluista muodostetaan yksi toiminnallinen kokonaisuus. Tervehdimme ilolla ehdotusta digitaalisten ratkaisuiden käyttöönotosta kuten chat-palveluiden laajentamista kaikkiin hyvinvointikeskuksiin.

Talousarvioesitys ei sisällä merkittäviä rakenteellisia uudistuksia, mutta toisaalta niihin on tarkoitus palata Perlacon Oy:n arvioinnin jälkeen. Se valmistuu syksyllä, mutta sen tulokset eivät ehdi vaikuttaa vielä ensi vuoden talousarvioon. Meillä on toiveikkaat odotukset arvioinnin suhteen. Rakenteellisia uudistuksia tarvitaan, koska palveluiden laadusta on juustohöylätty jo liikaa.

Teksti on alun perin tuotettu vastauksena Kalevan toimittajan valtuustoryhmien puheenjohtajille esittämään kysymykseen, mitä hyvää ja mitä huonoa kaupunginjohtajan talousarvioesityksessä on.

Kaupunkien omaisuuden myynti voi olla kohtalokasta

Die Zeit julkaisi sunnuntaina kiehtovan reportaasin Dresdenin vuokra-asuntomarkkinoista – tosin valitettavasti vain saksaksi. Tiivistän tekstin olennaiset osuudet tähän blogiin ja kommentoin niitä.

Reportaasissa kerrotaan, miten vuonna 2006 Dresdenin kaupungilla oli velkaa 798 miljoonaa euroa. Velanhoitokustannuksiin meni vuosittain peräti 70 miljoonaa euroa.

Dresdenin kaupunginvaltuusto ei halunnut säästää mistään, vaan velka päätettiin maksaa kokonaan pois myymällä kaikki yli 47000 kunnallista vuokra-asuntoa yksityiselle sijoittajalle. Parisataa miljoonaa jäi vielä ylimääräistäkin.

Nyt, 13 vuotta myöhemmin, kaupungissa surraan vuokratason hurjaa nousua. Kaupunkien vuokra-asunnoilla ei tarjota edullista asumista vain niiden asukkaille, vaan edullisilla vuokrilla pyritään pitämään koko kaupungin vuokratasoa matalana. Dresdenillä ei ole enää tällaista vaikutusmahdollisuutta. Luonnollisesti myös asukasmäärän ja sitä kautta asuntojen kysynnän kasvu on omalta osaltaan nostanut asumisen hintaa.

Die Zeit haastattelee reportaasissaan vanhaa rouvaa, joka valittelee, ettei uusi vuokranantaja suostu uusimaan hänen asuntonsa 47 vuotta vanhaa ja kulunutta kokolattiamattoaan. Haastateltavan poika on vihainen siitä, että samaan aikaan vuokra kuitenkin nousee säännöllisesti, vaikka remontteja ei tehdä.

Dresdenin kaupungin entiset asunnot omistaa nykyään Vonovia-niminen yritys. Otin selvää, että yhtiön osakkeen arvostus on seitsemässä vuodessa lähes kolminkertaistunut ja että yhtiön maksamat osingot ovat kasvaneet vuosittain. Edellinen lattiaesimerkki huomioiden mieleeni juolahtaa ajatus, että yhtiö perii vuokralaisiltaan mahdollisimman suurta vuokraa ja tekee vain välttämättömimmät korjaukset, jotta yhtiön voitto olisi mahdollisimman suuri.

Voi tietenkin kysyä, miksi Dresden on laiminlyönyt korjausten tekemisen, kun omisti asunnot itse. Veikkaan juurisyyksi, että entinen Itä-Saksan hallinto ei ole paljoa piitannut korjausvelan kasvusta.

Reportaasin perusteella voi sanoa, että Dresden maksoi velkansa tavalla, joka näkyy nyt asumiskustannusten nousuna kaikille kaupunkilaisille, mutta erityisesti vuokra-asujille. Lisäksi kaupungin asumisviihtyvyys heikkenee olennaisesti, kun merkittävä vuokranantaja laiminlyö korjaukset voittojen maksimoimiseksi.

Die Zeitin reportaasi kiinnitti huomioni siksi, että myös Oulussa kipuillaan kuntatalouden tasapainottamisen kanssa. Meilläkin olisi mahdollista myydä omaisuutta, kuten Oulun Energia tai Sivakka velkojen kuittaamiseksi, mutta se olisi erittäin lyhytnäköistä. Oulun Energia tulouttaa kaupungille vuosittain noin parikymmentä miljoonaa ja Sivakan rooli Oulun asumisen hintatason säilyttämisessä on keskeinen. Tällaista omaisuuden myyntiä tuskin kukaan vakavissaan kannattaa, mutta pitkäjänteisellä taloudenpidolla täytyy huolehtia siitä, ettemme tulevaisuudessa ajaudu tilanteeseen, joissa olemme pakotettuja tekemään lyhytnäköisiä ratkaisuja.

Taloutta pitää tasapainottaa toisin. Mutta miten?

Syksyllä Oulun kaupunginvaltuuston linjattavaksi tulee lukioverkko. Henkilökohtainen näkemykseni on, että sieltä löytyy uudistettavaa: lukioverkkoa tiivistämällä voidaan säästää vuokrakustannuksissa, ja tiivistäminen mahdollistaisi myös laajemman kurssitarjottimen, kun lyhyempien etäisyyksien ansiosta opiskelija voi hyödyntää myös muiden lukioiden tarjontaa.

Lisäksi tulee harkita, että voisiko joko ansiotulo- tai kiinteistöveroa kiristää. Henkilökohtaisesti kannatan mieluummin jälkimmäisen nostoa, koska kiinteistövero kohdistuu omistamiseen, ansiotuloverotus työntekoon, mikä luo haitallisen kannustinvaikutuksen.

Edellä mainitut keinot eivät tasapainoittaisi Oulun taloutta kokonaan, mutta niitä ei kannata jättää huomioimatta siksi, että ovat vain osaratkaisu. Velkojen korot ovat nyt matalalla, mutta ei ole huolellista taloudenpitoa olettaa, että niin olisi ajasta iäisyyteen saakka. Jos Oulun velanhoitokustannukset kasvaisivat, ne rahat täytyisi ottaa muusta kaupungin toiminnasta. Velkaantuminenkaan ei siis ole ratkaisu.

Aloitteeni nimettömästä työnhausta toteutetaan viimein!

Sain tänään Oulun kaupunginvaltuuston kyselytunnilla kaupungin henkilöstöjohtajalta lupauksen, että aloitteeni nimettömän työnhaun kokeilemisesta toteutetaan kesälomakauden jälkeen. Aloite hyväksyttiin jo 2014, mutta toteutus on jäänyt puolitiehen. Siksi esitin asiasta kysymyksen kyselytunnilla.

Tarkoitus on, että kokeilun tulosten perusteella tehdään johtopäätökset siitä, kannattaako menettelyä jatkaa.

Viime vuonna Diakonia-ammattikorkeakoulu järjesti kampanjan, jossa neljä tunnettua suomalaista eri alojen ammattilaista haki töitä romaninimillä. Heistä yksikään ei saanut kutsua työhaastatteluun.

Nimettömässä työnhaussa työhakemuksista poistetaan hakijan henkilökohtainen tausta –  joita ovat esimerkiksi nimi, osoite, ikä, sukupuoli, syntymäpaikka, siviilisääty, perhetiedot ja kansalaisuus – ennen kuin hakemukset toimitetaan heille, jotka päättävät haastatteluun kutsuttavista hakijoista.

Nimettömän työnhaun tarkoituksena on vähentää esimerkiksi ikään, sukupuoleen tai etniseen taustaan liittyvää epätasapuolista kohtelua. Samalla se korostaa hakijan osaamisen merkitystä henkilön taustan sijaan.