Mukavat kaupungit menestyvät

Kuntavaalien varsinainen äänestyspäivä on huomenna. Silloin päätetään, mihin suuntaan Oulua kehitetään seuraavat neljä vuotta. Minun haaveeni on, että Oulusta saadaan vihreämpi, yhdenvertaisempi ja hauskempi kaupunki, jossa jokainen viihtyy.

Osmo Soininvaaran ja Mikko Särelän julkaisemassa pamfletissa Kaupunkien voitto läpikäydään niitä tekijöitä, jotka ovat luonteenomaisia menestyville kaupungeille. Nämä tekijät täytyy ottaa huomioon, kun tulevaisuuden Oulua rakennetaan.

Ensimmäinen tekijä on viihtyisä kaupunkiympäristö urbaaneine mukavuuksineen. On maailmanlaajuinen ilmiö, että yhä useammat ihmiset haluavat asua kaupunkien keskustoissa tai niiden lähistöllä. Sama trendi on havaittavissa myös Oulussa.

Meidän täytyy rakentaa kaupunkiamme niin, että yhä useammalla on mahdollisuus asua keskustassa tai sen lähistössä ilman, että siitä pitää maksaa kohtuuttomasti. Se edellyttää myös sitä, että panostamme enemmän joukkoliikenteeseen ja pyöräilyyn.

Toinen tekijä on kulttuurimyönteinen ilmapiiri. Se tuo kaupunkiimme lisää koulutettua, luovaa ja lahjakasta väkeä. Vaikka esimerkiksi Oulun kaupunginteatteri ei tuota suoraan taloudellista hyvinvointia, se houkuttelee kaupunkiimme väkeä, jotka tuottavat. On sanomattakin selvää, että kulttuurilla synnytämme henkistä hyvinvointia myös meille, jotka jo olemme oululaisia.

Kolmas tekijä on vapaamielinen ja suvaitsevainen ilmapiiri. Kaupunkitutkija Richard Florida on luonut niin sanotun gay index -käsitteen, jolla mitataan alueen taloudellisen menestyksen ja seksuaalivähemmistöjen alakulttuurin elinvoimaisuuden korrelaatiota.

Vaikka seksuaalivähemmistöjen alakulttuurin elinvoimaisuus ei itsessään tuota taloudellista hyvinvointia, se kertoo ilmapiiristä, jossa uskalletaan rohkeasti esittää uusia ideoita, jotka synnyttävät uusia innovaatioita ja sitä kautta työtä ja hyvinvointia. On sääli ja kaupunkimme tappio, jos ihmiset muuttavat Oulusta etelän suurempiin kaupunkeihin ahdasmieliseksi ja tunkkaiseksi koetun ilmapiirin vuoksi.

On erittäin todennäköistä, että tulevaisuudessa kaupunkien välinen kilpailu muuttuu yhä tiukemmaksi. Pidetään huolta siitä, että Oulu on Pohjois-Suomen veturi myös tulevina vuosikymmeninä!

Yksinasuvien arkea parantavaa politiikkaa

Kaikkien muiden kuntavaaliehdokkaiden tapaan myös minä olen jalkautunut kaduille ja kauppojen edustoille jakamaan vaaliesitteitäni ja keskustelemaan oululaisten kanssa Oulun kuntapolitiikkaan liittyvistä asioista. Ylivoimainen enemmistö käymistäni keskusteluista ovat olleet mielenkiintoisia, antoisia ja opettavaisia.

Kaikki niistä eivät ole olleet helppoja, mutta ajattelen niin, että epämukavuusalueella käydyt keskustelut ovat juuri niitä, jotka auttavat avartamaan omaa maailmankuvaa ja tarkastelemaan asioita erilaisista näkökulmista. Toisin sanoen ne ovat olleet erittäin hyödyllisiä ja arvokkaita!

Erityisen mielenkiintoisia ovat olleet kysymykset, jotka liittyvät yksinasuvien arkeen. Moni on kysynyt, mitä Oulun kaupunki voisi tehdä yksinasuvien oululaisten elämänlaadun parantamiseksi ja turvaamiseksi. Kysymykset ovat olennaisia ja tärkeitä, koska yksinasuvien määrä kasvaa koko ajan.

Olen vastannut näihin kysymyksiin neljällä keinolla:

  • Ensimmäinen keino liittyy asumiseen. Yksi tehokkaimmista tavoista pitää asumiskustannukset matalina on rakentaa lisää asuntoja sinne, missä ihmiset haluavat asua. Tällä hetkellä se tarkoittaa erityisesti Oulun keskustaa ja sen lähiympäristöä. Kun kysyntään vastataan, asumiskustannukset pysyvät kurissa.
  • Toinen keino on rakentaa autopaikkoja todellisen kysynnän perusteella: nyt monet autottomat joutuvat maksamaan pysäköinnistä kertyviä kustannuksia, vaikka eivät edes omista autoa.
  • Kolmas keino on kehittää joukkoliikennettä niin, että oman auton omistaminen ei ole välttämätöntä. Oulun kaupungin kohdalla se tarkoittaa erityisesti poikittaislinjojen kehittämistä.
  • Neljäs keino on erilaisten yhteiskäyttötilojen hyödyntäminen. Kaikkien ei tarvitse omistaa kaikkea, kuten esimerkiksi grilliä tai saunaa. Grillata voi Oulun kaupungin yleisillä grillauspaikoilla, ja tulevaisuudessa saunominen toivottavasti onnistuu Oulun rantasaunaseuran ylläpitämällä yleisellä saunalla. Lisäksi yhteiskäyttötiloilla on myös yhteisöllisyyttä lisäävä vaikutus.

Oulu tarvitsee lisää paikkoja satunnaisille kohtaamisille

Olemme verkostoituneempia kuin koskaan, mutta silti monet meistä tuntevat yksinäisyyttä. Kyseessä on vaiva, jonka jäljet ihmisen mielenterveyteen ja jaksamiseen voivat olla rujot.

Eräs keino vähentää yksinäisyyttä ja torjua sen synnyttämiä haittoja on rakentaa Oulua niin, että mahdollistamme ihmisten satunnaisia kohtaamisia. Tällaisia satunnaisia kohtaamisia mahdollistavia paikkoja voivat olla esimerkiksi grillipaikat, yleiset saunat ja muut julkiset yhteiskäyttötilat.

Viime juhannuksena minä ja ystäväni päätimme viettää kaupunkijuhannusta Meri-Toppilan yleisellä grillipaikalla. Sää oli kaunis ja maisemat upeat. Koska kyseessä oli julkinen grillipaikka, osasimme varautua siihen, että meidän täytyy jakaa sama tila muiden kaupunkilaisten kanssa.

Arviomme osui oikeaan, ja grillipaikalle tuli myös muita kaupunkilaisia viettämään juhannusta. Heidän läsnäolonsa toi meidän kaikkien iltaan uuden ulottuvuuden. Muut oululaiset osoittautuivat niin mukaviksi, että tarjosimme heille ruokiamme. He toimivat vastavuoroisesti samoin.

Nuotion ympärille oli kokoontunut ihmiskirjo, johon en todennäköisesti olisi tutustunut ilman grillipaikan luomaa mahdollisuutta matalan kynnyksen kanssakäymiseen. Sain tilaisuuden tutustua oululaisiin, joita en välttämättä olisi arjessani muuten kohdannut.

Toisin sanoen yksinäisyyden torjumisen lisäksi satunnaisia kohtaamisia mahdollistavilla paikoilla ja tiloilla on myös yhteisöllisyyttä ja yhteenkuuluvuuden tunnetta tuottava merkitys. Siitä hyötyvät myös ne, jotka eivät koe itseään yksinäisiksi.

Julkiset yhteiskäyttötilat eivät tietysti hävitä yksinäisyyttä kokonaan, mutta jokainen askel yhteisöllisempään suuntaan on ottamisen arvoinen. Yhä yksilökeskeisemmässä maailmassa on hyvä olla matalan kynnyksen mahdollisuuksia tutustua toisiimme.

Tasa-arvo etenee, mutta ei ole vielä valmis

Pitkän odotuksen ja kampanjoinnin jälkeen tasa-arvoinen avioliittolaki astuu tänään voimaan. Olen valtavan iloinen, että avioliittolainsäädäntömme on viimein saatu yhdenvertaiseksi kaikille.

Sain kunnian toimia Tahdon2013-kansalaisaloitteen Oulun aluevastaavana. Kun kampanja käynnistyi tasa-arvon päivänä vuonna 2013, istuin kaupunginhallituksen kokoushuoneessa ja seurasin kansalaisaloite.fi-palvelusta, kuinka nopeasti aloite keräsi sähköisiä allekirjoituksia.

Kannatusilmoituksia kertyi niin nopeaan tahtiin, että liikutuin lähes onnen kyyneliin. Niitä kertyi yhden päivän aikana yli satatuhatta, eli kaksi kertaa enemmän kuin mitä kansalaisaloitteen eduskuntakäsittely edellyttää.

Vaikka tasa-arvoinen avioliittolaki on nyt saatu maaliinsa, työ seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen yhdenvertaisuuden edistämiseksi ei vielä pääty. Pakkosterilisaatiota edellyttävä translaki täytyy laittaa remonttiin, koska nykyinen ei ole 2010-luvun sivistysvaltioon millään tavalla sopiva. Lisäksi tarvitsemme äitiyslain, joka poistaa naispareilta turhaa, kallista ja nöyryyttävää adoptioprosessiin liittyvää byrokratiaa.

Selkeiden lainsäädännöllisten epäkohtien lisäksi korjaamista riittää myös asenteissa ja ihmisten moninaisuuden asiallisessa kohtaamisessa. Se ei kosketa vain seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä, vaan koko ihmisyyden kirjoa.

Ihminen voidaan saada tuntemaan olonsa hyvin tukalaksi ikänsä, ihonvärinsä, seksuaalisen tai sukupuolisen suuntautumisensa, vammaisuutensa, uskontonsa, kielensä tai muun vastaavan ominaisuutensa vuoksi, vaikka minkäänlaista lakia tai asetusta ei rikottaisikaan.

Vastuu yhdenvertaisuudesta ja ihmisten moninaisuuden kunnioittavasta kohtaamisesta on meidän jokaisen yhteinen, mutta lisäksi myös julkisella vallalla on oma vastuunsa.

Oulun kaupungin kohdalla se tarkoittaa sitä, että meidän täytyy sitoutua vahvasti moniarvoisen ja yhdenvertaisen ilmapiirin johdonmukaiseen ja suunnitelmalliseen edistämiseen.

Konkreettisesti se sisältää esimerkiksi sen, että kaupungin henkilöstön – kuten esimerkiksi opettajien tai asiakaspalvelijoiden – lisäkoulutustarvetta ihmisten moninaisuuden kunnioittavaan ja arvokkaaseen kohtaamiseen selvitetään säännöllisesti ja että tarpeen vaatiessa lisäkoulutusta tarjotaan. En usko kenenkään toimivan epäasiallisesti ilkeyttään, mutta tarjoamalla asiallista tietoa voimme torjua ikäviä tilanteita ja kiusallisia väärinkäsityksiä.

Kaikenlaisia ihmisiä kunnioittavassa Oulussa kaikki voivat paremmin, joten asiaan täytyy kiinnittää yhä enemmän huomiota. Yhdenvertainen ja moniarvoinen ilmapiiri on myös vetovoimakysymys, jonka merkitystä kaupunkien välisessä kilpailussa ei saa aliarvioida. Uskon, että modernit kaupungit ovat tulevaisuuden menestyjiä.

Kannattaako Fennovoiman osakkeita omistaa?

Aiemmin golf-osakkeen hankkiminen oli käytännöllinen tapa päästä pelaamaan golfia. Osakkuus kannatti, jos kierroksia kertyi riittävästi.

Sitten olosuhteet muuttuivat. Nyt golfia pääsee pelaamaan edullisesti ilman osakkeenomistusta. Kenttien ylläpitokustannukset ovat luonnollisesti jääneet osakkaiden harteille, mikä on johtanut siihen, että golf-osakkeen omistaminen on taloudellisesti niin kannattamatonta, että niistä voi olla hankalaa tai jopa mahdotonta päästä eroon.

Pahimmillaan golf-osake voi imeä kokonaisen kuolinpesän tyhjäksi: perintöä ei välttämättä kannata vastaanottaa, koska samalla saisi vaivoikseen rahaa loputtomasti nielevän golf-osakkeen.

Kuulostaako tutulta?

Ennen vanhaan ydinvoimalan osakkuus on ollut taloudellisessa mielessä kannattavaa toimintaa, koska ydinvoimalan osakkaat ovat saaneet voimalasta omakustannehintaista sähköä.

Sitten olosuhteet muuttuivat. Nyt käytävän futuurikaupan perusteella vaikuttaa selvältä, että Fennovoiman tarjoama omakustannesähkö on pörssihintaista sähköä kalliimpaa. Osakkailla ei ole mitään mahdollisuutta olla ostamatta omakustannehintaista sähköä, minkä vuoksi Fennovoiman osakkuus ei ole erityisemmin kiinnostanut muita kuin kunnallisia ja valtiollisia energiayhtiöitä, joiden päätöksenteko on pohjautunut enemmän ideologiaan kannattavuuslaskelmien sijaan.

Myös Oulun kaupunki on osallisena Fennovoiman ja Rosatomin ydinvoimahankkeessa Oulun Energian kautta. Meille oululaisille se tarkoittaa sitä, että omistamamme energiayhtiö on sitoutunut ostamaan omakustannesähköä, jonka hinta nyt käytävän futuurikaupan perusteella on tulevaisuuden pörssisähköä kalliimpaa. Toisin sanoen ideologinen ydinvoimahuuma uhkaa koitua oululaisten veronmaksajien päänmenoksi.

Kesko-konserniin kuuluva Kestra Oy sai hiljattain välimiesoikeudelta päätöksen, että se voi irtautua Fennovoiman ja Rosatomin hankkeesta. Päätös luo toivoa siitä, että myös Oulu voi harkita osakkuuttaan uudelleen.

Tämän vuoksi Oulun vihreä valtuustoryhmä jätti tammikuun kaupunginvaltuuston kokouksessa ryhmäaloitteen, jossa esitämme, että Oulun kaupunki käynnistää omistajaohjaustoimet, joiden tavoitteena on Oulun Energian irrottautuminen Fennovoiman ydinvoimalahankkeesta.

Kaiken edellä mainitun perusteella on kohtuullista tarkastella tilannetta uudelleen. En halua, että omistamallemme energiayhtiölle käy kuin golf-osakkeelliselle kuolinpesälle.