Aloitteeni nimettömästä työnhausta toteutetaan viimein!

Sain tänään Oulun kaupunginvaltuuston kyselytunnilla kaupungin henkilöstöjohtajalta lupauksen, että aloitteeni nimettömän työnhaun kokeilemisesta toteutetaan kesälomakauden jälkeen. Aloite hyväksyttiin jo 2014, mutta toteutus on jäänyt puolitiehen. Siksi esitin asiasta kysymyksen kyselytunnilla.

Tarkoitus on, että kokeilun tulosten perusteella tehdään johtopäätökset siitä, kannattaako menettelyä jatkaa.

Viime vuonna Diakonia-ammattikorkeakoulu järjesti kampanjan, jossa neljä tunnettua suomalaista eri alojen ammattilaista haki töitä romaninimillä. Heistä yksikään ei saanut kutsua työhaastatteluun.

Nimettömässä työnhaussa työhakemuksista poistetaan hakijan henkilökohtainen tausta –  joita ovat esimerkiksi nimi, osoite, ikä, sukupuoli, syntymäpaikka, siviilisääty, perhetiedot ja kansalaisuus – ennen kuin hakemukset toimitetaan heille, jotka päättävät haastatteluun kutsuttavista hakijoista.

Nimettömän työnhaun tarkoituksena on vähentää esimerkiksi ikään, sukupuoleen tai etniseen taustaan liittyvää epätasapuolista kohtelua. Samalla se korostaa hakijan osaamisen merkitystä henkilön taustan sijaan.

Valtuustokysely: mitä tapahtui aloitteelleni nimettömästä työnhausta?

Jätin 17. helmikuuta 2014 valtuustoaloitteen nimettömään työnhakuun siirtymisestä Oulun kaupungin rekrytoinneissa. Aloite hyväksyttiin kaupunginhallituksen kokouksessa 2. kesäkuuta 2014 siten, että nimetöntä työnhakua kokeillaan syksyllä 2014 ja että kokeilun tulosten perusteella tehdään johtopäätökset mahdollisista jatkotoimenpiteistä.

En tiedä, onko kokeilua toteutettu – saati onko mahdollisen kokeilun tulosten perusteella tehty johtopäätöksiä mahdollisista jatkotoimenpiteistä. Siksi olen laatinut valtuustokyselyn, jossa kysyn, 1) onko kokeilua koskaan toteutettu, 2) jos kokeilu on toteutettu, mitkä olivat sen tulokset ja johtopäätökset ja 3) jos kokeilua ei ole toteutettu, milloin se tehdään.

Nimettömässä työnhaussa työhakemuksista poistetaan hakijan henkilökohtainen tausta –  joita ovat esimerkiksi nimi, osoite, ikä, sukupuoli, syntymäpaikka, siviilisääty, perhetiedot ja kansalaisuus – ennen kuin hakemukset toimitetaan heille, jotka päättävät haastatteluun kutsuttavista hakijoista.

Nimettömän työnhaun tarkoituksena on vähentää esimerkiksi ikään, sukupuoleen tai etniseen taustaan liittyvää epätasapuolista kohtelua. Samalla se korostaa hakijan osaamisen merkitystä henkilön taustan sijaan.

Menettely ei vaikuta kuitenkaan esimerkiksi haastatteluihin tai soveltuvuustesteihin: työnhakuprosessi on anonyymi vain siinä vaiheessa, kun päätetään haastatteluihin kutsuttavista.

Viime vuonna Diakonia-ammattikorkeakoulu toteutti Työnimi-kampanjan, jossa neljä nimekästä yrittäjää haki töitä romaninimillä. Yksikään heistä ei saanut kutsua työhaastatteluun. Tuloksen pohjalta on perusteltua esittää kysymys, ovatko suomalaiset työmarkkinat kaikille yhdenvertaiset.

Minun vastaukseni on, että työtä yhdenvertaisuuden puolesta on vielä tehtävänä. Siksi haluan selvittää, mitä valtuustoaloitteelleni tapahtui.

Minut valittiin Oulun vihreän valtuustoryhmän puheenjohtajaksi

Kaikki minut tuntevat tietävät, että kuntapolitiikka ja yhteiskunnallinen päätöksenteko on minulle tärkeää. Asioiden parantaminen ja epäkohtien korjaaminen on minulle intohimo.

Siksi olen erittäin kiitollinen, että sain viime tiistaina luottamuksen toimia Oulun vihreän valtuustoryhmän puheenjohtajana loppukauden. Paikka vapautui, kun edellinen puheenjohtajamme Jenni Pitko valittiin eduskuntaan. Hän luopuu kunnallisista luottamustoimistaan kaupunginvaltuustoa lukuun ottamatta.

Hienon ryhmän puheenjohtajana on hienoa toimia, ja olen iloinen, että minulla on apunani valtuustoryhmän varapuheenjohtajana osaava, asioihin perehtyvä ja tarmokas Henna Määttä. Hän toimi vuonna 2015 eduskuntavaalipäällikkönäni ja lisäksi olimme työkavereita monta vuotta. Yhteistyömme on toisin sanoen jo valmiiksi sujuvaa.

Minun on pakko myöntää, että tulevat haasteet jännittävät minua. Jenni Pitko on hoitanut toimea niin mainiosti, että yhtä upeaan saavutukseen yltäminen on vähintään haastavaa — mutta lupaan yrittää parhaani.

Mahdollisuuksia opiskella vieraita kieliä on parannettava

Oulun seudun kieltenopettajat ry:n edustajat ovat aiheellisesti huolissaan vieraiden kielten opiskelun yksipuolistumisesta ja vapaavalintaisten kielten opiskelun vähenemisestä Oulun alueella (Kaleva 19.1.2019). Suomen kielivaranto on köyhtynyt huolestuttavaa vauhtia.

Oulun kaupungissa iso kuva on, että sivistys- ja kulttuuritoimeen on kohdistettu suuria säästöpaineita, mutta säästöjä ei ole onnistuttu toteuttamaan rakenteellisilla uudistuksilla, vaan on turvauduttu juustohöylään ja säästöt on hankittu sisällöllisellä näivettämisellä. Se on näkynyt osaltaan myös mahdollisuuksissa opiskella vieraita kieliä.

Onneksi joitain parannuksia on tulossa – osittain tosin eduskunnan ansiosta. Ensi torstaina sivistys- ja kulttuurilautakunnan esityslistalla on muutamia muutoksia Oulun kaupungin perusopetuksen kieliohjelmaan, kuten ensimmäisen vieraan kielen opetuksen varhentaminen 1. luokalle, valinnaisen A2-kielen varhentaminen 4. luokalle ja kielivalikoiman laajentaminen.

Eräs pitkäaikaisista tavoitteistani on, että vapaavalintaisten kielten ryhmäkokovaatimuksia alennettaisiin. Tällä hetkellä kieliryhmässä täytyy olla kaksitoista oppilasta, jotta ryhmän voi perustaa. Kannatan luvun alentamista kahdeksaan.

Monet oppilaat, jotka haluaisivat opiskella jotain kieltä, eivät pääse niin tekemään, jos riittävän suurta ryhmää ei synny: jos kymmenen oppilasta haluaa opiskella venäjää, oppilaita ei ole silloin tarpeeksi, eikä heistä yksikään pääse opiskelemaan kieltä! Tilannetta onneksi helpottaa, että kouluilla on mahdollisuus ja velvollisuus tehdä yhteistyötä lähikoulujen kanssa, jotta kieliryhmiä saadaan perustettua.

Ryhmäkokojen pienentäminen ei ole toistaiseksi toteutumassa, mutta aion työskennellä sen eteen, että se toteutuu. Silloin yhä useampi lapsi pääsisi opiskelemaan muitakin vieraita kieliä kuin vain englantia.

Pormestarimalli vahvistaisi demokratiaa

Hyviä ja kansanvaltaa vahvistavia uutisia: Oulun suurimmista puolueista neljä viidestä kannattaa pormestarimalliin siirtymistä. Pormestarimalli on vihreiden pitkäaikainen tavoite.

Pormestarimallissa vaaleilla valittu pormestari ja apulaispormestarit kantavat poliittisen vastuun ja heidän kannatuksensa mitataan neljän vuoden välein vaaleissa.

Pormestarimallin hyödyt korostuisivat erityisesti talousarviota laadittaessa. Nykyään kaupunginjohtaja valmistelee seuraavan vuoden talousarvion luottamushenkilöiden antamissa raameissa, minkä jälkeen puolueet aloittavat budjettineuvottelut. Pormestarimallissa luottamushenkilöt olisivat aktiivisia talousarvioprosessin jokaisessa vaiheessa alusta alkaen.

Edellä mainittu on myös yksi syistä, miksi pormestarimalli hiertää joitakuita päättäjiä: nykyisessä kaupunginjohtamallissa ikävinä pidettyjen esitysten tekeminen voidaan sysätä kaupunginjohtajalle. Toisin sanoen valta kiinnostaa, mutta vastuu vähemmän.

Pormestarimalli pakottaisi vaaleilla valitut luottamushenkilöt kokonaisvastuuseen. Se paljastaisi myös kaupunkilaisille, mitkä asiat ovat millekin puolueelle aidosti tärkeitä. Samalla se tekisi kuntapolitiikan seuraamisesta kiinnostavampaa.