(Julkaistu Oulun Setan ja Rovaniemen Setan jäsenlehdessä 2/2013)

Muistan, kun yläasteikäisenä kuulin uutisista, että laki rekisteröidystä parisuhteesta on hyväksytty eduskunnan täysistunnossa. Aloin kyynelehtiä liikutuksesta: minä olen nyt hyväksytympi ihminen.

Lähdin Tahdon2013-kampanjan Oulun aluevastaavaksi, koska halusin, että meillä olisi jälleen syy itkeä onnesta.

Kutsun nykyistä lainsäädäntöä parisuhdeapartheidiksi. Parisuhteen määrittely sen osapuolten sukupuolten perusteella on mieletöntä. Eriarvoistava lainsäädäntö altistaa ihmisiä syrjinnälle, henkiselle pahoinvoinnille ja syrjäytymiselle. Nämä ilmiöt synnyttävät yhteiskunnalle kustannuksia, joten on perusteltua sanoa, että tasa-arvoinen avioliittolaki olisi kaikkien yhteinen etu.

Kampanjan alkua edeltävänä päivänä totesin Radio Cityn haastattelussa, että eduskunnan täytyy ottaa kansalaisaloite vakavasti, koska tarvittava nimimäärä on niin suuri, että sellaista ei kerätä yhdessä päivässä.

Pian suureksi ilokseni huomasin, että olin väärässä. Tarvittavat nimet kerättiin reilusti alle vuorokaudessa. Lopulta kampanja ylitti tarvittavan allekirjoitusmäärän kolminkertaisesti.

Kansalaisaloite tasa-arvoisesta avioliittolaista toimitetaan eduskuntaan joulukuussa.

En tiedä, hyväksyykö eduskunta lakia vielä. Sen tiedän, että vielä jonain päivänä se hyväksytään.

Kysymys on vain siitä, milloin saamme itkeä onnesta.