Janne Hakkarainen

eroakirkosta.fi
Vihreät - De Gröna



Yksi rakkauden vuosi on parempi kuin koko elämä yksin.
Freddie Mercury


Blogi

Valtuusto tunnusti yhteisen uskonsa monikuntaliitosta kohtaan

Blogi – 26. huhtikuuta 2010 – kirjoittanut Janne Hakkarainen

Oulun kaupunginvaltuusto päätti tänään lähteä mukaan Oulun seudun monikuntaliitokseen. Monikuntaliitoksen puolesta äänesti 63 valtuutettua, vastaan 2 valtuutettua ja 2 valtuutettua äänesti tyhjää. Tämän kirjoituksen otsikko kritisoi valtuustossa käytyä keskustelua, ei tehtyä päätöstä. Näen monikuntaliitoksen hyvänä mahdollisuutena panostaa esimerkiksi joukkoliikenteeseen ja yhdyskuntarakenteeseen.

Olli Immonen (ps.) vei asian äänestykseen Ville Vähämäen (ps.) kannattamana. Immonen perusteli esitystään siten, että riittävä määrä ei-ääniä olisi tehnyt kansanäänestyksen mahdolliseksi. Kansanäänestykset ja muut suoran demokratian lisäämisen keinot ovat mielestäni tervetulleita, mutta populistisen politiikan työkaluja niistä ei saa tehdä. Vastaesityksen perustelut suhteutettuna vallitsevaan tilanteeseen tuntuivat eriskummallisilta. Pohdin Otto Simolan kanssa, että vastaesityksen tarkoituksena oli ainoastaan saada oma nimi lehteen.

Valtuustossa pidettiin erityisen paljon puunmakuisia puheita. Demokratian kannalta on tärkeää, että kaikki saavat äänensä kuuluviin. Tässä kokouksessa kävi kuitenkin niin, että valtuutetut yksi toisensa jälkeen ponnahtivat lavalle toistelemaan papukaijamaisesti jo esitettyjä mielipiteitä, tunnustamaan yhteisen uskonsa monikuntaliitosta kohtaan ja kiittämään kuntaliitosselvittäjä Arto Koskea.

Olin asiasta monien valtuutettujen kanssa samaa mieltä, mutta samoja puheita ei mielestäni tarvitse toistaa tuntikaupalla. Se on oikeasti tylsää ja tarpeetonta, varsinkin jos lukee suoraan paperista. Kokousta pystyi poikkeuksellisesti seuraamaan streamina verkosta – oliko tämä syy monilukuisiin ja kauniisiin puheisiin? Minua ärsyttää puhuminen puhumisen itsensä vuoksi.

Kaikki muut kunnat Muhosta lukuun ottamatta ovat päättäneet lähteä mukaan monikuntaliitokseen. Muhos pohtii vielä kantaansa.

Päätökset Kaakkurin alueen ja kulttuuritoimen eräiden tukipalveluiden kilpailuttamisesta ja Ritaharjun monitoimitalon tukipalveluiden kilpailuttamisesta päätettiin pöydätä.

Päivitys: Muhoksen päätöksestä jättäytyä monikuntaliitoksesta voi lukea Kalevasta.

2 kommenttia »

Kyllä maksuttomalle koulutukselle!

Blogi – 21. huhtikuuta 2010 – kirjoittanut Janne Hakkarainen

Oikeus maksuttomaan koulutukseen on tasa-arvoisen ja yhdenvertaisen yhteiskunnan perusedellytys. Kaikilla tulee olla yhtäläinen oikeus ja mahdollisuus opiskella varallisuudestaan ja syntytaustastaan riippumatta. Opetusministeriön asettaman työryhmän esitys tuhannen euron lukuvuosimaksusta kaikille opiskelijoille oli tyrmistyttävä.

Suomen ylioppilaskuntien liitto ja Suomen ammattikorkeakouluopiskelijakuntien liitto järjestivät tänään suurmielenosoituksen Helsingissä maksuttoman koulutuksen puolesta. Asia yhdistää ihmisiä yli puoluerajojen.

Samaan aikaan Oulun yliopiston ylioppilaskunta ja Oulun seudun ammattikorkeakoulun opiskelijakunta järjestivät tukimielenosoituksen Oulussa. Pidin mielenosoituksessa lyhyen puheenvuoron Oulun vihreiden nuorten edustajana.

miekkariyleinen
Puhuin mielenilmauksessa vihreiden edustajana. Samalla menetin megafonineitsyyteni.
(Kuva: Konsta Happonen)

On tärkeää, että puolueet ilmaisevat kantansa maksuttomaan koulutukseen selkeästi ennen ensi kevään eduskuntavaaleja. Keskustelu maksuttoman koulutuksen ympärillä on ollut kiivasta, mutta monitulkintaisten lausuntojen sijaan opiskelijat kaipaavat yksiselitteisiä linjauksia.

Suomella ei ole varaa menettää yhtään voimavaroja sen vuoksi, ettei opiskelijalla ole varaa kustantaa opintojaan. Koulutuksen tulee olla maksutonta myös EU/ETA-alueen ulkopuolelta tuleville opiskelijoille: Maksuton koulutus on yksi Suomen suurimmista kilpailuvalteista, kun lahjakkaat nuoret miettivät, missä he haluavat opiskella ja rakentaa tulevaisuuttaan. Meneillään oleva EU/ETA-alueen ulkopuolelta tulevien opiskelijoiden lukukausimaksukokeilu täytyy lopettaa kokeilun päätettyä.

Maksuttomaan koulutukseen liittyy jo nyt ongelmia: Toisen asteen oppikirja- ja materiaalikustannuksista kertyy vuosien aikana merkittävä taloudellinen haaste, joka on rasite erityisesti vähävaraisten huoltajien nuorille. Lisäksi ylioppilaskirjoitusten maksullisuus luo omat ongelmansa taloudellisesti heikommista asemista tuleville oppilaille.

Loppukevennys: YouTubesta löytyvä Linus Torvaldsin haastattelu kiteyttää hienosti sen, minkä vuoksi maksuton koulutus on luovuuden elinehto.

Ei kommentteja »

Ajatuksia ViNO:n kevätliittokokouksesta

Blogi – 19. huhtikuuta 2010 – kirjoittanut Janne Hakkarainen

Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liitto ViNO ry:n liittokokous järjestettiin 17.-18.4. ensimmäistä kertaa Oulussa. Kokous työllisti paikallisia vihreitä nuoria melkoisesti, joten olen onnellinen, että kokous on viimein ohi. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö kokouksessa olisi ollut mukavaa. Haluan vielä lämpimästi kiittää kaikkia liittokokousedustajia ja tapahtuman järjestelyihin osallistuneita muita oululaisia!

Palvelualojen ammattiliitto PAM ry vaikeutti kokousjärjestelyjä hieman. Perjantain lakon vuoksi jouduimme ostamaan kaikki aamu-, väli- ja iltapalatarvikkeet jo torstaina. Lisäksi viimeaikainen vulkaaninen aktiivisuus Islannissa aiheutti liittokokousjärjestäjille harmaita hiuksia, kun kutsuvieraspuhuja Erkki Pulliainen ei ollut ehtimässä lauantaiksi kokoukseen. Onneksi Erkki kuitenkin ehti saapua paikalle raiteita pitkin. Erkki 1 – tuhkapilvet 0.

Erkki piti kokouksen alussa hienon puheen finanssikriisistä ja kertoi muotoilemistaan Oulun teeseistä, jotka kuuluvat seuraavanlaisesti: Luonnon kantokykyä ei saa ylittää, ihmisten sietokykyä ei saa ylittää, päätöksissä pitää ottaa niiden pitkäaikaisvaikutukset huomioon ja meillä ei ole oikeutta siirtää kulutuksemme laskuja tulevien sukupolvien maksettaviksi. Erkin muotoilemat teesit ovat ajattomat.

24614_387361480339_524865339_3810307_5488862_n
Eturivissä oululaisia vihreitä nuoria. Vasemmalta alkaen: Jarkko Luusua, Janne Hakkarainen, Anni Koskela ja Krista Hummastenniemi. (Kuva: Konsta Happonen)

Erkin puheenvuoron jälkeen toivotin liittokokousväen tervetulleeksi Ouluun. Minua hieman jännitti puhua kokeneen kansanedustajan, emeritusprofessorin ja Vihreän liiton entisen varapuheenjohtajan jälkeen. Tarkoituksenani oli puhua oululaisesta joukkoliikenteestä, mutta sen lisäksi innostuin puhumaan Oulun kaupunkirakenteesta, jota voisi luulla haulikolla ammutuksi. Puheeni luonne taisi olla hiukan pessimistis-negatiivinen…

Kaksipäiväisessä kokouksessa käsiteltiin lähinnä viime vuonna tapahtuneita asioita ja käytiin lähetekeskusteluja. Kevätkokoukset ovat aina luonteeltaan syysliittokokouksia kevyempiä. ViNO:n verkkosivuilta löytyy tarkempi esityslista, joten kokouksen sisällöstä voi lukea enemmän sieltä. Kokouksen puheenjohtajina toimivat oululainen Otto Simola ja entinen oululainen, nykyinen mikkeliläinen Kerttu Hakala. Otto on jo kirjoittanut blogimerkinnän liittokokousviikonlopun tunnelmista.

ottokerttuilonaminttu
Kuvassa kokouksen puheenjohtajat Otto Simola ja Kerttu Hakala sekä ViNO:n hallituksen jäsen Ilona Toivanen ja pääsihteeri Minttu Massinen. (Kuva: Konsta Happonen)

Lauantai-iltana Spittin’ Fiyah Sound esiintyi 45 Specialissa, jossa järjestettiin liittokokousbileet.

Liittokokousviikonlopun parasta antia oli luonnollisesti vanhojen tuttujen tapaaminen ja uusiin vihreisiin nuoriin tutustuminen.

Ei kommentteja »

Uppoutuneena opiskelijapolitiikkaan: ajatuksenvirtaa ylioppilaskunnasta

Blogi – 12. huhtikuuta 2010 – kirjoittanut Janne Hakkarainen

Oulun yliopiston ylioppilaskunta on yhteisö, jonka parissa voisi käyttää loputtomasti aikaa. Edustajisto on kokoontunut tänä vuonna vasta kolme kertaa, mutta kuten mihin tahansa kokoukseen, myös ylioppilaskunnan edustajiston kokouksiin on syytä valmistautua huolella. Minun mielestäni on lisäksi hiukan noloa, jos kokouksen esityslistan sisältävän kirjekuoren avaa vasta kokouksessa – olipa kyseessä mikä tahansa luottamustoimi.

Edustajisto kokoontui edellisen kerran torstaina 8. huhtikuuta. Kirjoitin Oulun vihreiden nuorten edustajistoryhmän blogiin kuvauksen kokouksen kulusta ja sen herättämistä ajatuksista, joten minun mietteitäni kokouksen sisällöstä voi lukea edellä mainitusta linkistä.

Vihreiden lisäksi ainoastaan Taloustieteiden vaaliliitto pitää omaa blogiaan tai tiedottaa toiminnastaan julkisesti. Nimenomaan taloustieteilijöiden esimerkki innoitti myös meidät kertomaan enemmän toiminnastamme. En onnistunut löytämään Googlen avulla tietoa muiden ryhmien tiedottamisesta. Voi tietysti olla, että esimerkiksi ainejärjestöjen edustajat kertovat toiminnastaan ainejärjestöjensä lehdissä. Ainakin Blanko ry:n Blankki-lehden uusimmasta numerosta löysin edustajistoa käsittelevän tekstin. Jos puhun muunneltua totuutta muiden edustajistoryhmien tiedottamisesta, toivon, että joku kertoo siitä minullekin. 1)

Useat ylioppilaskunnan aktiivitoimijat ja edustajiston jäsenet päivittelevät vähän väliä, etteivät monet ylioppilaskunnan jäsenet tiedä, mikä ylioppilaskunta on, mitä se tekee ja miksi se ylipäänsä on olemassa. Edustajistoryhmien omat blogit saattaisivat ehkä toimia kiinnostusta lisäävänä tekijänä – ja vaikka eivät toimisikaan, kokeileminen on kuitenkin ilmaista.

Toinen mielenkiintoinen vaihtoehto voisi olla ylioppilaskunnan jäsenmaksun korottaminen sadalla eurolla per nenä, minkä jälkeen kaikki varmasti tietäisivät, mikä ylioppilaskunta on. Tämän ajatuksen esittämisestä kannattaa tosin pidättäytyä, ellei välttämättä halua päätyä Rotuaarille kivitettäväksi.

Jos haluaisin heittää lokaa, väittäisin, ettei kaikilla ryhmillä ole välttämättä suurta kiinnostusta aidosti avointa päätöksentekoa kohtaan. Tämä syytös olisi kuitenkin hiukan samalla tavalla populistinen kuin väite siitä, että oululaisten koulujen lakkauttamisesta ovat oikeastaan vastuussa oululaiset autoilijat, jotka eivät ole jostain syystä maksaneet parkkisakkojaan. On ymmärrettävää, ettei kaikilla niillä kiireisillä opiskelijoilla, jotka jo muutenkin uhraavat aikaansa yhteisten asioiden hoitamiseen, ole välttämättä aikaa kirjoittaa pitkiä sepustuksia usein aika puunmakuisista kokouksista. Tämä onkin oikeastaan vain yksi ajatukseni siitä, millainen ihanteellinen ylioppilaskunta voisi olla.

Edustajiston kokoukset – joissa muuten tarjoillaan aina kahvia ja maukkaita leipiä – ovat avoimia kaikille ylioppilaskunnan jäsenille. Kaikkia käsittelemämme asiat eivät kiinnosta, mutta ryhmien oma tiedottaminen saattaisi toimia jonkinlaisena syöttinä.

Verrattuna moneen muuhun vaaleilla valittuun päätöksentekoelimeen Oulun yliopiston ylioppilaskunnan edustajistossa käydään sinänsä aivan asiallista keskustelua: Olen vertaillut edustajistossa ja Oulun kaupunginvaltuustossa käytyä keskustelua, ja uskallan väittää, että ylioppilaskunnassa käydään useammin asiallisempaa – ja usein järkevämpääkin – keskustelua.

Heidi Hautalan vieraillessa Oulussa viime perjantaina minun oli aivan pakko kysyä, onko samanlainen kuilu olemassa Euroopan parlamentin ja Suomen eduskunnan välillä. Ilmeisesti onkin niin, että mitä suuremmasta päätöksenteon areenasta on kysymys, sitä vähemmän kuunnellaan, mitä toisilla on sanottavanaan.

Eräs innoittava esimerkki opiskelijapolitiikan rintamalla on kuitenkin Kalevan julkaisema Väliääniä-blogi. Kalevan nettisivujen lähes tai täysin käsittämättömän sivustorakenteen vuoksi blogia on erittäin hankala löytää Kalevan sivuilta. Toivottavasti tähän tulee muutos.

PS. Motiivini tämän tekstin kirjoittamiseen pohjautuu osaksi kandidaatintutkielmani kirjoittamisen välttelemiseen – ei ainoastaan puhtaaseen ja altruistiseen rakkauteen ylioppilaskuntaani kohtaan.

1) Päivitys: Lisäksi Oulun luonnontieteilijät ry:n sivuilta löytyy edustajistoblogi.

2 kommenttia »

Ihmisoikeusasiaa Heidi Hautalan seurassa

Blogi – 11. huhtikuuta 2010 – kirjoittanut Janne Hakkarainen

Euroopan parlamentin ihmisoikeusalivaliokunnan puheenjohtaja Heidi Hautala vieraili Oulussa perjantaina 9. huhtikuuta. Oulun vaalipiirin vihreät ry järjesti kaikille avoimen keskustelutilaisuuden Coffee Housessa, jonne tulikin muutamia kymmeniä kiinnostuneita osanottajia.

Pidin tilaisuudessa yleisluonteisen, ihmisoikeuksien yleismaailmallista julistusta käsittelevän puheen, jonka herättämiin ajatuksiin Heidi vastasi omassa puheenvuorossaan. Varsinaisten puheiden jälkeen kävimme mielenkiintoista keskustelua Euroopan parlamentin ihmisoikeusalivaliokunnasta, sen tekemästä ihmisoikeustyöstä ja maailman ihmisoikeustilanteesta.

Tässä pitämäni puhe luettavaksi, kommentoitavaksi ja kritisoitavaksi:

Hyvät kanssaihmiset,

Kun puhutaan ihmisoikeuksista, on luontevaa puhua ihmisoikeuksien yleismaailmallisesta julistuksesta. Kyseessä on Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksessaan vuonna 1948 hyväksymä julistus, jossa todetaan kaikkien ihmiskunnan jäsenten ihmisarvo ja -oikeudet, jotka toimivat vapauden, oikeudenmukaisuuden ja rauhan perustana maailmassa.

Ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus on luotu toisen maailmansodan jälkeen. On sääli, että ihmiskunnan täytyy läpikäydä hirvittäviä koettelemuksia, jotta nähdään ja ymmärretään, mikä on tärkeää. Tämä kannattaisi muistaa myös silloin, kun puhutaan ilmastonmuutoksesta.

Julistus on hieno ohjenuora kaikille kansoille ja kansakunnille, mutta ihmisten luomana se on sidottu tiettyyn historialliseen ajanjaksoon ja kulttuuriin. Mieleeni on juolahtanut muutamia täsmentäviä ehdotuksia, joita voisi käyttää ihmisoikeusjulistuksen päivittämiseen. Ehdotukseni ovat seuraavanlaisia:

Julistuksen ensimmäisessä artiklassa todetaan, että kaikki ihmiset syntyvät vapaina ja tasavertaisina arvoltaan ja oikeuksiltaan. Meidän tulisi kuitenkin muistaa myös ne sukupolvet, jotka eivät ole vielä syntyneet tähän maailmaan. Meidän täytyy pitää parempaa huolta maapallostamme, jotta tulevillakin sukupolvilla on mahdollisuus hyvään elämään.  Maapalloa voisikin oikeastaan ajatella jonkinlaisena ihmiskunnan kollektiivisena kohtuna. Jos kohtu tuhotaan, syntyvät tulevaisuuden sukupolvet tähän maailmaan kuolleina. Täytyy myös muistaa, että ilmastonmuutoksen vaikutukset koskettavat kipeimmin niiden maiden asukkaita, joilla menee jo tälläkin hetkellä heikoimmin.

Kuudennessatoista artiklassa todetaan, että täysi-ikäisillä miehillä ja naisilla on oikeus solmia avioliitto. Artiklaa tulkitaan siten, että kysymyksessä on nimenomaan eri sukupuolta olevien ihmisten avioliitto. Vähän aikaa sitten Portugali salli samaa sukupuolta olevien ihmisten avioliiton, koska maassa oli muistissa vielä aika, jolloin orjien ja vapaiden kansalaisten avioliitolla oli eri nimi. Portugali on vahvasti katolinen maa, mutta siellä on tultu siihen johtopäätökseen, että avioliitossa ei ole kysymys uskonnollisten yhteisöjen harjoittamasta monopolista, vaan ihmisten välisestä kumppanuudesta ja rakkaudesta.

Keventävänä seikkana todettakoon, että julistuksen 20. artiklan mukaan ketään ei saa pakottamaa mihinkään yhdistykseen. Jos kuitenkin mielii opiskella suomalaisessa yliopistossa, on ylioppilaskuntaan liittyminen pakollista. Ylioppilaskuntien pakkojäsenyydessä on omat hyötynsä, mutta tällä asialla spekuloiminen kannattaa varmaan jättää johonkin aivan toiseen tilaisuuteen.

Julistuksen 24. artiklassa todetaan, että jokaisella on oikeus lepoon ja vapaa-aikaan, työajan järkevään rajoittamiseen sekä määräaikaisiin, palkallisiin lomiin. Tämä ei välttämättä toteudu nykyisessä pätkätyöyhteiskunnassa kovinkaan hyvin, joten prekariaatin oikeuksien täsmentäminen julistukseen voisi olla paikallaan.

Julistus esiteltiin Mahatma Gandhille jo sen luonnosvaiheessa. Hän piti julistusta hyvänä, mutta olisi halunnut lisätä siihen jotain, nimittäin ihmisvelvollisuudet ihmisoikeuksien lisäksi. Hän ajatteli, että yhteiskunnan ja luonnon hyvinvointi parantavat myös ihmisten olosuhteita. Ajatus on mielestäni hyvä. Meillä tulee olla vastuu myös luonnosta ja muista ihmisistä.

Ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus on tärkeä ohjenuora. Sen avulla ihmisoikeusrikkomukset voidaan selkeästi tuomita julistuksen vastaisina. Muuttuvassa maailmassa pienet tarkennukset voisivat kuitenkin olla paikallaan.

Hyvät kanssaihmiset,
Koska paikalla on Euroopan parlamentin ihmisoikeusalivaliokunnan puheenjohtaja, ajattelin puhua teille ihmisoikeuksista.
Kun puhutaan ihmisoikeuksista, on luontevaa puhua ihmisoikeuksien yleismaailmallisesta julistuksesta. Kyseessä on Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksessaan vuonna 1948 hyväksymä julistus, jossa todetaan kaikkien ihmiskunnan jäsenten ihmisarvo ja -oikeudet, jotka toimivat vapauden, oikeudenmukaisuuden ja rauhan perustana maailmassa.
Ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus on luotu toisen maailmansodan jälkeen. On sääli, että ihmiskunnan täytyy läpikäydä hirvittäviä koettelemuksia, jotta nähdään ja ymmärretään, mikä on tärkeää. Tämä kannattaisi muistaa myös silloin, kun puhutaan ilmastonmuutoksesta.
Julistus on hieno ohjenuora kaikille kansoille ja kansakunnille, mutta ihmisten luomana se on sidottu tiettyyn historialliseen ajanjaksoon ja kulttuuriin. Mieleeni on juolahtanut muutamia täsmentäviä ehdotuksia, joita voisi käyttää ihmisoikeusjulistuksen päivittämiseen. Ehdotukseni ovat seuraavanlaisia:
Julistuksen ensimmäisessä artiklassa todetaan, että kaikki ihmiset syntyvät vapaina ja tasavertaisina arvoltaan ja oikeuksiltaan. Meidän tulisi kuitenkin muistaa myös ne sukupolvet, jotka eivät ole vielä syntyneet tähän maailmaan. Meidän täytyy pitää parempaa huolta maapallostamme, jotta tulevillakin sukupolvilla on mahdollisuus hyvään elämään.  Maapalloa voisikin oikeastaan ajatella jonkinlaisena ihmiskunnan kollektiivisena kohtuna. Jos kohtu tuhotaan, syntyvät tulevaisuuden sukupolvet tähän maailmaan kuolleina. Täytyy myös muistaa, että ilmastonmuutoksen vaikutukset koskettavat kipeimmin niiden maiden asukkaita, joilla menee jo tälläkin hetkellä heikoimmin.
Kuudennessatoista artiklassa todetaan, että täysi-ikäisillä miehillä ja naisilla on oikeus solmia avioliitto. Artiklaa tulkitaan siten, että kysymyksessä on nimenomaan eri sukupuolta olevien ihmisten avioliitto. Vähän aikaa sitten Portugali salli samaa sukupuolta olevien ihmisten avioliiton, koska maassa oli muistissa vielä aika, jolloin orjien ja vapaiden kansalaisten avioliitolla oli eri nimi. Portugali on vahvasti katolinen maa, mutta siellä on tultu siihen johtopäätökseen, että avioliitossa ei ole kysymys uskonnollisten yhteisöjen harjoittamasta monopolista, vaan ihmisten välisestä kumppanuudesta ja rakkaudesta.
Keventävänä seikkana todettakoon, että julistuksen 20. artiklan mukaan ketään ei saa pakottamaa mihinkään yhdistykseen. Jos kuitenkin mielii opiskella suomalaisessa yliopistossa, on ylioppilaskuntaan liittyminen pakollista. Ylioppilaskuntien pakkojäsenyydessä on omat hyötynsä, mutta tällä asialla spekuloiminen kannattaa varmaan jättää johonkin aivan toiseen tilaisuuteen.
Julistuksen 24. artiklassa todetaan, että jokaisella on oikeus lepoon ja vapaa-aikaan, työajan järkevään rajoittamiseen sekä määräaikaisiin, palkallisiin lomiin. Tämä ei välttämättä toteudu nykyisessä pätkätyöyhteiskunnassa kovinkaan hyvin, joten prekariaatin oikeuksien täsmentäminen julistukseen voisi olla paikallaan.
Julistus esiteltiin Mahatma Gandhille jo sen luonnosvaiheessa. Hän piti julistusta hyvänä, mutta olisi halunnut lisätä siihen jotain, nimittäin ihmisvelvollisuudet ihmisoikeuksien lisäksi. Hän ajatteli, että yhteiskunnan ja luonnon hyvinvointi parantavat myös ihmisten olosuhteita. Ajatus on mielestäni hyvä. Meillä tulee olla vastuu myös luonnosta ja muista ihmisistä.
Ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus on tärkeä ohjenuora. Sen avulla ihmisoikeusrikkomukset voidaan selkeästi tuomita julistuksen vastaisina. Muuttuvassa maailmassa pienet tarkennukset voisivat kuitenkin olla paikallaan.
Kiitos.

Ei kommentteja »

Yleisradiosta ja taikaseinästä

Blogi – 30. maaliskuuta 2010 – kirjoittanut Janne Hakkarainen

Ilokseni huomasin, että Kaleva päätyi tänään julkaisemaan Pekka Penin ja minun vastineen Yleisradion rahoituksesta. Keskustelu Yleisradion rahoittamisesta käy yhä kuumana. En malta odottaa lopullista päätöstä asiasta.

Yleisradiosta ja taikaseinästä

(Julkaistu Kalevan mielipidepalstalla 30.03.2010)

Henri Heikkinen erehtyi Kalevan Lukijan sivulla 22.3. luulemaan meitä sekä vasemmistolaisiksi että typeriksi. Tältä hän olisi välttynyt, jos hän olisi niin lukenut kuin sisäistänytkin vielä siihen päälle kirjoituksemme kärjen. Emme missään kohtaa 18.3. julkaistussamme vastineessamme Heikkiselle puhuneet ”valtion pohjattomasta taikaseinästä” ehdottaessamme Ylen toiminnan rahoittamista budjetista.

Emme myöskään pitäneet television katselemista kansalaisvelvollisuutena – oikeutena sen rivien välistä saattoi kyllä lukea.

Mikäli budjettirahoitus toteutuisi, täytyisi rahat siihen luonnollisesti kerätä jostain. Heikkinen piti hyvänä keinona juuri niitä vähävaraisia pahiten sortavia tapoja eli erilaisia talouskohtaisia maksuja. Meidän mielestämme tällainen ei ole oikeudenmukainen tapa rahoittaa Ylen toimintaa, mutta jostainhan puoli miljardia on kasaan haalittava.

Kenties reiluin tapa olisi vain lisätä tuon verran verotusta, mutta tällöin Yle jäisi edelleen jokavuotiseksi pelinappulaksi eduskunnan budjettiriihen pyöriteltäviin, ja lisäksi vielä alisteiseen asemaan vallanpitäjiin nähden. Tämä ei takaisi sitä jatkuvuutta ja riippumattomuutta, mitä Yleisradio tarvitsee.

Näistä syistä näemme parhaana vaihtoehtona erillisen Yle-veron, jota voitaisiin periä kaikilta palkansaajilta. Palkkatulojen osuus bruttokansantuotteesta Suomessa on talouden suhdanteista riippuen noin 45-51 prosenttia, joten suunnilleen puolen miljardin euron pottiin riittäisi erinomaisesti 0,5 prosentin tasavero, joka kuitenkin olisi huomattavasti inhimillisempi vaihtoehto kuin talouskohtainen tasamaksu.

Esittämämme erillisvero takaisi Ylelle paitsi palkkatulojen kehitykseen sidotun rahoituksen, myös poliittisen riippumattomuuden eduskunnasta. Näin Yle voisi vapaammin määritellä, millaisen sisällön tuottaminen sille kuuluu.

Mitä taas Heikkisen kuin Toni Onatsun (Lukijan sivu 23.3.) väitteisiin Ylen palveluiden tasosta ja tarpeellisuudesta tulee, vastaamme lyhyesti esimerkillä: eräs kaupallinen kanava vietti viime viikolla Pierce Brosnan -viikonloppua, kun taas Ylen kanavilta pystyi löytämään muun muassa Cherbourgin sateenvarjot ja Godardin, Tarkovskyn ja Bressonin ohjaukset. Ilman Ylen rikasta kulttuuritarjontaa meiltä olisi todennäköisesti jäänyt löytymättä 2000-luvun hienoimpiin elokuviin kuuluvat aasialaishelmet, Wong Kar-Wain in The Mood for Love ja Kim-Kidukin Viisi vuodenaikaa.

Suomen kansa sekä tarvitsee että ansaitsee Yleisradionsa – mieluiten mahdollisimman monipuolisena, mutta olisi väärin maksattaa Ylen toimintaa muuten kuin tuloihin suhteutettuna, ilman kompensointitarpeita, jokaisella kykynsä mukaan.

Janne Hakkarainen
puheenjohtaja

Pekka Peni
hallituksen jäsen

Oulun vihreät nuoret ry

1 kommentti »

Olen ehdolla eduskuntaan

Blogi – 29. maaliskuuta 2010 – kirjoittanut Janne Hakkarainen

Palasin juuri kotiini Oulun vaalipiirin Vihreiden järjestämästä tiedotustilaisuudesta, jossa julkistettiin vaalipiirin vihreiden tämänhetkiset ehdokkaat. Minun lisäkseni tällä hetkellä ehdolla ovat Otto Simola, Sakari Hankonen, Miia Hirsikangas, Sirkku Asheesh ja Latekoe Lawson Hellu.

Olen iloinen ehdokkuudestani. Politiikka tulee viemään merkittävän osan ajastani seuraavan vuoden kuluessa, mutta olen valmis siihen.

Merkittävä osa kampanjastani tulee keskittymään yhdenvertaisuusasioihin. Tiedotustilaisuudessa puhuin siitä, miten ehdottomasti syrjityin kansanosa ovat vielä syntymättömät sukupolvet ja miten meidän täytyy jättää asuttava maailma heillekin. Poliittisessa päätöksenteossa on pohjimmiltaan aina kysymys tasa-arvosta ja yhdenvertaisuudesta.

Internet-sivuni ja blogini tulee kokemaan jossain vaiheessa muodonmuutoksen, ja muutan sivuni kampanjasivuksi lähitulevaisuudessa.

Ei kommentteja »

Ketä saa halveksia julkisesti?

Blogi – 23. maaliskuuta 2010 – kirjoittanut Janne Hakkarainen

Kalevan mielipidepalstaa lukiessa tulee usein paha mieli. Kannatan sananvapautta kaikille ihmisille, mutta silti olen usein pohtinut, miksi tietyistä ihmisryhmistä voi hyväksyttävästi kirjoittaa halventavasti, kun taas toisista ryhmistä puhuttaessa se ei tulisi kuuloonkaan ja olisi yleisesti paheksuttavaa.

Maanantaina 22.3.2010 raahelainen Hannu Mattila toteaa mielipidepalstalla muun muassa seuraavaa:

“Nyt sitten on tapahtunut se, mitä uskovat ovat pelänneet. Arkkipiispaksi tuli valituksi henkilö, joka hyväksyy homoseksualismin.“

Tiettyjä ihmisryhmiä – erityisesti seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä – saa tarkoitushakuisesti loukata ja halventaa julkisesti paljon herkemmin kuin muita ihmisryhmiä. Lisäksi homoseksuaalisuuteen viittaaminen aatteena on sekä tieteellisesti että eettisesti arvelluttavaa. Myrsky vesilasissa yltyisi trooppiseksi hurrikaaniksi, jos Kalevassa julkaistaisiin esimerkiksi seuraavanlaisia mielipiteitä:

“Nyt sitten on tapahtunut se, mitä uskovat ovat pelänneet. Arkkipiispaksi tuli valituksi henkilö, joka hyväksyy tummaihoisuuden.“

“Nyt sitten on tapahtunut se, mitä uskovat ovat pelänneet. Arkkipiispaksi tuli valituksi henkilö, joka hyväksyy suomenruotsalaiset.“

“Nyt sitten on tapahtunut se, mitä uskovat ovat pelänneet. Arkkipiispaksi tuli valituksi henkilö, joka hyväksyy vasenkätiset.“

Vaikka henkilökohtaisesti en välitä uskonasioista lainkaan, olen silti iloinen, että evankelis-luterilaisen kirkon johtoon valittiin ihmisoikeusmyönteinen johtaja, koska kirkko on joka tapauksessa merkittävä mielipidevaikuttaja tässä maassa.

Ei kommentteja »

Sekä tv-lupa- että mediamaksu haudattava

Blogi – 18. maaliskuuta 2010 – kirjoittanut Janne Hakkarainen

Mediamaksua koskeva keskustelu käy kuumana. Viestintäministeri Suvi Lindén ilmoitti, että Ylen rahoitusta koskeva uudistus laitetaan jäihin. Oulun läänin kokoomusnuorten puheenjohtaja Henri Heikkinen kirjoitti Kalevaan mielipidekirjoituksen, johon laadimme vastineen. Mielestämme nykyisestä tv-lupamaksusta – ja mediamaksuajatuksista – on luovuttava ja Ylen toiminta on rahoitettava suoraan valtion budjetista, jolloin jokainen veronmaksaja maksaa kohtuullisen, tulotasonsa mukaisen summan.

Sekä tv-lupa- että mediamaksu haudattava

(Julkaistu Kalevan mielipidepalstalla 18.03.2010)

Oulun läänin kokoomusnuorten puheenjohtaja Henri Heikkinen kirjoitti tiistaina 16.3. Kalevassa viestintäministeri Suvi Lindénin päätöksestä jättää kaikille pakollinen, talouskohtainen mediamaksu uudelleen mietittäväksi.

Kieltämättä Lindéniltä olisi ollut ryhdikästä esittää suoraan koko Ylen toiminnan rahoittamista valtion budjetista, minkä kannalle hän sanoi itsekin kallistuneensa. Nythän Ylen rahoituksen valmistelua tullaan jatkamaan mediamaksuehdotuksen pohjalta. Täytyy vain toivoa, että seuraava eduskunta hylkää tällaisen täysin tulotasoa huomioimattoman tasaveron!

Olemme Heikkisen kanssa yhtä mieltä siitä, että Lindénin päätös oli kuitenkin oikeansuuntainen. Erittäin ongelmallinen ja ymmärrettävistä syistä epäsuosittu mediamaksu olisi toteutuessaan ollut tasavero, joka ilman kompensaatioita – kuten oli suunniteltu – olisi kaikkein pienituloisimpia, yksin asuvia mutta muutoin kuin sosiaaliturvan avulla eläviä pahiten rokottava epäoikeudenmukaisuus. Selvyyden vuoksi: suurimpia kärsijöitä olisivat olleet opiskelijat, eläkeläiset sekä pienipalkkaisella työllä itsensä elättävät. Sosiaaliturvan varassa elävien mediamaksuthan olisivat tulevaisuudessa langenneet verovaroin hoidettaviksi.

Sinänsä viimeksi mainitun kaltainen byrokratiaa lisäävä yhteiskunnan eri instanssien välinen rahojen siirtely tuskin jaksaa ketään yllättää, korkeintaan saa naurahtamaan turhautuneesti. Byrokratialla tuntuu olevan sisäsyntyinen tarve kasvattaa itse itseään, rationaalisuudesta viis veisaten…

Kokoomukselle tyypilliseen tapaan Heikkinen kuitenkin ehdottaa Ylen toiminnan supistamista ja lopun rahoittamista talouskohtaisin, kompensoimattomin, tasaveroluontoisin maksuin, kuten perinteisellä, joskin puolta pienemmällä tv-lupamaksulla. Heikkinen väläyttää toki Ylen radio- ja Internet-toiminnan rahoittamista valtion budjetista, mutta heti perään ehdottaa Internetinkin suhteen rahoituksen keräämistä operaattoreilta. Suomeksi sanottuna tämä tarkoittaisi jälleen kompensoimatonta, talouskohtaista tasaveroa, ja vieläpä verotuksen ulkoistamista yrityksille Ylen rahoituksen siirtyessä nettiyhteyden laskuun! Tällaista köyhiä kyykyttävää politiikkaa emme voi hyväksyä.

Mielestämme nykyisestä tv-lupamaksusta on luovuttava ja Ylen toiminta on rahoitettava suoraan valtion budjetista. Tällöin jokainen veronmaksaja maksaa kohtuullisen, tulotasonsa mukaisen määrän oman kansallisen ylpeydenaiheemme Yleisradion toiminnasta!

Janne Hakkarainen
puheenjohtaja

Pekka Peni
hallituksen jäsen

Oulun vihreät nuoret

1 kommentti »

Uniresta ja kasvisruoan taso

Blogi – 10. maaliskuuta 2010 – kirjoittanut Janne Hakkarainen

Oulun yliopiston ylioppilaskunta järjestää opiskelijaruokapaneelin 25.3. klo 14 Aularavintolassa. Paikalla keskustelemassa on Uniresta, YTHS ja opiskelijoiden edustajia. Kannattaa tulla paikalle.

Kirjoitin Oulun ylioppilaslehteen mielipidekirjoituksen Unirestan tarjoaman kasvisruoan tasosta. Mielipidekirjoitus puhunee puolestaan.

Avoin kirje Joulupukille

(Julkaistu Oulun ylioppilaslehdessä 8.3.2010)

Rakas Joulupukki, käännyn epätoivoissani sinun puoleesi, koska en enää tiedä, kenen puoleen voisin kääntyä. Olen puhunut tästä asiasta eri vaikuttajille ja toimijoille. Hekin vaikuttavat epätoivoisilta.

Unirestan opiskelijaravintoloissa tarjoiltu kasvisruoka on harvoin tarpeeksi ravinteikasta. Kasvissyöjätkin tarvitsevat päivittäin riittävästi energiaa. Esimerkiksi papukeittoa (233kJ/100g) täytyy syödä noin kaksi kertaa saman määrän kuin makkarakeittoa (429kJ/100g) saadakseen yhtä paljon energiaa. Joinain päivinä ero liha- ja kasvisvaihtoehdon välillä saattaa olla jopa suurempi. Riittävä proteiiniannos jää usein haaveeksi. Uniresta on aloittanut soijan käytön kasvisvaihtoehdoissaan, mutta tämä ei ole jokapäiväistä. Soija on ravintosisällöltään monipuolista.

Muutun kateudesta vihreäksi, kun vierailen esimerkiksi helsinkiläisissä opiskelijaravintoloissa. Siellä voin valita kasvisruokavaihtoehdon – jopa vegaanisen sellaisen – ilman, että minun tarvitsee pelätä puutostiloja tai riittämätöntä energiansaantia.

Lounas on opiskelijalle päivän tärkein ateria, joten sen tulee olla riittävän ravitseva ja monipuolinen. Kasvissyöjätkin haluavat päästä osallisiksi Kansaneläkelaitoksen myöntämästä ateriatuesta täysin rinnoin vahingoittamatta eläimiä tai kasvattamatta hiilijalanjälkeään turhaan. Lisäksi monet suosivat kasvisruokaa oman terveytensä vuoksi – kasvissyöjät kuolevat harvemmin esimerkiksi sydän- tai verisuonisairauksiin, monista muista terveydellisistä seikoista puhumattakaan.

Toivon, että huomioit nöyrän toiveeni joululahjatoiveita toteutettaessa.

Janne Hakkarainen
edustajiston jäsen
Vihreä Vallankumous

PS. Haluan kuitenkin lämpimästi kiittää sinua siitä, että ylioppilaskunnan edustajiston kokouksissa tarjoillaan kasvissämpylöitä.

Ei kommentteja »

Sivusto on toteutettu WordPress -julkaisujärjestelmällä
Tilaa uusimmat artikkelit RSS-syötteenä