Avioliittolaki ei ole ohjailumekanismi

(Julkaistu Kalevassa 28.3.)

Jouko Martikainen kirjoittaa (Kaleva 26.3./Lukijalta) tasa-arvoisesta avioliittolaista.

Kirjoittaja näkee, että nykyinen avioliittolainsäädäntö kannustaa ihmisiä solmimaan parisuhteita eri sukupuolta olevien ihmisten kanssa. Martikainen pelkää, että samaa sukupuolta olevien avioliiton laillistaminen johtaisi siihen, että yhä useammat valitsisivat heteroseksuaalisen suhteen sijaan homoseksuaalisen suhteen.

Saatan olla naiivi, mutta minun maailmassani avioliitot – ja muutkin parisuhteet – muodostetaan rakkauden perusteella. Lainsäädännöllä ei voi mielestäni vaikuttaa siihen, minkälaisen kumppanin ihminen itselleen hankkii tai millaiseksi hänen seksuaali-identiteettinsä muodostuu.

Olen myös vahvasti sitä mieltä, ettei yhteiskunnan tällaisia suosituksia tulisikaan missään tapauksessa antaa. Itse asiassa pidän Martikaisen esittämää ajatusta hyvin julmana, koska se pitää myös sisällään ajatuksen siitä, että samaa sukupuolta olevien parien rakkaus olisi jotenkin huonompaa.

Vielä kymmeniä vuosia sitten kirjoittajan esittämä ajatus kuitenkin toimi: silloin solmittiin huomattavasti enemmän kulissiavioliittoja seksuaalisen suuntautumisen peittämiseksi. Jokainen voi mielessään kysyä, kuinka onnellisia tällaiset parisuhteet ovat.

Martikainen kirjoittaa myös, ettei asia ole tärkeä, koska se ei koske kovin montaa ihmistä. Olen jälleen eri mieltä: mielestäni meidän kaikkien kuuluu olla yhdenvertaisessa asemassa. Yhdenvertaisuutta joko on tai ei ole – on kovin vaarallista alkaa luetella eri väestönosia, joita yhdenvertaisuuden ei tarvitse suojata.

Janne Hakkarainen
varavaltuutettu (vihr.)
Oulu

Kesäkuussa osallistuin kaupungin tasa-arvotoimikunnan kokoukseen, jossa kaupungin palvelussuhdepäällikkö esitteli toimikunnalle Oulun kaupungin palkkatasa-arvoselvityksen. Totesin kokouksessa, että tasa-arvon toteutumiseksi on tärkeää kiinnittää huomiota siihen, että työnimikkeiden ja -sisältöjen suhdetta seurataan tarkasti. Perinteinen tapa syrjiä on maksaa samaa palkkaa samannimisestä työstä, jossa työn sisällöt ja vaativuustasot kuitenkin eroavat. Tätä ongelmaa ei Oulussa kuulemma pitäisi olla.

Toimikunta oli yksimielinen siitä, että palkkatasa-arvon varmistamiseksi tilastointia on syytä kehittää. Esimerkiksi henkilökohtaisia lisiä ei tilastoida kunnolla. Kun kunnollisia tilastoja ei ole, on hankala sanoa, onko mitään pielessä. Tämä kysymys ei ole vain sukupuolten välisen tasa-arvon kannalta ongelmallinen, vaan se koskee aivan kaikkia, jos jossain henkilökohtaisia lisiä jaetaan mielivaltaisesti pärstäkertoimen perusteella.

Kokouksessa kävi myös ilmi, että palkkatasa-arvoselvitys ei ole julkisesti saatavilla. Tämä harmitti minua, koska mielestäni kaiken julkisesti tuotetun tiedon pitäisi olla avoimesti saatavilla, ellei sen salaaminen ole perusteltua. Kyseinen selvitys ei ole saatavilla kuulemma sen takia, että ”tällaisia tietoja nyt ei ole yleensä tapana levitellä”.

***

Kesäkuussa osallistuin lisäksi Helsinki Prideen, jonka parasta antia oli uusiin ja mielenkiintoisiin ihmisiin tutustuminen. Ensi vuonna Oulussa järjestetään jälleen North Pride, josta tulen vielä todennäköisesti jotain kirjoittamaan.

Heinäkuussa lomailin Lapissa ja Pohjois-Norjassa. Norjan maisemien jylhyys sai minut tuntemaan itseni pieneksi hobitiksi Keski-Maassa.

Osallistuin heinäkuussa myös Tampere Prideen. Olin jo edeltävänä iltana seurannut huolestuneena uutisia Norjasta: tapahtumien mittakaava paljastui minulle vasta hiukan ennen Tampere Pride -kulkueen lähtöä liikkeelle. Silloin tuntui hyvältä saada osallistua kulkueeseen ja siten osoittaa, ettei rakkautta ja suvaitsevaisuutta ole tässä maailmassa koskaan liikaa.

***

Syksyn poliittista toimintaa värittää Oulun yliopiston ylioppilaskunnan edustajistovaalit. Haen jatkokautta edustajistoon. Olen jo viime vuonna puhunut siitä, että tulinpa valituksi edustajistoon uudelleen tai en, hakisin joka tapauksessa ylioppilaskunnan hallituksen jäseneksi. Nyt en kuitenkaan enää tiedä, hakisinko. Minua on nimittäin alkanut kiinnostaa valmistuminen ja työelämään siirtyminen, mitä vuosi ylioppilaskunnan hallituksessa toki hidastaisi. Saa nähdä.

Syrjinnästä vapaa alue – kampanja on

“[...] kaikenlaisen syrjinnän, kiusaamisen ja häirinnän vastainen tiedotuskampanja, jonka avulla organisaatiot ja työyhteisöt tuovat julki sitoutumisensa syrjimättömyyden periaatteeseen. Syrjinnästä vapaaksi alueeksi julistautuminen merkitsee syrjinnän vastustamista, siihen puuttumista sekä ihmisten yhdenvertaisuuden tunnustamista.

Julistautuminen on myös merkki työntekijöille, työnhakijoille ja asiakkaille siitä, että organisaatio toivottaa kaikki ihmiset tervetulleiksi riippumatta sukupuolesta, iästä, etnisestä taustasta, uskonnosta tai vakaumuksesta, mielipiteestä, terveydentilasta, vammaisuudesta tai seksuaalisesta suuntautumisesta.“

Kaupunginjohtaja Pennanen esitti kaupunginhallitukselle seuraavanlaista päätösesitystä, joka loppujen lopuksi voitti:

“Syrjintä on kielletty laeissa. Mm. Rikoslain 11 luvussa on syrjintäkielto. Saman Lain 47 Luvussa on kielletty työsyrjintä. Naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta annetussa laissa on kielletty sukupuolisyrjintä. Yhdenvertaisuuslaissa on syrjintäkielto, ym. Syrjintä on siis kielletty eduskunnan hyväksymissä laeissa. Syrjintäkieltoja tulee kaikkien noudattaa. Kunnalla ei ole toimivaltaa erikseen puuttua Iaeissa järjestettyyn kiellettyyn toimintaan.“

Hävinnyt ehdotus, joka olisi sisältänyt syrjinnästä vapaaksi alueeksi julistautumisen, sai äänestyksessä viisi ääntä. Sitä kannattivat kaikki vihreät, vasemmistoliittolaiset ja yksi demari. Muut vastustivat ja yksi demari äänesti tyhjää.

Piiloutuminen juridisen sanahelinän taakse kuulostaa tekosyyltä. Syrjinnästä vapaiksi alueiksi on julistautunut useita eri kaupunkien hallintokuntia ja Lapinjärven kunta. Kampanja ei velvoita toimijoita juridisesti yhtään mihinkään, vaan toimii lähinnä osoituksena siitä, että syrjintää vastaan taistellaan.

Se, että laki kieltää syrjinnän, ei tarkoita sitä, etteikö sitä tapahtuisi. Meillä on jo muitakin lukuisia kampanjoita sellaisia asioita vastaan, jotka laki yksiselitteisesti kieltää: lapsia ja nuoria kehotetaan olemaan näpistelemättä ja autoilijoita kehotetaan olemaan ajamatta kännissä.

Tämän päätöksen jälkeen Oulu tuntuu jälleen ikävämmältä paikalta elää ja asua.

Äänestä Petteriä: lähetä tekstiviesti "QRUISER MGF 3" numeroon 16233. Viestin hinta on 30 senttiä. Äänestyksen voitto lahjoitetaan tänä vuonna Helsinki Pridelle.

Mr. Gay Finland -kilpailun finalistit julkistettiin kuluneella viikolla. Kilpailun tarkoituksena on tukea ylpeyttä olla oma itsensä ja edistää homomiesten välistä yhteisöllisyyttä. Ehdokkaista kolme on minulle jo ennestään tuttuja. He kaikki ovat hyviä tyyppejä.

Minulla on kuitenkin yksi suosikki yli muiden: oululainen Petteri Sääskilahti. Olen päässyt tutustumaan häneen Oulun vihreissä nuorissa ja lisäksi Petteri toimi aktiivisesti eduskuntavaalitukiryhmässäni.

Tiedän, että Petteri täyttää kilpailun asettamat tavoitteet helposti. Petteri on iloinen ja aina valmis edistämään ihmisoikeuksia. Lisäksi Petteri tietää, millaista on elää avoimesti omana itsenään Pohjois-Suomessa. Useat nuoret ajattelevat täällä vielä niin, että mahdollisuus elää onnellista elämää ja olla avoimesti oma itsensä ovat toisensa poissulkevia asioita.

Finaali järjestetään tänä vuonna 30.6. ravintola DTM:ssa. Menen seuraamaan finaalia ja kannustamaan Petterin voittoon.

Kaikki pyyntöni eivät olleet täysin vilpittömiä. Erästäkin henkilöä pyysin ehdokkaaksi lähinnä siksi, että halusin jutella hänelle. Siitä muuten alkoikin tähänastisen elämäni pisin parisuhde, vaikka hän ei ehdolle asettunutkaan.

En tiedä, kuinka järkevää tai luotaantyöntävää tämän pienen taustatiedon kertominen on, koska ehdokkaiden etsiminen edustajistovaaleja varten on jälleen ajankohtaista. Vaikka Oulun vihreissä nuorissa tai ylioppilaskunnan vihreässä edustajistoryhmässä ei ole vielä päätetty, kuka vuoden 2011 edustajistovaalien vastuuhenkilö on, yritän jälleen omalta osaltani hankkia mahdollisimman monta vihreää ehdokasta syksyn vaaleihin.

Tällä kirjoituksella aloitan rekrytoinnin. Käyn läpi muutamia kysymyksiä, joihin olen vastannut ja joihin uskon joutuvani vastaamaan. Lue kirjoitukseni loppuun, jos sinulla on pienintäkään mielenkiintoa asiaa kohtaan. Tai oikeastaan: lue teksti joka tapauksessa loppuun, jos vain jaksat.

”Minä en tiedä, mikä ylioppilaskunta oikeastaan on eikä se minua edes kiinnostakaan.”

Tämä ei ole mikään este. Useat edustajistovaaleissa ehdolle asettuvat eivät tiedä, mikä ylioppilaskunta oikeastaan on. Useita se ei edes kiinnostakaan. Kyyninen totuus on, että mitä enemmän listalla on ehdokkaita, sitä enemmän lista saa ääniä. Täysi lista on uskottava lista. Tämän vuoksi ryhmät haalivat listoilleen kaikki, jotka saavat puhuttua ympäri.

En halua väheksyä näitä ehdokkaita. Jos haluat, että kannattamasi lista saa mahdollisimman paljon ääniä, anna oma nimesi ja naamasi listan käyttöön.

Ehdolle voi asettua kuitenkin vakavastikin, vaikka ei tietäisi mikä ylioppilaskunta on ja vaikka ei siitä tiedosta oikein vielä välittäisikään. Jos eduskuntavaaleissakin on ehdokkaita, jotka eivät tiedä, mitkä päätökset tehdään kunnanvaltuustossa ja mitkä eduskunnassa, ei omaa tietämättömyyttään kannata häpeillä. Tekemällä oppii. Opettajia löytyy.

Kannattaa myös muistaa, että kysymys ei ole haudanvakavasta asiasta.

”Hetkinen. Eivätkö nämä sinun perustelusi kuulosta hiukan kyynisiltä?”

Minulla on todellakin taipumusta kyynisyyteen. Idealismiani en silti ole menettänyt – se on päinvastoin kirkastunut.

Olen tehnyt edustajistossa aloitteen, jonka hyväksyessään ylioppilaskunta olisi liittynyt ihmisoikeusjärjestö Setan kannatusjäseneksi. Aloite kaatui. Edustajiston kaadettua aloitteen hallitus kuitenkin linjasi, että ylioppilaskunnan jäsenmaksun yhteydessä voi vapaaehtoisesti lahjoittaa rahaa Oulun Setalle. Asian tiimoilta syntyi sinänsä tärkeää arvokeskustelua ja näkymättömät ylioppilaskunnan jäsenet muuttuivat hiukan näkyvimmiksi.

Olen myös puolustanut ympäristöjaoston toiminnan jatkuvuutta ja luomuruokapiirin toiminnan turvaamista. Ylioppilaskunnan varainhoitajaa valittaessa utelin, kuuluisiko ylioppilaskunnan osakesalkkuun asekauppaa tai muuta epäeettistä.

Edustajiston kokouksista ja sen päätöksistä tiedotetaan reaaliaikaisesti sosiaaliseen mediaan, koska lähetin hallituksen viestinnästä vastaavalle jäsenelle sähköpostia asiasta. Avoimuus on mielestäni demokratian perusta.

Nämä eivät saata kuulostaa kovinkaan merkittäviltä asioilta, mutta yhdeltä ihmiseltä ei voi minun mielestäni mahdottomia vaatiakaan.

Maailmaa muutetaan pieni osanen kerrallaan. Se onnistuu edustajistossakin.

”Hyvä on. Äänestän yleensä vihreitä, joten voisin suostua asettumaan ehdolle. Mutta mitä hyötyä siitä on minulle?”

Paljonkin. Henkilökohtaisesti olen hyötynyt edustajistokaudestani monella tavalla: olen harjaantunut julkisten puheenvuorojen pitämisessä, oppinut neuvottelemaan muiden ryhmien edustajien kanssa, saanut uusia ystäviä, luonut kontakteja, oppinut vaikuttamisesta, oppinut ymmärtämään eri mieltä olevia, oppinut suhtautumaan pettymyksiin ja oppinut toimimaan pitkäjänteisesti.

Nämä kaikki ovat taitoja, joista on hyötyä elämässä. Niiden oppimisesta saisi pulittaa pitkän pennin Jari Sarasvuolle.

”Kuinka paljon tämä vie aikaa? Elämä on nykyään niin kiireistä.”

Se, kuinka paljon käyttää aikaa yhteisten asioiden hoitamiseen, on oma valinta. Tänä vuonna edustajisto on kokoontunut ainoastaan kaksi kertaa.

Näiden kahden kokouksen lisäksi olen osallistunut Pohjois-Suomen opiskelija-asuntosäätiön valtuuskunnan kokoukseen, kirjoittanut muutamia tekstejä ja keskustellut ihmisten kanssa ylioppilaskunnan toiminnasta.

Olen myös tiedottanut ylioppilaskunnan toiminnasta Oulun vihreiden nuorten edustajistoblogissa ja vessani seinällä olevalla julisteella, jossa havainnollistetaan, kuinka ylioppilaskunnan jäsenmaksuvarat käytetään. Juliste on hyvä muistutus itsellenikin.

”Sait minut vakuuttuneeksi – haluan ylioppilaskuntaan lisää vihreyttä. Mitä teen nyt?”

Tutustu ensin edustajistoblogiimme, jotta et osta sikaa säkissä. Tutustuminen myös Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liiton verkkosivuihin kannattaa. Vaaliohjelmaa meillä ei vielä ole – senkin suunnitteluun voi vielä siis osallistua. Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liiton sivuilta löytyy myös muiden paikkakuntien järjestöjen yhteystiedot. Ylioppilaskuntien edustajistovaalien lisäksi myös ammattikorkeakoulujen opiskelijakuntien edustajistovaalit käydään syksyllä.

Lähetä sitten sähköpostia minulle tai Oulun vihreiden nuorten puheenjohtaja Konsta Happoselle. Konstaan voi olla yhteydessä myös silloin, vaikka edustajistovaalit eivät niin sytyttäisikään, mutta toiminta vihreissä nuorissa kiinnostaisi.

Vaalianalyysin aika on myöhemmin. Virheitä tehtiin. Nyt kuitenkin haluan kiittää kaikkiä äänestäjiä, tukiryhmäläisiäni, läheisiäni, ystäviäni ja sukulaisiani. Ilman teitä en olisi jaksanut.

Vaikka jäinkin omasta tavoitteestani aika kauas, ääni minulle ei ollut ääni kankkulan kaivoon. Jos olisimme saaneet 283 ääntä vähemmän, ei Oulun vaalipiiristä olisi valittu yhtään vihreää kansanedustajaa.

Nyt saimme edustajaksi Satu Haapasen. Sovin Satun kanssa jo vaalivalvojaisissa, että tulen auttamaan häntä kaikissa tasa-arvoon ja yhdenvertaisuuteen liittyvissä asioissa.

Opin kampanjan aikana paljon. Seuraaviin vaaleihin lähden varmemmalta pohjalta.

Pyydän sinulta apua vielä kerran. Olen koonnut tähän listaan muutamia keinoja, joilla voit auttaa minua poliittisten tavoitteideni ja arvojeni edistämisessä:

1. Jaa Facebook-sivuani eteenpäin.

2. Jaa kirjoituksiani Facebookissa ja Twitterissä.

3. Liitä Facebookin profiilikuvaasi rintanappini.

4. Lähetä kaverillesi tekstiviesti:
“Käy äänestämässä Janne Hakkaraista (Vihreät, Oulu). Hän haluaa tasa-arvoisemman, ekologisemman ja avoimemman Suomen. Lähetä eteenpäin!“

5. Käy äänestämässä minua sunnuntaina.
Tämä on tärkeintä.

Merkittävä osa eri puolueiden kansanedustajaehdokkaista kannattaa opintotuen sitomista indeksiin, mutta eilisessä Helsingin Sanomien vaalitentissä paljastui kokoomuksen ja keskustan puoluejohdon haluttomuus indeksiin sitomista kohtaan.

Kuluneella hallituskaudella sekä vihreät että RKP ajoivat hallituksessa indeksiin sitomista, mutta keskusta ja kokoomus vastustivat sitä.

Tämän vuoksi on tärkeää, että opintotuen sitominen indeksiin kirjataan seuraavaan hallitusohjelmaan. Ei vain siksi, että se on oikeudenmukaista, vaan myös siksi, että se lyhentää opiskeluaikoja. Lisäksi opintotuki tarvitsee huoltajakorotuksen.

Olen kuluneella viikolla tehnyt suunnitelmia tulevalle kesälle siltä varalta, etten tule näissä vaaleissa valituksi. Haluaisin mieluummin opiskella ja valmistella kandidaatintutkielmaani, mutta kesätyö – mikäli sellaisen saan ja löydän – houkuttelee: sen avulla voisin kerätä pesämunaa talven varalle.

Vihreiden ajama perustulomalli ratkaisisi toki opiskelijoidenkin toimeentulo-ongelmat, mutta ennen siirtymistä siihen on syytä korjata nykyisen järjestelmän selkeimmät epäkohdat.

Juha Törmänen on tehnyt havainnollistavan poliitikkokartan, jonka avulla voi tutkia ehdokkaan sijoittumista näillä akseleilla. Törmäsen kartta perustuu Helsingin Sanomien vaalikoneen vastauksiin. Tämän kartan mukaan olen vaalipiirin liberaalein ehdokas.

Vaakasuunnassa kuljetaan vasemmistosta oikeistoon ja pystysuunnassa konservatiivisemmasta (alhaalla) liberaalimpaan (ylhäällä). Olen ympyröinyt oman sijoittumiseni kartalla.

Rekisteröity parisuhde takaa samaa sukupuolta oleville pareille samat velvollisuudet kuin avioliitto eri sukupuolta oleville pareille.

Samoja oikeuksia se ei kuitenkaan turvaa. Mies- ja naispareilta puuttuu oikeus yhteiseen sukunimeen ja perheen ulkopuoliseen adoptioon.

Suurin merkitys tasa-arvoisella avioliittolailla on kuitenkin symbolinen – valtion täytyy kohdella kaikkia sen jäseniään tasa-arvoisesti lain edessä.

Seuraavaan hallitusohjelmaan on kirjattava tasa-arvoinen avioliittolaki, joka turvaa kaikille pareille samat oikeudet ja velvollisuudet kumppanin sukupuolesta huolimatta. Syrjintä on yhteiskunnallemme paljon vaarallisempaa kuin erilaisuus.

Janne Hakkarainen
kansanedustajaehdokas (vihr.)