Kesällä 2009 aloin etsiä edustajistovaaliehdokkaita vihreiden listoille Oulun yliopiston ylioppilaskunnan edustajistovaaleja varten. Olin tuolloin Oulun vihreiden nuorten hallituksen varapuheenjohtaja ja edustajistovaaleista vastaava henkilö.

Kaikki pyyntöni eivät olleet täysin vilpittömiä. Erästäkin henkilöä pyysin ehdokkaaksi lähinnä siksi, että halusin jutella hänelle. Siitä muuten alkoikin tähänastisen elämäni pisin parisuhde, vaikka hän ei ehdolle asettunutkaan.

En tiedä, kuinka järkevää tai luotaantyöntävää tämän pienen taustatiedon kertominen on, koska ehdokkaiden etsiminen edustajistovaaleja varten on jälleen ajankohtaista. Vaikka Oulun vihreissä nuorissa tai ylioppilaskunnan vihreässä edustajistoryhmässä ei ole vielä päätetty, kuka vuoden 2011 edustajistovaalien vastuuhenkilö on, yritän jälleen omalta osaltani hankkia mahdollisimman monta vihreää ehdokasta syksyn vaaleihin.

Tällä kirjoituksella aloitan rekrytoinnin. Käyn läpi muutamia kysymyksiä, joihin olen vastannut ja joihin uskon joutuvani vastaamaan. Lue kirjoitukseni loppuun, jos sinulla on pienintäkään mielenkiintoa asiaa kohtaan. Tai oikeastaan: lue teksti joka tapauksessa loppuun, jos vain jaksat.

Minä en tiedä, mikä ylioppilaskunta oikeastaan on eikä se minua edes kiinnostakaan.”

Tämä ei ole mikään este. Useat edustajistovaaleissa ehdolle asettuvat eivät tiedä, mikä ylioppilaskunta oikeastaan on. Useita se ei edes kiinnostakaan. Kyyninen totuus on, että mitä enemmän listalla on ehdokkaita, sitä enemmän lista saa ääniä. Täysi lista on uskottava lista. Tämän vuoksi ryhmät haalivat listoilleen kaikki, jotka saavat puhuttua ympäri.

En halua väheksyä näitä ehdokkaita. Jos haluat, että kannattamasi lista saa mahdollisimman paljon ääniä, anna oma nimesi ja naamasi listan käyttöön.

Ehdolle voi asettua kuitenkin vakavastikin, vaikka ei tietäisi mikä ylioppilaskunta on ja vaikka ei siitä tiedosta oikein vielä välittäisikään. Jos eduskuntavaaleissakin on ehdokkaita, jotka eivät tiedä, mitkä päätökset tehdään kunnanvaltuustossa ja mitkä eduskunnassa, ei omaa tietämättömyyttään kannata häpeillä. Tekemällä oppii. Opettajia löytyy.

Kannattaa myös muistaa, että kysymys ei ole haudanvakavasta asiasta.

Hetkinen. Eivätkö nämä sinun perustelusi kuulosta hiukan kyynisiltä?”

Minulla on todellakin taipumusta kyynisyyteen. Idealismiani en silti ole menettänyt – se on päinvastoin kirkastunut.

Olen tehnyt edustajistossa aloitteen, jonka hyväksyessään ylioppilaskunta olisi liittynyt ihmisoikeusjärjestö Setan kannatusjäseneksi. Aloite kaatui. Edustajiston kaadettua aloitteen hallitus kuitenkin linjasi, että ylioppilaskunnan jäsenmaksun yhteydessä voi vapaaehtoisesti lahjoittaa rahaa Oulun Setalle. Asian tiimoilta syntyi sinänsä tärkeää arvokeskustelua ja näkymättömät ylioppilaskunnan jäsenet muuttuivat hiukan näkyvimmiksi.

Olen myös puolustanut ympäristöjaoston toiminnan jatkuvuutta ja luomuruokapiirin toiminnan turvaamista. Ylioppilaskunnan varainhoitajaa valittaessa utelin, kuuluisiko ylioppilaskunnan osakesalkkuun asekauppaa tai muuta epäeettistä.

Edustajiston kokouksista ja sen päätöksistä tiedotetaan reaaliaikaisesti sosiaaliseen mediaan, koska lähetin hallituksen viestinnästä vastaavalle jäsenelle sähköpostia asiasta. Avoimuus on mielestäni demokratian perusta.

Nämä eivät saata kuulostaa kovinkaan merkittäviltä asioilta, mutta yhdeltä ihmiseltä ei voi minun mielestäni mahdottomia vaatiakaan.

Maailmaa muutetaan pieni osanen kerrallaan. Se onnistuu edustajistossakin.

Hyvä on. Äänestän yleensä vihreitä, joten voisin suostua asettumaan ehdolle. Mutta mitä hyötyä siitä on minulle?”

Paljonkin. Henkilökohtaisesti olen hyötynyt edustajistokaudestani monella tavalla: olen harjaantunut julkisten puheenvuorojen pitämisessä, oppinut neuvottelemaan muiden ryhmien edustajien kanssa, saanut uusia ystäviä, luonut kontakteja, oppinut vaikuttamisesta, oppinut ymmärtämään eri mieltä olevia, oppinut suhtautumaan pettymyksiin ja oppinut toimimaan pitkäjänteisesti.

Nämä kaikki ovat taitoja, joista on hyötyä elämässä. Niiden oppimisesta saisi pulittaa pitkän pennin Jari Sarasvuolle.

Kuinka paljon tämä vie aikaa? Elämä on nykyään niin kiireistä.”

Se, kuinka paljon käyttää aikaa yhteisten asioiden hoitamiseen, on oma valinta. Tänä vuonna edustajisto on kokoontunut ainoastaan kaksi kertaa.

Näiden kahden kokouksen lisäksi olen osallistunut Pohjois-Suomen opiskelija-asuntosäätiön valtuuskunnan kokoukseen, kirjoittanut muutamia tekstejä ja keskustellut ihmisten kanssa ylioppilaskunnan toiminnasta.

Olen myös tiedottanut ylioppilaskunnan toiminnasta Oulun vihreiden nuorten edustajistoblogissa ja vessani seinällä olevalla julisteella, jossa havainnollistetaan, kuinka ylioppilaskunnan jäsenmaksuvarat käytetään. Juliste on hyvä muistutus itsellenikin.

Sait minut vakuuttuneeksi – haluan ylioppilaskuntaan lisää vihreyttä. Mitä teen nyt?”

Tutustu ensin edustajistoblogiimme, jotta et osta sikaa säkissä. Tutustuminen myös Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liiton verkkosivuihin kannattaa. Vaaliohjelmaa meillä ei vielä ole – senkin suunnitteluun voi vielä siis osallistua. Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liiton sivuilta löytyy myös muiden paikkakuntien järjestöjen yhteystiedot. Ylioppilaskuntien edustajistovaalien lisäksi myös ammattikorkeakoulujen opiskelijakuntien edustajistovaalit käydään syksyllä.

Lähetä sitten sähköpostia minulle tai Oulun vihreiden nuorten puheenjohtaja Konsta Happoselle. Konstaan voi olla yhteydessä myös silloin, vaikka edustajistovaalit eivät niin sytyttäisikään, mutta toiminta vihreissä nuorissa kiinnostaisi.

Hei, juuri sinä! Lähde ehdolle edustajistovaaleihin!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *