Kaleva kirjoittaa tänään, ettei sinkkujen ääni kuulu vaaleissa. Yksin asuvana sinkkuna olen iloinen, että tämä tärkeä aihe on nostettu yhteiskunnalliseen keskusteluun. Totuus kuitenkin on, että jokainen meistä on joskus sinkku. Jotkut ovat sinkkuja koko elämänsä ajan. Monet eivät etsi kumppania lainkaan.

Sinkut jäävät usein poliittisen keskustelun ulkopuolelle, koska ajatellaan, että sinkkuus on vain välivaihe ennen parisuhdetta. Monille sinkkuus on kuitenkin tietoinen valinta. Puhun tässä tekstissä sekä sinkuista että yksin asuvista, koska yksin asuminen ei aina tarkoita yksin elämistä.

Yksin asuville elämä on kalliimpaa: sähkö, vesi, kotivakuutus, kodinkoneet ja muut välttämättömyydet täytyy kustantaa yksin. Yhden hengen talous on myös alttiimpi riskeille: työttömyys ja nousevat korot vaikuttavat sinkun talouteen voimakkaammin. Sinkuista taloudellisesti ahtaimmalla ovat useimmiten yksinhuoltajat, joille toimivat julkiset palvelut ja joustava työelämä ovat erityisen tärkeitä.

Useat sinkkujen kohtaamista ongelmista ovat sellaisia, että niihin voidaan puuttua valtiollisella tasolla. Mieleeni juolahtaa kuitenkin muutamia ajatuksia, joita voidaan edistää kuntapolitiikan keinoin:

  • Sinkkuuden ei tarvitse tarkoittaa yksinäisyyttä. Esimerkiksi maksuttomat julkiset tilat, hyvät liikuntamahdollisuudet ja monipuolinen kulttuuritarjonta luovat mahdollisuuden yhteisöllisyyteen kodin ulkopuolella.
  • Hauska ajatus voisi olla myös kokeilla yhteisöllisten kerrostalojen rakentamista. Yhteisöllinen asuminen mahdollistaa myös asumiskustannusten jakamisen useamman ihmisen kesken.
  • Yhteisöllinen asuminen onnistuu myös pienemmässä mittakaavassa. Tämä onnistuu tarjoamalla erilaisia ja -kokoisia asuntoja erilaisiin tarpeisiin. Nykyään harvat kaupungin tarjoamat vuokra-asunnot soveltuvat kämppisasumiseen. Kaupunki voisi ottaa tässä asiassa mallia Pohjois-Suomen opiskelija–asuntosäätiöltä, jonka valtuuskunnan puheenjohtajana tänä vuonna toimin.
  • Yhteisöllisen asumisen mainostaminen varteenotettavana vaihtoehtona voisi olla hyvä keino torjua yksinäisyyttä. Esimerkiksi tilastot vanhusten itsemurhista ovat murskaavaa luettavaa.
  • Joustavien päivähoitomahdollisuuksien edistäminen on erityisen tärkeää yksinhuoltajille.

Yksin asuvien määrä kasvaa koko ajan, joten meidät täytyy huomioida päätöksenteossa paremmin. Se ei kuitenkaan saa tarkoittaa vastakkainasettelua – esimerkiksi lapsiköyhyyden ehkäiseminen on erityisen tärkeää.

Jokainen meistä on joskus sinkku

9 kommenttia kirjoituksesta “Jokainen meistä on joskus sinkku

  • 08.10.2012 19:34:sta
    Permalink

    Hei!
    Olen ollut poikamies,parisuhteessa,yksinhuoltaja ja sinkku.Yksinhuoltajuus ja työt oli vähän hankalia sovittaa toisiinsa ja ”vapaa-aika” alkoi arkisin n.klo 22 jälkeen,jos jaksoi enään tehdä mitään.Työttömänä ja yksinhuoltajana ei ollut niin tiukkaa ajallisesti,eikä taloudellisesti,kun tuet ym.oli niin hyvät silloin.
    Yksinasuminen on kaikkein hankalinta taloudellisesti ja varsinkin työttömänä.
    T.Markku

  • 08.10.2012 20:23:sta
    Permalink

    Niiden, joille sinkkuus on tietoinen valinta, on turha itkeä sinkkuuden aiheuttamista ongelmista.

    He ovat itse tehneet valintansa, tiedostaen että siihen liittyy erinäisiä ongelmia.

    Näin vertauskuvana, jos tekisin tietoisen valinnan muuttaa esimerkiksi junaradan tai lentokentän viereen, minun olisi aivan turha ulista siitä, että melulle on tehtävä jotain. Ei minua kukaan pakottanut muuttamaan melunlähteen läheisyyteen.

    Ne, jotka ovat sinkkuja vastoin tahtoaan ovatkin sitten asia erikseen.

  • 08.10.2012 20:46:sta
    Permalink

    ”Hauska ajatus voisi olla myös kokeilla yhteisöllisten kerrostalojen rakentamista. Yhteisöllinen asuminen mahdollistaa myös asumiskustannusten jakamisen useamman ihmisen kesken.”

    Mitä tarkoitat tällä? Hassun hauskaa kolhoosielämää?

  • 08.10.2012 20:55:sta
    Permalink

    Kiitos kommenteista!

    Jorgos, kuinka erotetaan toisistaan yksin asuvat, jotka elävät niin omasta tahdostaan ja ne, jotka eivät sitä omasta tahdostaan tee? Esimerkiksi maksuton kaupunkitila ja monipuolinen kulttuuritarjonta ovat varmaan ihan mukavia asioita niillekin, jotka eivät asu yksin.

    Teuvo, esimerkiksi yhteisiä keittiö-, ruokailu- tai kerhohuonetiloja. Hassun hauskaa kolhoosielämää en tarkoittanut.

  • 08.10.2012 22:19:sta
    Permalink

    Tuosta yhteisöllisestä kerrostalosta tulee mieleen Aktiiviset seniorit ry:n loppukiri-projekti. Varmaan olet asiasta jotain kuullut, mutta jos et, tässä lyhykäisyydessään: ”Aktiiviset Seniorit ry perustettiin toteuttamaan unelmaa uudenlaisesta senioritalosta. Unelma talosta oli saanut muotonsa muutaman ihmisen keskusteluista keittiönpöydän ääressä. Keskustelijoita kiinnosti ja huolestuttikin, millainen vanhuus heitä ja muita ikätovereita odotti. Heillä oli näkemyksiä siitä millainen olisi hyvä vanhuus. Se olisi esimerkiksi asumismuoto, jossa olisi turvallista asua, jossa olisi tutut naapurit ja jossa olisi erilaista toimintaa. Kukaan ei jäisi yksin, jos tarvitsisi apua, ja yksinäisyyttä torjuttaisiin yhdessä.”

    Meillä kävi koulussa vanhuksia puhumassa yhteisöstänsä, ja siitä, kuinka utopistiselta haaveelta tuntunut idea kuitenkin onnistui toteuttaa käytännössä, ja vielä vanhusten voimin. Heillä on yhteisössä paljon keskenään järjestettyjä aktiviteetteja, ja esimerkiksi ruoanlaitto- ja siivousvuorot oli jaettu tiimeihin. Kaikilla on omat asunnot, mutta yleisiin, yhteisiin tiloihin oli myös panostettu. Sitä en muista, paljonko talossa asuu vanhuksia, mutta muistan hämmästyneeni sitä, kuinka suuri ja toimiva yhteisö oli. Ehkäpä vastaavanlainen yhteisö yksinasujille ja muille yhteisöllisyyttä kaipaaville olisi hyvä? Sillä eihän yhteisöllisyyden kaipuu todellakaan rajoitu vain yksinasujiin.

    Lisää loppukiristä löytyy Aktiivisten senioreiden nettisivuilta: http://aktiivisetseniorit-fi.directo.fi/ tieto projektista tosin on aika hajanaisesti sivuilla.

  • 09.10.2012 01:40:sta
    Permalink

    Kiitos Pirianna linkistä! Olen aiemmin kuullut tuosta projektista vain ohimennen, mutta nyt aion tutustua tuohon kunnolla.

  • 12.10.2012 16:02:sta
    Permalink

    Good article, Janne (and Pirianna, thanks for the link, I like that project!).

    I just wanted to pop in to add something, which perhaps is stating the obvious, but in any case, I feel that it needs to be added: I don’t think that it is only people living alone who would have something to gain out of yhteisöllinen asuminen (in the terms you describe it, like yhteisiä keittiö-, ruokailu- tai kerhohuonetiloja).

    Looking at it through an outsider’s eyes, I think that also those living in couples or with families in Oulu could benefit from having more common spaces as integral part of their daily lives.

    I think that it is quite important to share at least some spheres of your daily life with others in order to develop a concrete sense of belonging to a broader community, which, in my view, is also necessary to develop a sense of shared responsibility and mutual solidarity, which, if you push me, is in its turn, one of the fundamental basis of citizenship for democracy.

    I still find quite baffling the extent to which individuality and ”minding one’s business” is promoted and manifested in (urban) Finland, and I think it resonates in the extremely low level of civic participation and involvement found in Finland, and in the way some pressing issues (such as bigotry, racism, and corruption) are not addressed publicly properly because ”it is not your business”. So, yes, I really think that promoting yhteisöllinen asuminen is a good idea.

    As a side note, in Southern Spain, after European immigrants buying holiday residences pushed local prices up about a 700%, there was a situation in which many University students couldn’t afford paying a rent anymore. A brilliant project that was launched to address this issue involved encouraging and promoting a monitored and protected kind of ”shared apartment”, in which elderly people living alone, would rent rooms to university students for a symbolic price and in exchange of some company. While I don’t think that it enjoyed an enormous participation rate, I do know that the pilot project had great results and that the participants (both elders and students) reported a very satisfactory experience…

  • 14.10.2012 04:39:sta
    Permalink

    Toinen esimerkki järkevänkuuloisesta yhteisöasumisesta löytyy täältä:
    http://timppa.blogaaja.fi/

    Kyseessä on Helsingin Jätkänsaareen nouseva Malta-taloyhtiö, johon eräs kaverinikin on muuttamassa. Sinäänsä projekti eroaa normaalista kerrostalosta lähinnä siten, että rakennukseen on tulossa tavallista enemmän yhteisiä tiloja.

    Kivoja ideoita oli omasta mielestäni esim:
    – Yhteiset tilat suunnitellaan yhdessä taloyhtiön kesken ja koko projekti rahoitetaan itse
    – Normaalia isommat yhteiset saunatilat
    – Pari ylimääräistä huonetta talossa vierashuoneiksi (mullakin on siellä oma huone siis!).
    – Taloyhtiön Intranet, jossa voi mm. varata noita huoneita ja muita yhteisiä tiloja
    – Yhteinen tavaravarasta harvemmin tarvittaville jutuille, kuten työkaluille (miksi kaikilla pitäs olla oma akkuporakone)
    – Yhteinen keittiö, jossa on kai tarkoitus tehdä yhdessä ruokaa halukkaiden kesken

    Kuullostaisi asumismuodolta, joka voisi sopia itsellekkin.

    Vielä niille, joiden mielestä yhteisöllisyys tarkoittaa aina hippikomuuneja voi mainita, että asunnot eivät ole hinnaltaan Helsingin parhaasta päästä. Tämä tuskin on yllätys, kun ottaa huomioon kiinteistön sijainnin (käytännössä Helsingin keskustassa merinäköalalla).

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *