Kalevan mielipidepalstaa lukiessa tulee usein paha mieli. Kannatan sananvapautta kaikille ihmisille, mutta silti olen usein pohtinut, miksi tietyistä ihmisryhmistä voi hyväksyttävästi kirjoittaa halventavasti, kun taas toisista ryhmistä puhuttaessa se ei tulisi kuuloonkaan ja olisi yleisesti paheksuttavaa.
Maanantaina 22.3.2010 raahelainen Hannu Mattila toteaa mielipidepalstalla muun muassa seuraavaa:
“Nyt sitten on tapahtunut se, mitä uskovat ovat pelänneet. Arkkipiispaksi tuli valituksi henkilö, joka hyväksyy homoseksualismin.“
Tiettyjä ihmisryhmiä – erityisesti seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä – saa tarkoitushakuisesti loukata ja halventaa julkisesti paljon herkemmin kuin muita ihmisryhmiä. Lisäksi homoseksuaalisuuteen viittaaminen aatteena on sekä tieteellisesti että eettisesti arvelluttavaa. Myrsky vesilasissa yltyisi trooppiseksi hurrikaaniksi, jos Kalevassa julkaistaisiin esimerkiksi seuraavanlaisia mielipiteitä:
“Nyt sitten on tapahtunut se, mitä uskovat ovat pelänneet. Arkkipiispaksi tuli valituksi henkilö, joka hyväksyy tummaihoisuuden.“
“Nyt sitten on tapahtunut se, mitä uskovat ovat pelänneet. Arkkipiispaksi tuli valituksi henkilö, joka hyväksyy suomenruotsalaiset.“
“Nyt sitten on tapahtunut se, mitä uskovat ovat pelänneet. Arkkipiispaksi tuli valituksi henkilö, joka hyväksyy vasenkätiset.“
Vaikka henkilökohtaisesti en välitä uskonasioista lainkaan, olen silti iloinen, että evankelis-luterilaisen kirkon johtoon valittiin ihmisoikeusmyönteinen johtaja, koska kirkko on joka tapauksessa merkittävä mielipidevaikuttaja tässä maassa.
