Janne Hakkarainen

Tälle sivulle olen koonnut julkaistut kirjoitukseni. Muutamat niistä on kirjoitettu yhdessä muiden ihmisten kanssa. Muita kirjoituksiani voi lukea aina kyllästymiseen asti blogissani.

Vain koirat rekisteröidään, parisuhdetta ei

(Julkaistu Kalevan mielipidepalstalla 10.7.2010)

Henri Heikkinen kritisoi (Kaleva 8.7./Lukijan sivu) sukupuolineutraalin avioliittolain kannattajia väittäen, ettemme hyväksy ihmisiä, jotka kokevat avioliiton uskonnollisen vakaumuksensa perusteella nimenomaan miehen ja naisen väliseksi liitoksi.

Tämä ei pidä paikkaansa.

Sukupuolineutraali avioliittolaki tarkoittaa, että kaksi henkilöä sukupuolestaan riippumatta voivat solmia keskenään avioliiton.

Tällä hetkellä kaksi samaa sukupuolta olevaa henkilöä voivat rekisteröidä parisuhteen, mikä ei kuitenkaan lainsäädännöllisesti takaa samoja oikeuksia ja velvollisuuksia kuin avioliitto.

Yhteiskunta asettaa täten erilaiset parisuhteet eriarvoisiksi, mikä tuo elävästi mieleen Yhdysvaltain muinaisen rotuerottelun.

Maallinen avioliitto täytyy ymmärtää yhteiskunnallisena sopimuksena, jolla ei ole välttämättä mitään tekemistä sen kanssa, kuka kirkon opin tai yksittäisen ihmisen uskonnollisen kokemuksen mukaan on solminut pyhän avioliiton Jumalan silmien alla.

Yhteiskunnan täytyy kohdella kaikkia sen jäseniä tasa-arvoisesti. Jos kirkon viimeiset kytkökset valtioon puretaan – kuten esimerkiksi julkisoikeudellisen yhteisön asema ja osuus yhteisöverosta – saa kirkko toimia mielestäni parhaalla näkemällään tavalla.

Juridista valtaa ei kuitenkaan saa luovuttaa taholle, joka käyttää sitä syrjivästi.

Toisin kuin Heikkistä, sukupuolineutraali avioliittolaki koskettaa minua henkilökohtaisesti.

Samana päivänä, jolloin kyseinen laki hyväksytään eduskunnassa, tunnen itseni viimeinkin yhdenvertaiseksi Suomen kansalaiseksi muiden joukossa.

Minä en halua rekisteröidä parisuhdettani samalla tavalla kuin koirat rekisteröidään.

Janne Hakkarainen
puheenjohtaja
Oulun vihreät nuoret ry

Aikalisä ydinvoimapäätökselle

(Julkaistu Kalevan mielipidepalstalla 22.06.2010)

Alpo Isomäki kritisoi vihreitä mankala-mallin laillisuuden selvityttämisestä EU:n komissiolla (Lukijan sivu 17.6.). Selvitysten ja valmistelun kritisointi onkin tyypillistä ydinvoiman kiirehtijöille.

Heinäkuun alussa äänestykseen tulevien ydinvoimalupien valmisteluprosessi on ollut hätäinen ja täynnä epäselvyyksiä.

Ydinvoimalat halutaan runnoa läpi liian kiireisellä aikataululla.

Kansanedustajien kesätaukoa siirretään kolmatta kertaa eduskunnan historiassa vain, jotta edustajat joutuisivat tekemään puutteellisin tiedoin yli tuhansien vuosien päähän vaikuttavan päätöksen.

Esimerkiksi tästä syystä eduskunnan ympäristövaliokunta otti lupiin kielteisen kannan.

Ylimääräisen ydinvoiman valmisteluprosessi kerää kritiikkiä niin ydinvoiman vastustajilta kuin sen kannattajiltakin – eikä ihme.

Elinkeinoministeriön sähkönkulutusennusteita on vanhan teollisuuden toimesta muunneltu osoittamaan tarvetta kahdelle uudelle reaktorille, vaikka virkamiehet ovat todenneet tarvetta olevan korkeintaan yhdelle.

Ydinvoimalupia valmistellut ylin virkamies on todettu jääviksi johtuen kytköksistä toiseen luvanhakijaan, Fennovoimaan. Lisäksi EU:n komissio vaatii nyt Suomea perustelemaan, miksi mankala-periaate – jolle teollisuuden hyöty ydinvoimasta perustuu – ei muka olisi osinkoverotuksen kiertämistä.

Kansalaisilla on oikeus odottaa päätösten takana olevan kestäviä perusteluja, erityisesti näin pitkälle tulevaisuuteen vaikuttavissa tapauksissa.

Prosessin aikataulu on selkeästi ollut liian kireä, eikä kaikkia päätöksen vaikutuksia ole ehditty pohtia riittävän perusteellisesti. Alle kahdessa viikossa asiaan tuskin tulee muutosta, ja siksi ydinvoimapäätökseen on otettava aikalisä. Parasta olisi palauttaa molemmat luvat uuteen valmisteluun.

Janne Hakkarainen
puheenjohtaja
Oulun vihreät nuoret ry

Jäähyväiset suvaitsemattomuudelle

(Julkaistu Vihreässä Langassa 14.5.2010)

Heikki Metsänheimo kirjoitti Vihreässä Langassa (VL 7.5.), että vihreiden ei kannata kantaa kilvessään homo-, lesbo- ja ateistipuolueen vakavaa saastetahraa. Hänen mielestään samaa sukupuolta oleville pareille ei saa ajaa samoja oikeuksia kuin eri sukupuolta oleville.

Metsänheimon mielipidetekstin allekirjoituksen voi tulkita siten, että hänellä olisi valtuus allekirjoittaa Oulun vihreät ry:n kannanottoja.

Häntä ei ole virallisesti hyväksytty yhdistyksen jäseneksi.

Me allekirjoittaneet oulunseutulaiset haluamme korostaa, että olemme Metsänheimon kanssa täysin eri linjoilla. Mielestämme hänen kirjoituksensa on loukkaava.

Vihreiden periaateohjelman mukaan kaikilla ihmisillä on oikeus vapaaseen elämään ja yhtäläisiin mahdollisuuksiin sukupuolestaan, sukupuoli-identiteetistään ja sukupuolen ilmaisutavasta riippumatta. Periaateohjelman mukaan avioliittolain tulee olla sukupuolineutraali.

Periaateohjelman mukaan väärän suvaitsevaisuuden nimissä ei tule hyväksyä ihmisoikeuksien loukkaamista, ja kaikilta tulee vaatia yhtälaista muiden arvostamista. Me allekirjoittaneet yhdistystemme puheenjohtajat haluamme painottaa, ettei Oulun seudulla toimita puolueen periaateohjelman vastaisesti.

Metsänheimo esittää, että luopumalla tärkeästä osasta yhdenvertaisuuspolitiikkaamme voisimme tavoittaa useampia vanhoillislestadiolaisia äänestäjiä. Tämä saattaa pitää paikkaansa, mutta mielestämme vihreää politiikkaa ei tule tehdä kylmästi laskelmoiden ja tärkeistä perusarvoista opportunistisesti luopuen.

Paula Pohjanrinne
puheenjohtaja
Oulun vaalipiirin Vihreät ry

Markku Hahto
puheenjohtaja
Oulun Vihreät ry

Janne Hakkarainen
puheenjohtaja
Oulun vihreät nuoret ry

Satu Haapanen
puheenjohtaja
Oulun seudun Vihreät naiset ry

Yleisradiosta ja taikaseinästä

(Julkaistu Kalevan mielipidepalstalla 30.03.2010)

Henri Heikkinen erehtyi Kalevan Lukijan sivulla 22.3. luulemaan meitä sekä vasemmistolaisiksi että typeriksi. Tältä hän olisi välttynyt, jos hän olisi niin lukenut kuin sisäistänytkin vielä siihen päälle kirjoituksemme kärjen. Emme missään kohtaa 18.3. julkaistussamme vastineessamme Heikkiselle puhuneet ”valtion pohjattomasta taikaseinästä” ehdottaessamme Ylen toiminnan rahoittamista budjetista.

Emme myöskään pitäneet television katselemista kansalaisvelvollisuutena – oikeutena sen rivien välistä saattoi kyllä lukea.

Mikäli budjettirahoitus toteutuisi, täytyisi rahat siihen luonnollisesti kerätä jostain. Heikkinen piti hyvänä keinona juuri niitä vähävaraisia pahiten sortavia tapoja eli erilaisia talouskohtaisia maksuja. Meidän mielestämme tällainen ei ole oikeudenmukainen tapa rahoittaa Ylen toimintaa, mutta jostainhan puoli miljardia on kasaan haalittava.

Kenties reiluin tapa olisi vain lisätä tuon verran verotusta, mutta tällöin Yle jäisi edelleen jokavuotiseksi pelinappulaksi eduskunnan budjettiriihen pyöriteltäviin, ja lisäksi vielä alisteiseen asemaan vallanpitäjiin nähden. Tämä ei takaisi sitä jatkuvuutta ja riippumattomuutta, mitä Yleisradio tarvitsee.

Näistä syistä näemme parhaana vaihtoehtona erillisen Yle-veron, jota voitaisiin periä kaikilta palkansaajilta. Palkkatulojen osuus bruttokansantuotteesta Suomessa on talouden suhdanteista riippuen noin 45-51 prosenttia, joten suunnilleen puolen miljardin euron pottiin riittäisi erinomaisesti 0,5 prosentin tasavero, joka kuitenkin olisi huomattavasti inhimillisempi vaihtoehto kuin talouskohtainen tasamaksu.

Esittämämme erillisvero takaisi Ylelle paitsi palkkatulojen kehitykseen sidotun rahoituksen, myös poliittisen riippumattomuuden eduskunnasta. Näin Yle voisi vapaammin määritellä, millaisen sisällön tuottaminen sille kuuluu.

Mitä taas Heikkisen kuin Toni Onatsun (Lukijan sivu 23.3.) väitteisiin Ylen palveluiden tasosta ja tarpeellisuudesta tulee, vastaamme lyhyesti esimerkillä: eräs kaupallinen kanava vietti viime viikolla Pierce Brosnan -viikonloppua, kun taas Ylen kanavilta pystyi löytämään muun muassa Cherbourgin sateenvarjot ja Godardin, Tarkovskyn ja Bressonin ohjaukset. Ilman Ylen rikasta kulttuuritarjontaa meiltä olisi todennäköisesti jäänyt löytymättä 2000-luvun hienoimpiin elokuviin kuuluvat aasialaishelmet, Wong Kar-Wain in The Mood for Love ja Kim-Kidukin Viisi vuodenaikaa.

Suomen kansa sekä tarvitsee että ansaitsee Yleisradionsa – mieluiten mahdollisimman monipuolisena, mutta olisi väärin maksattaa Ylen toimintaa muuten kuin tuloihin suhteutettuna, ilman komensointitarpeita, jokaisella kykynsä mukaan.

Janne Hakkarainen
puheenjohtaja

Pekka Peni
hallituksen jäsen

Oulun vihreät nuoret ry

Sekä tv-lupa- että mediamaksu haudattava

(Julkaistu Kalevan mielipidepalstalla 18.03.2010)

Oulun läänin kokoomusnuorten puheenjohtaja Henri Heikkinen kirjoitti tiistaina 16.3. Kalevassa viestintäministeri Suvi Lindénin päätöksestä jättää kaikille pakollinen, talouskohtainen mediamaksu uudelleen mietittäväksi.

Kieltämättä Lindéniltä olisi ollut ryhdikästä esittää suoraan koko Ylen toiminnan rahoittamista valtion budjetista, minkä kannalle hän sanoi itsekin kallistuneensa. Nythän Ylen rahoituksen valmistelua tullaan jatkamaan mediamaksuehdotuksen pohjalta. Täytyy vain toivoa, että seuraava eduskunta hylkää tällaisen täysin tulotasoa huomioimattoman tasaveron!

Olemme Heikkisen kanssa yhtä mieltä siitä, että Lindénin päätös oli kuitenkin oikeansuuntainen. Erittäin ongelmallinen ja ymmärrettävistä syistä epäsuosittu mediamaksu olisi toteutuessaan ollut tasavero, joka ilman kompensaatioita – kuten oli suunniteltu – olisi kaikkein pienituloisimpia, yksin asuvia mutta muutoin kuin sosiaaliturvan avulla eläviä pahiten rokottava epäoikeudenmukaisuus. Selvyyden vuoksi: suurimpia kärsijöitä olisivat olleet opiskelijat, eläkeläiset sekä pienipalkkaisella työllä itsensä elättävät. Sosiaaliturvan varassa elävien mediamaksuthan olisivat tulevaisuudessa langenneet verovaroin hoidettaviksi.

Sinänsä viimeksi mainitun kaltainen byrokratiaa lisäävä yhteiskunnan eri instanssien välinen rahojen siirtely tuskin jaksaa ketään yllättää, korkeintaan saa naurahtamaan turhautuneesti. Byrokratialla tuntuu olevan sisäsyntyinen tarve kasvattaa itse itseään, rationaalisuudesta viis veisaten…

Kokoomukselle tyypilliseen tapaan Heikkinen kuitenkin ehdottaa Ylen toiminnan supistamista ja lopun rahoittamista talouskohtaisin, kompensoimattomin, tasaveroluontoisin maksuin, kuten perinteisellä, joskin puolta pienemmällä tv-lupamaksulla. Heikkinen väläyttää toki Ylen radio- ja Internet-toiminnan rahoittamista valtion budjetista, mutta heti perään ehdottaa Internetinkin suhteen rahoituksen keräämistä operaattoreilta. Suomeksi sanottuna tämä tarkoittaisi jälleen kompensoimatonta, talouskohtaista tasaveroa, ja vieläpä verotuksen ulkoistamista yrityksille Ylen rahoituksen siirtyessä nettiyhteyden laskuun! Tällaista köyhiä kyykyttävää politiikkaa emme voi hyväksyä.

Mielestämme nykyisestä tv-lupamaksusta on luovuttava ja Ylen toiminta on rahoitettava suoraan valtion budjetista. Tällöin jokainen veronmaksaja maksaa kohtuullisen, tulotasonsa mukaisen määrän oman kansallisen ylpeydenaiheemme Yleisradion toiminnasta!

Janne Hakkarainen
puheenjohtaja

Pekka Peni
hallituksen jäsen

Oulun vihreät nuoret

Avoin kirje Joulupukille

Rakas Joulupukki, käännyn epätoivoissani sinun puoleesi, koska en enää tiedä, kenen puoleen voisin kääntyä. Olen puhunut tästä asiasta eri vaikuttajille ja toimijoille. Hekin vaikuttavat epätoivoisilta.

Unirestan opiskelijaravintoloissa tarjoiltu kasvisruoka on harvoin tarpeeksi ravinteikasta. Kasvissyöjätkin tarvitsevat päivittäin riittävästi energiaa. Esimerkiksi papukeittoa (233kJ/100g) täytyy syödä noin kaksi kertaa saman määrän kuin makkarakeittoa (429kJ/100g) saadakseen yhtä paljon energiaa. Joinain päivinä ero liha- ja kasvisvaihtoehdon välillä saattaa olla jopa suurempi. Riittävä proteiiniannos jää usein haaveeksi. Uniresta on aloittanut soijan käytön kasvisvaihtoehdoissaan, mutta tämä ei ole jokapäiväistä. Soija on ravintosisällöltään monipuolista.

Muutun kateudesta vihreäksi, kun vierailen esimerkiksi helsinkiläisissä opiskelijaravintoloissa. Siellä voin valita kasvisruokavaihtoehdon – jopa vegaanisen sellaisen – ilman, että minun tarvitsee pelätä puutostiloja tai riittämätöntä energiansaantia.

Lounas on opiskelijalle päivän tärkein ateria, joten sen tulee olla riittävän ravitseva ja monipuolinen. Kasvissyöjätkin haluavat päästä osallisiksi Kansaneläkelaitoksen myöntämästä ateriatuesta täysin rinnoin vahingoittamatta eläimiä tai kasvattamatta hiilijalanjälkeään turhaan. Lisäksi monet suosivat kasvisruokaa oman terveytensä vuoksi – kasvissyöjät kuolevat harvemmin esimerkiksi sydän- tai verisuonisairauksiin, monista muista terveydellisistä seikoista puhumattakaan.

Toivon, että huomioit nöyrän toiveeni joululahjatoiveita toteutettaessa.

Janne Hakkarainen
edustajiston jäsen
Vihreä Vallankumous

PS. Haluan kuitenkin lämpimästi kiittää sinua siitä, että ylioppilaskunnan edustajiston kokouksissa tarjoillaan kasvissämpylöitä.

Ydinvoiman rakentaminen on lyhytnäköistä ja edesvastuutonta

(Julkaistu Oulu-lehden mielipidepalstalla 21.02.2010)

Oulun vaalipiirin Vihreät, Oulun seudun Vihreät naiset sekä Oulun vihreät nuoret vastustavat Fennovoiman aikeita rakentaa Pyhäjoen Hanhikivenniemeen ydinvoimala. Edustajamme maakuntahallituksessa jätti kaavamuutosta puoltavaan esitykseen eriävän mielipiteensä 25.1.

Hanhikiven ydinvoimala todennäköisesti hankaloittaisi toteutuessaan Pyhäjärven kaivokseen suunniteltua, eurooppalaisen astrohiukkasfysiikan merkittävintä neutriinotutkimusta, koska sen aiheuttama taustasäteily häiritsisi 140 kilometrin päässä, maan uumenissa olevia mittauslaitteita.

Ydinvoimalahankkeesta tehdyn YVA:n ja lisäselvitysten mukaan ydinvoimalan lauhdevedet järkyttäisivät Hanhikiven edustalla hyvin säilynyttä ja hyvin herkkää vesiekosysteemiä eli käytännössä rehevöittäisivät lähialueiden vesistöä ja rantoja, millä puolestaan olisi dramaattisia vaikutuksia etenkin alueen uhanalaisiin kasvilajeihin.

Hanhikiven alueella – eli suunnitellun ydinvoimalan välittömällä vaikutusalueella – on useita luonnonsuojelullisesti tärkeitä kohteita. Hanhikivenniemi edustaa äärimmäisen uhanalaiseksi määriteltyä luontotyyppiä, joka hankkeen toteutuessa menettäisi merkityksensä yhtenäisenä, luonnon monimuotoisuuden kannalta erittäin merkittävänä kokonaisuutena.

Lisäksi alue on luokiteltu arktisen linnuston päämuuttoreitillä sijaitsevaksi, kansallisesti ja kansainvälisesti merkittäväksi lintualueeksi, jolla esiintyy myös useita uhanalaisia lintulajeja.

Hanhikiveen ydinvoimalaa haikailevalla Fennovoimalla ei myöskään ole loppusijoituspaikkaa tiedossa ydinjätteelle.

Meneillään oleva Olkiluoto 3 -ydinvoimalan loputtomiin venähtänyt rakennusprojekti on selvästi osoittanut, ettei voimalan rakennus juurikaan työllistä paikallisia.

Itse asiassa suurin osa urakoista on mennyt ulkomaisille yhtiöille, jotka ovat tuoneet maahan omat työntekijänsä.

Lisäydinvoiman rakentaminen maahamme on erittäin lyhytnäköistä ja edesvastuutonta: aivan kuin pakastaisi mansikat karoineen, koska ei viitsi perata niitä, ja jättäisi ne perinnöksi lapsilleen, eli jonkun toisen huoleksi.

Paula Pohjanrinne
puheenjohtaja, Oulun vaalipiirin Vihreät ry

Satu Haapanen
puheenjohtaja, Oulun seudun Vihreät naiset ry

Janne Hakkarainen,
puheenjohtaja, Oulun vihreät nuoret ry

Millaista rakkautta täällä sallitaan?

(Julkaistu Kalevan mielipidepalstalla 18.02.2010)

Kiimingin kirkkoherra Pauli Niemelä ilmaisee 10.2. (Kaleva 10.2./Alakerta) huolensa avioliiton tilasta ja samalla tuo esille seksuaalisen ja sukupuolisen moninaisuuden kyseenalaisessa valossa.

Allekirjoittaneet ovat sitä mieltä, että avioliitto on sekä yhteinen sopimus että yhteiskunnan tunnustus aikuisten henkilöiden keskinäiselle sitoutumiselle.

Avioliiton tulisikin olla yhdenvertainen, eli sukupuolineutraali. Vain tällöin saavutettaisiin aidosti sellainen tilanne, jossa kukaan ei ole toisen luokan kansalainen.

Kirkon roolia avioliiton mahdollistavana, juridisena toimijana tulisi tarkastella kriittisesti. Jos kirkon oppi kieltää samaa sukupuolta olevien vihkimisen, kirkolla on käsittääksemme perusteltu syy olla näin tekemättä, mutta tällöin kirkolta tulisi poistaa koko vihkimisoikeus.

Yhteiskuntamme ei saa sallia, että vihkiminen annetaan tehtäväksi sellaiselle taholle, joka ei sitä halua suoda kaikille. Voi myös perustellusti kysyä, onko kirkon tehtävä sittenkään suorittaa juridisia toimenpiteitä. Uskonnollinen siunaus voitanee hoitaa muullakin tavoin. Me haluamme, että yhteiskunnassamme avioliittoon olisivat oikeutettuja kaikki sitä haluavat, eivät pelkästään eri sukupuolta olevat pariskunnat.

Homoseksuaalisuuden – sen kummemmin kuin heteroseksuaalisuudenkaan – syitä ei ole kyetty osoittamaan aukottomasti. Väite siitä, että homoseksuaalien lapsuus olisi usein onneton, on täysin epäasiallinen, paikkansapitämätön ja loukkaava.

Ville Javanainen, Oulun Setan 1. varapuheenjohtaja
Janne Hakkarainen, Oulun vihreiden nuorten puheenjohtaja

Sanomme ei ajatusrikoksille!

(Julkaistu Forum24-lehdessä 4.2.2010)

George Orwell lanseerasi käsitteen “ajatusrikos” teoksessaan Vuonna 1984. Kirjassa hallitus pyrkii kontrolloimaan sekä kansalaisten toimia että ajatuksia. Nyt ajatusrikokset yritetään tuoda osaksi lainsäädäntöämme.

Oikeusministeriön rasistisia rikoksia ja niiden rankaisua pohtinut työryhmä palautti 19.1. mietintönsä oikeusministeriölle. Mietinnön esittämät ehdotukset ovat vastoin oikeusvaltion periaatteita sekä demokratialle välttämätöntä sananvapautta. Työryhmän tarkoitus on varmasti ollut hyvä, mutta lopputulos valitettavasti ei.

Sananvapauden tärkein periaate on, että kaikki mielipiteet ja ajatukset on voitava tuoda julki ilman rangaistusta – olivatpa ne sitten miten vastenmielisiä tahansa. Täytyy muistaa, että demokratiaan olennaisena osana kuuluva sanavapaus on kaksisuuntaista ja parhaiten perusteeton kritiikki ja ennakkoluulot kuolevat niistä avoimesti puhuttaessa. Yhteiskunnallisen kritiikin kieltäminen ainoastaan edesauttaa sensuurin uhriksi joutuvien asiaa tehden heistä kansan silmissä marttyyreitä.

Oikeusministeriön asettama työryhmä esittää, että rasistisen materiaalin “yleisön saataville asettaminen“ tulisi laittomaksi. Julkisuudessa esillä olleen linkittämisen lisäksi tämä selvästi koskisi myös esimerkiksi kirjakauppoja ja kirjastoja.

Lisäksi työryhmämietinnössä ehdotetaan rikosoikeudellisen vastuun ulottamista oikeushenkilölle. Käytännössä tämä merkitsisi sitä, että esimerkiksi sanomalehdet olisivat rikosoikeudellisessa vastuussa käyttäjien keskustelupalstoilleen kirjoittamista asioista. Työryhmä perustelee tätä sillä, että oikeushenkilön rikosoikeudellinen rankaiseminen tulisi vain harvoin kyseeseen. Siitä huolimatta tämä tarkoittaisi de facto ennakkosensuuria kaikelle sananvapauden Mekassa – Internetissä – julkaistavalle materiaalille. Tällaista ihmisoikeuksien polkemista harjoittavat esimerkiksi Kiina ja Pohjois-Korea. Ikävä kyllä näyttää siltä, että myös Suomi on liittymässä tähän jaloon joukkoon.

Myös laittoman materiaalin määritelmää ollaan laajentamassa, kuvat mainitaan erikseen – pilapiirtäjät varokaa! – ja tieteelle, taiteelle ja journalismille halutaan tiukkoja, mutta epämääräisiä, vaikeasti ennakoitavia rajoja. Mietinnössä muun muassa todetaan, että mikäli taidetta ”ei voida pitää tehtynä aidosti taiteellisista lähtökohdista”, ei lainsäädännössä turvattu taiteen vapaus tällaista taidetta koskisi. Ne maat, joissa valtiovalta määrittelee, mikä on taidetta ja mikä ei, eivät ole demokratioita!

Lainsäätäjät voisivat kokeeksi korvata esityksestään rasismin esimerkiksi kommunismilla tai jollain muulla aatteella ja miettiä mitä ovat tekemässä. Mielestämme sananvapautta ei voida pilkkoa osiin, sillä silloin sananvapaus lakkaa helposti olemasta ja toivommekin, että viimeistään eduskunta hylkää tällaisen perustuslakia vastaan sotivan, jo itsessään laittoman lakiesityksen säilyttäen Suomen oikeusvaltiona.

Janne Hakkarainen ja Pekka Peni
Oulun vihreät nuoret

Henri Heikkinen
Oulun Kokoomuksen nuoret

Tunkkaiset sukupuoliroolit ahdistavat

(Julkaistu Kalevan mielipidepalstalla 31.1.2010)

Vanhentuneet sukupuoliroolit ahdistavat useita nuoria aikuisia jokapäiväisessä elämässä. Nuorten naisten pätkätyöt, nuorten miesten syrjäytyminen, isien heikko asema huoltajuuskiistoissa ja naisten alhaisempi palkka ovat kaikki seurausta ahtaista sukupuolirooleista.

Sukupuoliroolien murtaminen tarkoittaa valinnanvapauden edistämistä eli käytännössä sitä, että ihmisiä kohdellaan yksilöinä ja että jokaisen annetaan tehdä itse omat valintansa.

Perinteiset sukupuoliroolit ja ihmisten pakottaminen tiukkoihin muotteihin rajoittavat kaikkien osapuolten elämää. Todennäköisesti kaikki pystyvät löytämään yhdistävän tekijän perinteisen mies ei saa itkeä -kasvatuksen ja miesten korkeiden itsemurhalukujen välillä.

Vanhentuneet sukupuoliroolit läpileikkaavat koko suomalaisen yhteiskunnan. Esimerkiksi keskustan puheenjohtajapelissä Paula Lehtomäki vetosi hyväksytysti siihen, että äitiyden ja puolueen puheenjohtajuuden yhdistäminen on liian vaikeaa.

Kuitenkin samaan aikaan puolueen puheenjohtajuuden ja isyyden yhdistäminen onnistuu esimerkiksi Jyrki Kataiselta mainiosti kenenkään kyseenalaistamatta asiaa. Perheasiat otetaan keskusteluun mukaan yleensä vain naispoliitikkojen kohdalla.

On jokaisen oma asia tehdä omat valintansa. Tärkeää kuitenkin olisi sallia kaikille yhtäläiset mahdollisuudet päätöksiinsä. Harva miespoliitikko jättäytyy poliittisista tehtävistä perhesyihin vedoten, koska he haluavat välttää leimautumista. Ongelma pohjautuu loppujen lopuksi siihen, että feminiiniset miehet ja maskuliiniset naiset herättävät epäilystä, koska he poikkeavat perinteisenä pidetystä kaavasta.

Valinnanvapaus tarkoittaa luonnollisesti myös sitä, että ihminen saa elää niin sukupuoliroolittunutta elämää kuin haluaa. Kysymys on tällöin omasta tietoisesta valinnasta, eikä yhteiskunnan painostuksesta.

Ihanteellisessa valtiossa lainsäädäntö on täysin sukupuolineutraalia. Erityisiä ongelmakohtia Suomessa ovat asevelvollisuus- ja avioliittolainsäädäntö. Vaikka ihmisten yhdenvertaisuus lain edessä on kirjattu perustuslakiin, se ei valitettavasti ole arkitodellisuutta.

Janne Hakkarainen
puheenjohtaja
Oulun vihreät nuoret ry

Palvelutaloihin paikkoja petipuuhiin

(Julkaistu Kalevan mielipidepalstalla 23.11.2009)

Ikääntyneiden ihmisten intiimeistä iloista ei paljoa puhuta. Ei, vaikka varmasti pitäisi. Seksuaalisuushan on olennainen osa jokaista ihmistä aina kehdosta hautaan.

Mitä varttuneemman väen sukupuoliseen kanssakäymiseen tulee, on tähän mennessä keskusteltu lähinnä siitä, että pariskunnat on sijoitettava samoihin palvelutaloihin. Tämän pitäisi olla itsestäänselvyys, mutta pelkkä saman katon alla asuminen ei kuitenkaan riitä. Myös elämänsä ehtoopuolelle ehtineillä tulisi olla oikeus elää mahdollisimman täysipainoista elämää, johon luonnollisena osana ja ilona kuuluu seksuaalinen kanssakäyminen.

Näihin intiimeihin hetkiin ei kuitenkaan juuri tilaisuuksia tarjoilla. Elämänsä yhteiskuntamme hyväksi antaneet ansaitsevat kunnioitusta, eivätkä suinkaan lokeroa loukosta loppusijoituspaikakseen, kun eivät ymmärtäneet kuolla pois heti eläköidyttyään. Valitettavasti arki on karua ja ankeaa. Vaikka monet asiat hoidettaisiin hyvin, yksityisyyden puute saattaa estää eväät onnellisuuteen.

Kuten aiemmin mainitsimme, on pariskuntien saatava asua yhdessä palvelutaloissakin. Täytyy kuitenkin muistaa, että rakkaus voi roihahtaa kypsässäkin iässä, kun sydämen valittu kohdataan vaikkapa palvelutalon käytävillä. Näissä iloisissa elämän käänteissä on suotava mahdollisuus seurusteluun ja myös ”yhteen muuttamiseen”.

Käytännön toimenpiteinä vaadimmekin, että yksityisyyden lisäämiseksi palvelutalojen asukkailla tulee aina olla mahdollisuus huoneeseen, jossa on lukollinen ovi – kuitenkin niin, että esimerkiksi hätätapauksissa henkilökunta saa oven avattua. Myös parisängyn sijoittaminen huoneeseen on oltava pyydettäessä mahdollista.

Ikääntyneenä varmasti jokainen meistä toivoo osakseen ihmisarvoista kohtelua, ja varmaa on, että ennemmin tai myöhemmin useimmat meistä kohtaavat sen hetken, jolloin tarvitsemme apua arjesta selviämiseen. Kuitenkin haluamme olla silloin onnellisia. Suokaamme tämä oikeus onneen nyt niille, jotka elävät tuota vaihetta tällä hetkellä!

Janne Hakkarainen
Pekka Peni
Oulun vihreät nuoret ry

Tasa-arvosta imago- ja kilpailukysymys

(Julkaistu Oulun vaalipiirin vihreät ry:n Viikon vieras blogissa 28.9.2009)

Suomea ajatellaan usein tasa-arvon mallimaana. Vaikka asiat ovat meillä paremmin kuin muualla, meillä ei ole syytä tuudittautua tyytyväisyyteen. Naisen euro on yhä 80 senttiä, asepalvelus koskee vain XY-sukupuolikromosomiston omaavia henkilöitä, naiset ajautuvat miehiä useammin pätkätyökierteeseen ja yhteiskunnan tavoitelluin juridinen sopimus, avioliitto, on varattu vain miehen ja naisen väliseksi instituutioksi.

Poliittisessa ammattislangissa tasa-arvolla tarkoitetaan naisen ja miehen välistä oikeudenmukaisuutta. Yhdenvertaisuudella sen sijaan viitataan sellaisiin henkilöön kohdistuviin ominaisuuksiin kuten esimerkiksi ikään, uskontoon, ihonväriin, seksuaaliseen suuntautumiseen, vammaisuuteen ja näistä seikoista johtuvaan syrjintään. Tässä kirjoituksessa kirjoitan lähinnä tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden taloudellisesta ulottuvuudesta: Kokemus on opettanut, että näiden asioiden eteenpäin vieminen ei edisty puhumalla itseisarvoista, vaan ne täytyy yhdistää hyötyyn.

Tasa-arvoasioiden merkitys korostuu taloudellisesti heikkoina aikakausina. Ensin lama koskettaa miesvaltaisia aloja, jotka ovat viennistä riippuvaisia. Kunnissa leikkausia kohdistetaan etenkin sosiaali-, terveys-, hoiva- ja koulutusaloille, jotka ovat perinteisesti naisvaltaisia aloja. Elvytystä kohdennetaan aloille ja yrityksille, jotka usein profiloituvat miesvaltaisina ja joiden tuottavuutta on helppo mitata.

Yhdenvertaisuusseikkojen yhä tärkeämpää roolia talouslaman aikana ei saa väheksyä. Jos luomme työpaikoille hyvinvoivan työskentelyilmapiirin, jossa jokainen voi vapaasti olla oma itsensä, työn tekemisen mielekkyys ja laatu paranevat olennaisesti. Tämä ilmenee työn hedelmissä, jotka voidaan poimia säästyneinä rahoina ja resursseina. Parhaimmat säästökohteet ovat juuri niitä, jotka ovat aineettomia ja joista jokainen osapuoli hyötyy. Tasa-arvoinen kunta on houkutteleva työnantaja.

Työpaikoissa, joissa ihmisten monimuotoisuus koetaan mieluummin lattiana, josta ponnistaa eikä kattona, johon törmätä, syntyy enemmän tulosta ja mikä tärkeintä, työntekijää kohdellaan ihmisarvoisesti. Tämä ilmenee lisäksi siinä, että arvopohjaltaan terveessä työpaikassa voi esittää mitä erilaisimpia ideoita, minkä pitäisi kiinnostaa erityisesti innovaatiokaupunki Oulua.

Ihminen voidaan saada tuntemaan olonsa hyvin tukalaksi ikänsä, ihonvärinsä, seksuaalisen suuntautumisensa, vammaisuutensa, uskonnottomuutensa, kielensä tai sukupuolisen identiteettinsä vuoksi, vaikka minkäänlaista lakia tai asetusta ei rikottaisikaan. Pohjois-Suomella ei yksinkertaisesti ole enää varaa menettää koulutettuja ja ammattitaitoisia ihmisiä poliittisiksi pakolaisiksi etelän suuriin kaupunkeihin vain siksi, että erilaisuus hämmentää meitä.

Janne Hakkarainen
Oululainen varavaltuutettu ja kaupungin tasa-arvotoimikunnan varapuheenjohtaja

Vaaleissa äänestetään inhimillisyydestä

(Julkaistu Kalevan mielipidepalstalla 5.6.2009)

Suomalaisten ehdokkaiden eurovaalikampanjointia voi luonnehtia mitäänsanomattomaksi. Esimerkiksi Saksassa Weimarin vihreät julistavat vaalimainoksessaan rohkeasti seuraavaa: “Ei natseja! Ruskea paska pilaa puuron.“

Muutamat ehdokkaat ovat säväyttäneet värikkäillä lausunnoillaan, joiden sisältö on valitettavasti myötäillyt pimeimmän keski-ajan asenneilmapiiriä. Kokoomuksen Kai Pöntinen on kohahduttanut jo omaakin puoluettaan sosiaalipummikampanjallaan.

Perussuomalaisten ehdokas Freddy Van Wonterghem on kunnostautunut rehentelemällä bordellikokemuksillaan. Omille lapsilleen hän ei kuitenkaan prostituoidun uraa suosittele: “En tietenkään suosittelisi sitä omille lapsilleni. On monia muitakin asioita, joita ei toivoisi lapsilleen, esimerkiksi lesbous tai homous. Joskun niin vain käy. Minä en siitä huolimatta hylkäisi jälkikasvuani“, hän perustelee Uusi Suomi -verkkolehdessä 3.6.

Onneksi Van Wonterghem ei aseta lapsilleen esimerkiksi hiustenväritoivomuksia.

Näissä vaaleissa äänestetään myös tasa-arvosta ja yhdenvertaisuudesta. Toivon mahdollisimman monen muistavan tämän.

Janne Hakkarainen
varavaltuutettu (vihr.)
kaupungin tasa-arvotoimikunnan varapuheenjohtaja
Oulu

Oulusta Suomen homoystävällisin kaupunki

(Julkaistu Oulun ylioppilaslehdessä 3.9.2008)

Oulun vihreät nuoret kannattaa Helsingin Vihreiden Nuorten esittämää ajatusta Suomen homoystävällisimmän kaupungin valitsemisesta.

Uskomme, että homoystävällisimmän kaupungin tittelin tavoittelu tarjoaisi koko kaupungille mielenkiintoista yhteisöllistä tekemistä. Oulun tulisi ryhtyä tavoittelemaan titteliä konkreettisin toimin.

Mielestämme oikeutta olla oma itsensä ei voi väheksyä missään olosuhteissa. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksien polkeminen ei ole enää nykypäivää. Oulua kutsutaan jo nyt pohjoisen homopääkaupungiksi. Useat nuoret haluavat pieniltä ja ahdasmielisiltä paikkakunnilta yliopistokaupunkiin.

On kaupungin etujen vastaista, että hyvin koulutetut nuoret muuttavat poliittisiksi pakolaisiksi etelän suurempiin asutuskeskuksiin. Homoystävällisyys vaikuttaa tutkitusti suoraan paikkakunnan innovatiivisuuteen ja kilpailukykyyn.

Johanna Kesti,
varapuheenjohtaja
Janne Hakkarainen,
sihteeri
Oulun vihreät nuoret ry