(Julkaistu Forum24-lehdessä 4.2.2010)

George Orwell lanseerasi käsitteen “ajatusrikos” teoksessaan Vuonna 1984. Kirjassa hallitus pyrkii kontrolloimaan sekä kansalaisten toimia että ajatuksia. Nyt ajatusrikokset yritetään tuoda osaksi lainsäädäntöämme.

Oikeusministeriön rasistisia rikoksia ja niiden rankaisua pohtinut työryhmä palautti 19.1. mietintönsä oikeusministeriölle. Mietinnön esittämät ehdotukset ovat vastoin oikeusvaltion periaatteita sekä demokratialle välttämätöntä sananvapautta. Työryhmän tarkoitus on varmasti ollut hyvä, mutta lopputulos valitettavasti ei.

Sananvapauden tärkein periaate on, että kaikki mielipiteet ja ajatukset on voitava tuoda julki ilman rangaistusta – olivatpa ne sitten miten vastenmielisiä tahansa. Täytyy muistaa, että demokratiaan olennaisena osana kuuluva sanavapaus on kaksisuuntaista ja parhaiten perusteeton kritiikki ja ennakkoluulot kuolevat niistä avoimesti puhuttaessa. Yhteiskunnallisen kritiikin kieltäminen ainoastaan edesauttaa sensuurin uhriksi joutuvien asiaa tehden heistä kansan silmissä marttyyreitä.

Oikeusministeriön asettama työryhmä esittää, että rasistisen materiaalin “yleisön saataville asettaminen“ tulisi laittomaksi. Julkisuudessa esillä olleen linkittämisen lisäksi tämä selvästi koskisi myös esimerkiksi kirjakauppoja ja kirjastoja.

Lisäksi työryhmämietinnössä ehdotetaan rikosoikeudellisen vastuun ulottamista oikeushenkilölle. Käytännössä tämä merkitsisi sitä, että esimerkiksi sanomalehdet olisivat rikosoikeudellisessa vastuussa käyttäjien keskustelupalstoilleen kirjoittamista asioista. Työryhmä perustelee tätä sillä, että oikeushenkilön rikosoikeudellinen rankaiseminen tulisi vain harvoin kyseeseen. Siitä huolimatta tämä tarkoittaisi de facto ennakkosensuuria kaikelle sananvapauden Mekassa – Internetissä – julkaistavalle materiaalille. Tällaista ihmisoikeuksien polkemista harjoittavat esimerkiksi Kiina ja Pohjois-Korea. Ikävä kyllä näyttää siltä, että myös Suomi on liittymässä tähän jaloon joukkoon.

Myös laittoman materiaalin määritelmää ollaan laajentamassa, kuvat mainitaan erikseen – pilapiirtäjät varokaa! – ja tieteelle, taiteelle ja journalismille halutaan tiukkoja, mutta epämääräisiä, vaikeasti ennakoitavia rajoja. Mietinnössä muun muassa todetaan, että mikäli taidetta ”ei voida pitää tehtynä aidosti taiteellisista lähtökohdista”, ei lainsäädännössä turvattu taiteen vapaus tällaista taidetta koskisi. Ne maat, joissa valtiovalta määrittelee, mikä on taidetta ja mikä ei, eivät ole demokratioita!

Lainsäätäjät voisivat kokeeksi korvata esityksestään rasismin esimerkiksi kommunismilla tai jollain muulla aatteella ja miettiä mitä ovat tekemässä. Mielestämme sananvapautta ei voida pilkkoa osiin, sillä silloin sananvapaus lakkaa helposti olemasta ja toivommekin, että viimeistään eduskunta hylkää tällaisen perustuslakia vastaan sotivan, jo itsessään laittoman lakiesityksen säilyttäen Suomen oikeusvaltiona.

Janne Hakkarainen ja Pekka Peni
Oulun vihreät nuoret

Henri Heikkinen
Oulun Kokoomuksen nuoret