(Julkaistu Forum24-lehdessä 22.12.2010)

Asumiskustannuksista puhuttaessa olen henkilökohtaisesti onnellisessa asemassa. Asun suuressa omakotitalossa seitsemän muun ihmisen kanssa, mikä tarkoittaa minulle selvää säästöä asumiskustannuksissa. Sähkö- ja vesikuluni ovat kiinteät. Teemme silloin tällöin ruokaa yhdessä. Voin viettää ystävieni kanssa saunailtoja silloin kun haluan.

Kommuuniasuminen on minulle valtava henkinen resurssi. Meillä kaikilla on omat erityisosaamisalueemme, kiinnostuksen kohteemme ja tieteenalamme.

Käydessäni keittiössä saatan oppia jotain uutta susien salametsästyksestä. Olohuoneessa saatan törmätä ompelukerhoon. Saunassa voin kuulla mielenkiintoisia uutisia gender- ja naistutkimuksen saralta. Kotiimme tulee lisäksi paljon lehtiä: Rauhan puolesta, Kaleva, Libero, Kaltio, Suomen Luonto, Vihreä Lanka, Forum24 ja ties mitä muita.

Elän poikkeuksellista sinkkuelämää. Useilla sinkuilla asiat ovat paljon huonommin.

Yksinasuminen on kallista. Pienen asunnon vuokra on suhteessa kalliimpi, kotivakuutus määräytyy neliöiden ja irtaimiston arvon mukaan, huonekalut ja kodinkoneet täytyy kustantaa yksin, televisiolupamaksu on kiinteä ja ruokien pakkauskoot suosivat suuria yksikköjä. Henkilökohtaisesti olen ratkaissut ongelman muuttamalla kommuuniin, mutta se on valitettavasti mahdollista vain harvoille.

Lisäksi yhteiskunnan turvaverkostoa rakennetaan usein perheiden ehdoilla. Sata-komitea esitti yksinasuvien asumistuen leikkaamista perheiden hyväksi, vaikka yksinasuvien määrä on kasvussa. Tämä on harmillista, koska erilaiset kriisit kuten esimerkiksi työttömyys iskevät sinkun talouteen sataprosenttisesti. Yksinelävät ovat myös useammin työttömiä tai pienituloisia kuin perheelliset.

Yhteiskuntamme kaipaa politiikkaa, jossa myös sinkut ja yksinelävät otetaan aiempaa paremmin huomioon. Tätä ei saa kuitenkaan tulkita vastakkainasetteluna: mielestäni esimerkiksi lapsiköyhyys on asia, jota vastaan täytyy kamppailla tarmokkaasti.

Janne Hakkarainen
puheenjohtaja
Oulun vihreät nuoret ry