(Julkaistu Rauhan Tervehdyksessä 2.9.2010)

Paavo Vasala kirjoitti Rauhan Tervehdyksen edellisessä numerossa, ettei kirkkoa saa pakottaa vihkimään homoja. Tietääkseni kukaan ei ole pakottamassakaan. Voidaan tietysti keskustella siitä, pitäisikö julkisoikeudellisten ja verovaroin tuettujen yhdistysten toimia yhdenvertaisesti kaikkia ihmisiä kohtaan. Kirkon sisäisistä asioista päättävät kuitenkin sen omat toimijat – eivät poliitikot.

Vasala tarttuu siihen, että käsite sukupuolineutraali on outo. En lähde käymään keskustelua sukupuolen moninaisuudesta, vaan totean ainoastaan, että sukupuolineutraalius on varsin yleistä ja tavoiteltavaa lainsäädännössä. Esimerkiksi Suomessa äänioikeus ei riipu kansalaisen sukupuolesta.

Jos termi sukupuolineutraali avioliittolaki hämmentää liikaa, voi käyttöön ottaa termin tasa-arvoinen avioliittolaki. Toisin kuin Vasala kirjoittaa, parisuhdelaki ei takaa samoja oikeuksia ja velvollisuuksia kuin avioliittolaki. Hän kuitenkin mainitsee adoptio-oikeuden, mutta jättää mainitsematta oikeuden yhteiseen sukunimeen. Sukunimen voi toki yrittää vaihtaa maistraatissa, mutta se maksaa.

Suurin merkitys tasa-arvoisella avioliittolailla on kuitenkin symbolinen – valtion täytyy kohdella kaikkia sen jäseniään tasa-arvoisesti lain edessä. Tämä on vakiintunut käytäntö sivistyneissä maissa.

Lisäksi minun on henkilökohtaisesti vaikea ymmärtää, miten avioliiton arvostusta voi heikentää se, että useammat ihmiset haluavat kuulua sen piiriin.

Janne Hakkarainen
puheenjohtaja
Oulun vihreät nuoret ry