Olen Janne Hakkarainen, 23-vuotias germaanisen filologian opiskelija ja innokas työntämään lusikkani kaikkiin mahdollisiin soppiin. Synnyin vuonna 1987, samana vuonna kuin neuvostoliittolainen säiliöalus Antonio Gramsci ajoi karille Suomenlahdella ja vuodatti mereen 650 tonnia öljyä.
Minulle vihreys tarkoittaa sekä ilmastonmuutoksen torjumista että tasa-arvoisempaa, yhdenvertaisempaa, demokraattisempaa ja sosiaalisesti oikeudenmukaisempaa maailmaa, jossa ihmisiä, eläimiä, luontoa ja tulevia sukupolvia kunnioitetaan.
Alun perin kiinnostukseni vihreiden toimintaan syttyi vuonna 2005. Siitä lähtien toimin mukana passiivisena tarkkailijana, ja varsinaisesti puolueeseen liityin vuoden 2007 tammikuussa. Oulun vihreistä nuorista on tullut minulle tärkeä yhteisö. Olen toiminut yhdistyksessä vuosien aikana sihteerinä, varapuheenjohtajana ja puheenjohtajana.
Ympäristöasiat ovat minulle tärkeitä. Olen harrastanut partiota 7-vuotiaasta lähtien, mikä on osaltaan vaikuttanut suhtautumiseeni luontoon ja ympäristöön. Mielestäni luonnossa liikkuminen ja sen tunteminen on tärkeää, jotta tuntee sen suojelemisen arvoiseksi. Eläimiä ei saa välineellistää.
Ihmiskunnalla ei yksinkertaisesti ole varaa olla astumatta kestävän kehityksen tielle, tai muuten meille käy köpelösti – syntymättömistä sukupolvista puhumattakaan. Politiikan tavoitteena täytyy olla ihmisten onnellinen elämä luonnon itseisarvoa kunnioittaen. Talouskasvu ei itsessään johda hyvinvoinnin ja onnellisuuden kasvuun.
Yhdenvertaisuus on toinen intohimoni. Ihmisten tulee olla tasavertaisessa asemassa iästä, sukupuolesta ja sen ilmenemismuodoista, seksuaalisesta suuntautumisesta, uskonnosta, kulttuurista, vakaumuksesta, vammaisuudesta ja muista samanlaisista tekijöistä riippumatta. Lain edessä kaikkien tulee olla yhdenvertaisia. Joskus asiat saattavatkin paperilla näyttää hyvältä, mutta todellisuus voi olla valitettavasti aivan jotain muuta. Esimerkiksi liikuntarajoitteiset tietänevät tämän varsin hyvin. Rakennusten esteettömyyden pitäisi olla itsestäänselvyys.
Syksyllä 2008 olin ehdokkaana kunnallisvaaleissa. Sain 128 ääntä, mikä riitti varavaltuutetun paikkaan. Luottamuspaikkaneuvotteluissa hain kaupungin tasa-arvotoimikuntaan, johon minut valittiinkin varapuheenjohtajaksi.
Tietoyhteiskuntapolitiikka kiinnostaa minua myös. Miksi kasvatamme kouluissamme kansainvälisille suuyrityksille kanta-asiakkaita, jos avoimen lähdekoodin ratkaisut ovat tehokkaampia, ilmaisia ja nimensä mukaisesti avoimia? Vastustan tietoverkkojen ennakkosensuuria. Kaikille tulee sallia sananvapaus, vaikka mielipiteet eivät kaikkia miellyttäisikään – parhaiten perusteettomat argumentit kuolevat niistä avoimesti keskusteltaessa.
Olen ollut Saksassa kaksi kertaa vaihdossa. Ensin 5 viikkoa Essen-Nord-Ost-lukiossa vuonna 2005 ja 4 kuukautta Chemnitzin teknillisellä yliopistolla vuonna 2009. Yliopistossa opiskelin saksaa ja kansainvälistä viestintää. Kierrätysasioissa saksalaiset ovat edistyksellisiä – joskin pakon edessä ja jätevuorten uhatessa. Entisessä Itä-Saksassa sijaitseva Chemnitz on esimerkillinen opiskelijakaupunki siinä suhteessa, että siellä järjestetään opiskelijoille maksuton joukkoliikenne yhteistyössä kaupungin ja ylioppilaskunnan kanssa.
Maksuton koulutus on tasa-arvoisen Suomen kannalta välttämättömyys ja pienen maan valttikortti. Yliopiston tarkoitus ei ole olla osakeyhtiö. Lisäksi yliopistolla tarjottava kasvisruoka saisi olla proteiinipitoisempaa ja ravitsevampaa. Syksyllä 2009 osallistuin Oulun yliopiston ylioppilaskunnan edustajistovaaleihin, joissa sain 38 ääntä ja tulin valituksi.
Järjestötoiminta on harrastuksistani rakkain. Harrastan myös lukemista, elokuvia, kahviloissa istumista, kavereiden kanssa ajan viettämistä, esityslistojen lukemista ja brittikomedioita.
