Jos haluaa saada selkeän kokonaiskuvan siitä, mitä me kaupungin tasa-arvotoimikunnassa oikein teemme, suosittelen lukemaan tasa-arvotoimikunnan puheenjohtaja Juha Jäälinojan kolumnin 2.2. ilmestyneestä Forum24-lehdestä. Kävin juuri noutamassa yhden kappaleen kyseistä julkaisua lehtiroskiksesta, koska ilmaisjakelulehdet salliva mainoskielto johtaa sattumanvaraiseen ilmaisjakelulehtien saamiseen.
Kolumnissa mainitaan, että taloustaantuma on vaikuttanut myös kunnalliseen tasa-arvotyöhön, mikä ei yllättäne ketään. Jokainen hallintokunta, joka työllistää vähintään 30 työntekijää, on kuitenkin velvoitettu laatimaan tasa-arvosuunnitelma ja pitämään se ajantasalla. Monien hallintokuntien tasa-arvosuunnitelmia ei ole päivitetty vuosikausiin. Lisäksi ajatus tasa-arvotyön sisällyttämisestä kaupungin henkilöstökoulutusohjelmaan on jäänyt taka-alalle hallintokuntien keskittyessä taloutensa tasapainottamiseen.
Kovien arvojen voittokulku pehmeiden arvojen kustannuksella ei ole minun mieleeni. Tasa-arvolaki velvoittaa yli 30 ihmistä työllistävät työnantajat tekemään tasa-arvosuunnitelman, eikä laki katso lompakkoa. Lisäksi suunnitelmat täytyisi tosiaan pitää ajantasalla…
Tasa-arvotyöstä säästäminen on mielestäni kuin omaa jalkaansa sahaisi: Olen puhunut aiemmin siitä, miten tasa-arvoinen ja yhdenvertainen kunta on houkutteleva ja miellyttävä työnantaja, mikä mitä todennäköisimmin näkyy myös työn tuloksissa. Juha mainitseekin kolumnissaan, että tasa-arvo palvelee myös työn tuottavuuden kehittämistä. Kukapa voisikaan olla tuottava työpaikalla, jossa ihmisiä kohdellaan epätasa-arvoisesti?
Oululaisessa tasa-arvopolitiikassa on kuitenkin tapahtunut kehitystä: tasa-arvoa ei enää ymmärretä vain sen suppeimmassa merkityksessä miesten ja naisten välisenä tasa-arvona. Aiomme keskittyä jatkossa myös muihin yhdenvertaisuusnäkökulmiin ja toiminnallisen tasa-arvon kehittämiseen. Toiminnallisella tasa-arvolla viitataan yksinkertaisesti siihen, että kaupunkilaisia kohdellaan tasa-arvoisesti ja yhdenvertaisesti kaikessa kaupungin toiminnassa.
Täydellistä tasa-arvoa – tai ylipäänsä täydellistä maailmaa – emme tule saavuttamaan käytännön tasolla koskaan, mikä ei kuitenkaan saa tarkoittaa sitä, ettemmekö tähtäisi siihen.