Olen auditiivinen oppija. Tämä tarkoittaa sitä, että opin asiat parhaiten kuulemalla ne. Kuunnellessani luennoitsijoiden puhetta surffailen usein miniläppärilläni pitkin nettiä, mikä saattaa näyttää ikävällä tavalla keskittymisen puutteelta.
Joka tapauksessa luin tänään erään luennon aikana Oulun kaupungin eri hallintokuntien pöytäkirjoja ja esityslistoja.
Aivan erityisen pettynyt olen kaupunginhallituksen päätökseen Kollaja-hankkeen ympäristövaikutusten selvittämisestä. Mielestäni kaupunginhallituksen jäsen Pasi Oravan tekemä ehdotus oli erinomainen ja itsestäänselvä:
“Jäsen Pasi Orava esitti jäsen Paula Grekelän kannattamana, että
‘Kaupunginhallitus toteaa lausuntonaan, että Kollaja-hanke on koskiensuojelulainvastainen ja siten ympäristövaikutusten arviointiselostus ja siitä annettava lausunto on tarpeeton.’
Suoritetussa äänestyksessä Pasi Oravan esitystä kannatti neljä (4) (Mervi Tervo, Pasi Orava, Risto Kalliorinne ja Paula Grekelä) esittelijän päätösehdotusta kannatti yhdeksän (9) (Esko Kurvinen, Kyösti Oikarinen, Reijo Sallinen, Johanna Koskelainen, Juha Huikari, Anne-Maria Takkukla, Heikki Keränen, Tuija Pohjola ja Marja-Leena Kemppainen).
Äänestyksen jälkeen puheenjohtaja totesi esittelijän päätösehdotuksen tulleen hyväksytyksi äänin yhdeksän neljä.“
Miksi laittoman hankkeen ympäristövaikutuksia täytyy selvittää? Toisaalta en ihmettele asiaa lainkaan: keskustalaiset ja kokoomuslaiset eivät käsitykseni mukaan useinkaan profiloidu ympäristön ystäviksi. Onneksi on tosin poikkeuksiakin.
Mikä yhteiskuntaa vaivaa, kun voimme sivuuttaa ympäristönsuojelun niin helposti? Jos tekisimme kaupungin tasa-arvotoimikunnassa selvityksen 20-29 -vuotiaiden hedelmällisten naisten palkkaamatta jättämisen sukupuolivaikutuksista, olisimme pian kivitettävänä Rotuaarilla.