Minne valuu valta kunnassa?

Olen lukenut viime päivinä kirjallisuutta kunnallisesta tasa-arvopolitiikasta.

Kunnalliseen tasa-arvopolitiikkaan sisältyy epäilyttäviä piirteitä, vaikka tasa-arvolaissa todetaan yksiselitteisesti seuraavaa:

“– kunnallisissa että kuntien välisen yhteistoiminnan toimielimissä lukuun ottamatta kunnanvaltuustoja tulee olla sekä naisia että miehiä kumpiakin vähintään 40 prosenttia, jollei erityisistä syistä muuta johdu.“

Tämä tarkoittaa siis sitä, että sekä miehiä että naisia tulee olla edustettuina suunnilleen saman verran kunnallisissa toimielimissä. Sukupuolikiintiöt kunnallisissa toimielimissä kirjattiin lakiin aikanaan siksi, että naiset olivat aliedustettuina kuntien luottamustoimissa – eivätkä ainoastaan absoluuttisissa luvuissa mitattuna.

Naisia valittiin luottamustoimiin suhteellisesti vähemmän, vaikka heidän määränsä valtuustoissa olisikin oikeuttanut suurempaan määrään luottamustoimipaikkoja. Rautalankaesimerkkinä: Jos naisia oli valtuustossa neljäsosa, he saivat kunnallisista luottamuspaikoista kuudesosan. Kuntien tasa-arvotilanteeseen vaikutti muun muassa sijainti, paikkakunnan koko ja käsittääkseni myös keskustalaisuusaste.

Tasa-arvolain myötä naiset saivat lisää valtaa lautakunnissa ja kunnanhallituksissa. Kävi kuitenkin niin, että valta alkoi valua sinne, missä kiintiöpykäliä ei tarvitse noudattaa: erilaisiin enemmän tai vähemmän epämääräisiin johto- ja ohjausryhmiin.

Näin tapahtuu valitettavasti myös Oulussa. Kaupunginhallituksen keväällä asettama yrityskehityspalvelujen organisaatiouudistuksesta vastaava työryhmä koostuu ainoastaan miehistä. Käytännössä tämä koskee uuden elinkeinopolitiikasta vastaavan liikelaitoksen perustamista. Kaupunginvaltuusto päätti liikelaitoksen perustamisesta lokakuussa. En tiedä, huomasiko joku muu työryhmän sukupuolijakaumaa ennen sitä.

Lakia kierretään siten, että jollain minulle tuntemattomalla logiikalla perustellen kysymys ei ole kunnallisesta toimielimestä. Lain henkeä rikotaan kuitenkin selvästi.

Pykäliä osataan käyttää myös miehiä vastaan. Puolueiden välisissä luottamuspaikkaneuvotteluissa puolueen neuvotteluryhmä voi vaihtaa miespaikkansa naispaikkaan, jos luottamuspaikkaan on muuten hakeutumassa ikävä henkilö. Tämä toimii tietysti myös toisin päin. Toivottavaa tietysti on, ettei näin tapahdu oikeasti.