Pari vuotta sitten amerikkalaisten konservatiivien wikitietokirja Conservapedia kohtasi tragikoomisia ongelmia. Todelliset artikkelit muistuttivat niin paljon niitä irvailevia parodioita, että aidon artikkelin ja parodian erottaminen muuttui melkein mahdottomaksi.
Tämä juolahti mieleeni, kun eräs ystäväni kertoi minulle seuraavasta videosta, jota luulin ensinäkemältä parodiaksi. Parodiana video voisi ollakin hauska:
Tiesin kuitenkin, että Ugandassa homoseksuaalisuudesta voidaan langettaa 14 vuoden vankeustuomio ja että kuolemantuomiotakin on väläytelty yhdysvaltalaisten saarnaajien kannustamana – kauan eläköön lähimmäisenrakkaus! Näyttääkin vahvasti siltä, ettei kysymyksessä ole parodia.
Pakko tosin myöntää, että ugandalaisilla antihomoaktivisteilla on erityisen värikäs käsitys homoseksistä – tällainen “asiantuntemus“ vaatii jo kohtalaista harrastuneisuutta aihetta kohtaan. Homofobiasta on muuten tehty eräässä yhdysvaltalaisessa yliopistossa mielenkiintoinen tutkimus – abstraktin voi lukea täällä.
Tähän kirjoitukseen minut kuitenkin innoitti tämänpäiväisessä Kalevassa oleva Anni Viitasaaren mielipidekirjoitus, jossa esitetään ydinjätteiden avosijoitusta kustannussäästöjen vuoksi.
“Ydinjätteiden avosijoitus toisi kustannussäästöjä. Posiva voisi käyttää säästyneet rahat tutkimus- ja kehitystyöhön. Nyt liika varovaisuus estää ottamasta käyttöön edullista järkivaihtoehtoa.
Kaatopaikka on yksi jätteiden avosijoitustapa. Myös ydinjätteen kierrätys saadaan järjestymään. Hallitus voi päättää ydinjätteen avosijoituksesta jo tämän vuoden aikana, jos poliittista tahtoa löytyy.“
Minulla ei ole tohtorintutkintoa teoreettisesta fysiikasta, mutta ajatus kuulostaa pelottavalta. Toisaalta loppusijoitusongelmaa ei ole muutenkaan pystytty vielä ratkaisemaan, joten ilmeisesti kaikki ideat täytyy käydä läpi. Voi myös olla, että suhtaudun erityisen kyynisesti ydinjätteeseen, joka on kuitenkin hyytävän vaarallista täältä ikuisuuteen. Vai onko tämä parodiaa?
Viron Vihreiden johtokunnan jäsen Marek Strandberg vieraili viime vuonna Oulussa ja kertoi Liettuan Ignalinan ydinvoimalan jätteiden avosijoitusratkaisusta. Ignalinan voimalahan jouduttiin sulkemaan, sillä se edusti samaa riskityyppiä kuin Tsernobyl. Jätteet makaavat nyt paikan päällä säiliöissä betonialustalla – päällä on maata ja eristysmateriaaleja. Käytännössä niihin pääsee kuitenkin melko helposti käsiksi, mikä tekisi avosijoituspaikasta mainion kohteen esim. terroristeille. Paikkaa on vartioitava vuosituhansia?
Tiettävästi reaktoreiden purkaminen maksoi yli biljoona (!) euroa, joten tämäkin kustannus tulisi ydinvoimaloita hinnoiteltaessa aina muistaa. Mitä hyvää ja kannatettavaa tässä bisneksessä oikein on? Ai niin, paikalliset surivat tietty työpaikkojen menetystä … biljoonan koroilla olisi varmaan kehittänyt pari työllistävää projektia siihenkin maailman kolkkaan.
Anita, tuo oli taas niitä juttuja, joita ei kovin helposti usko – tai ainakaan halua uskoa.
Mutta totta tosiaan, Ignalinan ydinvoimalasta tuli kallis lasku Euroopan unionille: “As a condition of entry into the European Union, Lithuania agreed in 1999 to close existing units of the station, citing the Ignalina plant’s lack of a containment building as a high risk. The European Union agreed to pay €820 million decommissioning costs and compensation, with payments continuing until 2013.“ (lähde: http://en.wikipedia.org/wiki/Ignalina_Nuclear_Power_Plant)