Olen valtavan tyytyväinen siihen, että budjettiriihessä saavutettiin kompromissi varhaiskasvatusmäärärahojen kasvattamisesta 1,5 miljoonalla eurolla.

On tärkeää, että tällainen kompromissi saavutettiin, vaikka se ei täydellinen olekaan. Täydellisyys ei määritelmällisesti kompromissien luonteeseen tietysti kuulukaan.

On hienoa, että saamme lisää varhaiskasvatuksen ammattilaisia sellaisiin ryhmiin, joissa on erityistä tukea tarvitsevia lapsia. Pidän tätä hyvänä kehityksenä tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden toteutumisen kannalta, koska tällä hetkellä erityislasten määrä on julkisella puolella huomattavasti suurempi kuin yksityisellä.

Siksi on harmillista, että osa valtuutetuista on valmis pelaamaan uhkapeliä tällä kompromissilla. Uhkapeliä erityistä tukea tarvitsevien lasten lisätuen kanssa.*

Koska kompromissi ei ole täydellinen, se jättää korjattavaa ja parannettavaa tuleville vuosille. Puhun erityisesti subjektiivisesta päivähoito-oikeudesta.

Pidän uhkakuvana, että jos osa-aikaisen hoidon tarve kasvaa merkittävästi, ryhdytään perustamaan erillisiä osapäiväryhmiä. Koska subjektiivisen päivähoidon rajaaminen koskee erityisesti pienituloisten perheiden lapsia, syntyy vaara, että näistä osapäiväryhmistä syntyy leimallisesti köyhien perheiden lasten ryhmiä. Tällä olisi kauaskantoiset ja epätoivotut seuraukset.

Tällainen lasten eriarvoistuminen ei saa toteutua. Toivon, että varhaiskasvatuksen ammattilaisten voimavarat riittävät tällaisen kehityksen ehkäisemiseen, mutta tilanne ei voi jatkua tällaisena enää pitkään.

Näihin asioihin täytyy palata tulevina vuosina. Nyt saavutettu kompromissi ei ole täydellinen, mutta se on selkeä parannus nykytilaan. Kiitos siitä neuvottelijoille.

*) Muutama valtuutettu esitti subjektiivisen päivähoito-oikeuden palauttamista, mille äänet valtuustossa eivät riitä, mutta mikä voisi rikkoa koko yhdessä sovitun kompromissin.

Puheeni varhaiskasvatuksesta kaupunginvaltuuston talousarviokokouksessa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *