Kirjoitin viime viikolla Oulun ylioppilaslehdessä perustulosta. Mainitsin, että perustulo olisi erinomainen ratkaisu purkamaan kannustinloukkuja, jotka pahimmillaan estävät työn tekemisen ja vastaanottamisen.

Tänään järjestelmän mielettömyys kohdistui omaan eduskuntavaalikampanjaani.

Graafikko, jonka palveluihin olen aiemmin turvautunut, ei voi ottaa minulta rahaa vastaan. Hän ei voi laskuttaa minua, koska hän saa tällä hetkellä sellaisia yhteiskunnallisia tukia, jotka estävät muun rahan vastaanottamisen. Olisin voinut kiertää ongelman maksamalla hänelle pimeästi, mutta haluan, että kampanjani pohjautuu täysin avoimuuteen ja rehellisyyteen.

Yhteiskunnan viesti on selkeä: Passivoidu. Tukia nauttiessasi älä tee mitään, mistä voit saada rahallisen korvauksen. Vältä aktivoitumista. Kierrä veroja, tue harmaata taloutta.

Viesti on tietysti täysin järjetön. Tarvitsemme perustulon, jotta työn tekeminen on aina kannattavaa ja jotta ihmiset eivät passivoituisi. Kaiken lisäksi perustulo toisi turvaa arjen haasteisiin.

Sosiaaliturvajärjestelmä vei minulta graafikon!

15 kommenttia kirjoituksesta “Sosiaaliturvajärjestelmä vei minulta graafikon!

  • 21.02.2011 21:00:sta
    Permalink

    Tai sitten voisit ostaa graafikon palvelut sellaiselta henkilöltä, joka kykenee laskuttamaan työste sellaisen hinnan, jolla sillä elää. Tähän kirjoitukseen oikeastaan tiivistyy perustulon ihanuus yrittäjän näkökulmasta: valtio laskee (pitkällä tähtäimellä) merkittävästi yrittäjien palkkakuluja. Miksi palkata ketään vakinaista hankaline sivukuluineen, kun voi ainaa tarpeen mukaan ottaa tunnin varoitusajalla jonkun töihin? Samaan aikaan valtio voi itsekin lopettaa palkan maksun työntekijöilleen ainakin niillä aloilla, joilla kilpailua työvoimasta ei ole (esim. yhteiskuntatieteiden ja humanististen alojen tutkijat).

    Perustulosta seuraa siis yhteiskunta, jossa palkalla ei tarvitse enää tulla toimeen, mikä johtaa sangen nopeasti tuloerojen täydelliseen repämiseen ja siitä seuraavaan voimakkaaseen yhteiskunnalliseen epävakauteen perustulolla ja satunnaisille roposilla sinnittelevien tulotason jäädessä kauaksi muun yhteiskunnan ostovoimasta.

  • 21.02.2011 21:51:sta
    Permalink

    Jup! En ole kuullut yhtään järkiargumenttia perustuloa vastaan, mutta silti sitä ei ilmeisesti tunnesyistä tahdota hyväksyä. Ei ymmärretä, että meillä on jo byrokraattinen ja sekava ”perustulo”, jossa on reikiä ja päällekkäisyyksiä niin, että oikeudenmukaisuus ei toteudu.

  • 21.02.2011 21:57:sta
    Permalink

    Tästä olisi kyllä hauska kuulla perusteluita: Mikä taho kieltää työn tekemisen ja miltä osin?

  • 21.02.2011 23:40:sta
    Permalink

    Satunnainen, minulla ei ole varaa sellaiseen. Tällä hetkellä raha ei liiku yhtään mihinkään. Teen grafiikkani itse, ellen löydä toista kohtuuhintaista ammattilaista.

    Jii, mikään taho ei suoraan kiellä, mutta jos tilille ilmestyy jotain selittämättömiä tuloja, vaikuttaa se saataviin tukiin.

  • 22.02.2011 00:06:sta
    Permalink

    Perustulo vaikuttaa kauniilta ajatukselta, mutta johtaako se loppujen lopuksi työehtojen heikentämiseen. Se on totta että tällä hetkellä Kelan ja sossun tuet leikkautuu liian jyrkästi pätkätöitä tehdessä että ei kannata tehdä töitä. Ja mikä tuo perustulo olisi? Joku 800€ kuukaudessa ei todellakaan riitä jos töitä ei saakaan.

  • 22.02.2011 00:46:sta
    Permalink

    US, 800€ riittää joillekin, kyllä ihminen pärjää pienilläkin tuloilla.

    Janne, joillekin ihmisille palkkatyö ei ole se juttu.

  • 22.02.2011 00:56:sta
    Permalink

    Jeremy, vaikka palkkatyön tekeminen ei ole kaikille se juttu, nykyisessä järjestelmässä palkkatöiden vastaanottaminen on tehty tarpeettoman hankalaksi.

  • 22.02.2011 08:12:sta
    Permalink

    Toki työn tekeminen työttömänä, kuntoustuella tai muulla yhteiskunnan myöntämällä toimeentulolla on tehty hieman vaikeammaksi kuin nostaa suoraan tukijärjestelmästä, mutta itse en voi muuta kuin todeta, että lievää laiskuutta se myös ilmaisee. Olen itse aikoinani tehnyt (graafikon töitä) 2 vuotta liiton päivärahan ja irrallisten tuntihommien kanssa. Vaatihan se ehkä aavistuksen enemmän viitseliäisyyttä, mutta nykyisin ammatinharjoittajayrittäjänä – voi kuinka mielelläni selvittelisin näitä sotkuja tiukempina aikoina 🙂

  • 22.02.2011 10:29:sta
    Permalink

    Minä ainakin kaipaisin perustuloa. Tällä hetkellä harrastan opiskelua koska en tahdo olla työtön. Työttömänä olemisesta ei olisi minulle mitään hyötyä, päinvastoin, en saisi opiskella. Tutkintoja on jo työnsaantiin tarpeeksi mutta mieluummin kouluttaudun lisää kuin makaan kotona. Saan siis opintotukea ja sillä elän ihan mukavasti kun edellisistä palkoista olen laittanut jemmaan. Työttömänä saisin kyllä enemmän rahaa.

    Koska olen opiskelija, niin työkkärin maksamaa matka-avustusta työhaastatteluun saan vain kesätyötä varten. Nyt sitten väännetään että kuinka pitkä työpätkä lasketaan kesätyöksi kun erikseen ei olla haettu KESÄtyöntekijää vaan määräaikaista keväästä alkusyksyyn.

    Miksi pitää olla erikseen opiskelijoita ja työttömiä?

  • 22.02.2011 11:26:sta
    Permalink

    Olen joskus myös joutunut kieltäytymään työstä, joska se olisi leikannut tukitulojani. Jopa niin rankasti että kertyvät eläkkeet yms. eivät olisi tehneet tuota 35 tunnin viikottaista ajan hukkaamista järkeväksi. Joten valitsin työttömyyden ja passivoitumisen, miksi olisinkana hukannut hyvän vapaa-ajan ja saanut lähes saman rahan?

    Lopulta kävi niin että tajusin ettei näin voi jatkua. Ymmärrys tuli minuun. Tajusin että oli naurettavaa elää sellaisessa elintason ojassa ja selitellä itselleen olevansa vainmoderni vihertävä nuori, vailla tarvetta osallistua naurettavaan yhteiskunnan kilpajuoksuun 🙂

    Aikani haettua sain hyvin palkattua työtä, joka kannattaa. Maksan siitä yli viidesosan veroina valtiolle, joka sillä elättää niitä, joiden kaltainen olin vielä muutama vuosi sitten.

    Joskus mietin ja suutun itsekseni. Miksi nuo toverini saavat näin nauttia minunkin työni hedelmistä. Pitävät vapaa-aikansa, kaiken aikansa, omanaan ja saavat tuet tilille säännöllisesti. Minä kulutan noin 40 tuntia viikostani töihin ja joka kuukausi maksan tulostani saman verran kuin eräs ystäväni saa tekemättä mitään.

    En tiedä mitä mieltä pitäisi olla, ehkä perustulo on kiva juttu. Mutta, miten se jaetaan, saanko minäkin sen, vaikken sitä tarvitse? Kuka sen lopulta tarvitsee ja missä sen tarvitsemiseen on raja?

    Jos olisin vielä se passivoituva nuori ja ilamiset tuet käänettäisiinkin perustelluksi ilmaiseksi tuloksi, palkaksi ei mistään, saattaisin jäädä vielä pidemmäksikin aikaa jumittamaan tuohon ajatusmaailmaan, jossa olisin reipas oravanpyörää välttelevä moderni vihertävä nuori, joka antaa enemmän arvoa vapaa-ajalle kuin korkeammalle elintasolle ja ehjälle nojatuolille.

  • 12.03.2011 17:08:sta
    Permalink

    Useamman pätkän työttömänä olleena ja masennusta sairastaneena en ymmärrä, miksi ihmiset vastustavat perustuloa. Itselläni aikoinaan meni kaikki energia sen pohtimiseen, millä saa peruselintason, eikä töiden etsimiseen riittänyt yhtä lailla energiaa. Pätkätöitä tehden olisi saanut jalkaa ns. oven rakoon, mutta siihen ei ollut yleensä varaa, koska palkkaa ja soviteltua etuutta joutui odottamaan niin, että laskut jäivät maksamatta. Pätkätöitä tein enemmän vasta, kun oli huushollissa toinenkin maksaja, eikä pelkoa siitä että heti menee katto pään päältä. On hirvittävän raskasta laskea kaiken aikaa rahojaan. Vuositasolle jaettuna tuloilla+etuuksilla pärjää ihan jees, mutta jos välillä rahaa tulee kerran kuussa, toisinaan vasta parin kuukauden päästä,on se aika rankkaa. Uskoisin, että perustulo auttaisi siihen, ettei tipahtaisi välillä tyhjän päälle jos oikeasti haluaakin tehdä jotain pätkähommia. Työttömyys pahensi masennusta, edelleenkin tuntuu olevan häpeä olla työtön, vaikka ei olisi sitä vapaaehtoisesti.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *