Janne Hakkarainen

eroakirkosta.fi
Vihreät - De Gröna



Olemme historialle velkaa sen, että kirjoitamme sen uudestaan.
Oscar Wilde


Kirjoituksia aiheesta "HLBT"

Tasa-arvoinen laki lisää avioliiton arvostusta

Blogi – 2. syyskuuta 2010

Tavoistani poiketen päädyin osallistumaan paikallisessa seurakuntalehdessämme käytävään keskusteluun avioliittolain muuttamisesta. Rauhan Tervehdys julkaisi kirjoitukseni tänään. Liitän sen tähän alle.

Tasa-arvoinen laki lisää avioliiton arvostusta

(Julkaistu Rauhan Tervehdyksessä 2.9.2010)

Paavo Vasala kirjoitti Rauhan Tervehdyksen edellisessä numerossa, ettei kirkkoa saa pakottaa vihkimään homoja. Tietääkseni kukaan ei ole pakottamassakaan. Voidaan tietysti keskustella siitä, pitäisikö julkisoikeudellisten ja verovaroin tuettujen yhdistysten toimia yhdenvertaisesti kaikkia ihmisiä kohtaan. Kirkon sisäisistä asioista päättävät kuitenkin sen omat toimijat – eivät poliitikot.

Vasala tarttuu siihen, että käsite sukupuolineutraali on outo. En lähde käymään keskustelua sukupuolen moninaisuudesta, vaan totean ainoastaan, että sukupuolineutraalius on varsin yleistä ja tavoiteltavaa lainsäädännössä. Esimerkiksi Suomessa äänioikeus ei riipu kansalaisen sukupuolesta.

Jos termi sukupuolineutraali avioliittolaki hämmentää liikaa, voi käyttöön ottaa termin tasa-arvoinen avioliittolaki. Toisin kuin Vasala kirjoittaa, parisuhdelaki ei takaa samoja oikeuksia ja velvollisuuksia kuin avioliittolaki. Hän kuitenkin mainitsee adoptio-oikeuden, mutta jättää mainitsematta oikeuden yhteiseen sukunimeen. Sukunimen voi toki yrittää vaihtaa maistraatissa, mutta se maksaa.

Suurin merkitys tasa-arvoisella avioliittolailla on kuitenkin symbolinen – valtion täytyy kohdella kaikkia sen jäseniään tasa-arvoisesti lain edessä. Tämä on vakiintunut käytäntö sivistyneissä maissa.

Lisäksi minun on henkilökohtaisesti vaikea ymmärtää, miten avioliiton arvostusta voi heikentää se, että useammat ihmiset haluavat kuulua sen piiriin.

Janne Hakkarainen
puheenjohtaja
Oulun vihreät nuoret ry

Ei kommentteja »

Vihreästi ajatteleva seurakuntalainen – asetu ehdolle kirkollisvaaleissa!

Blogi – 25. elokuuta 2010

Minua on pyydetty muutamaan otteeseen osallistumaan marraskuussa järjestettäviin seurakuntavaaleihin. Tämä ei kuitenkaan ole mahdollista, koska en ole vaalikelpoinen. Ollakseni vaalikelpoinen minun täytyisi olla seurakunnan jäsen, eikä minulle ole halua tai aikomusta liittyä kirkkoon.

Haluan kuitenkin kehottaa kaikkia vihreästi ajattelevia seurakuntalaisia lähtemään ehdolle seurakuntavaaleihin. Tähän on muutamia syitä.

Ensinnäkin Suomen seurakunnat hallinnoivat merkittäviä maa-alueita. Seurakunnilla on suuri rooli luonnon virkistyskäytössä ja sen monimuotoisuuden suojelussa. Seurakunnista käsin on mahdollista lisätä suojelualueiden määrää – tätä näkökulmaa ei saa väheksyä.

Seurakunnat omistavat Suomen metsäalasta noin 0,7 prosenttia. Koko Suomessa metsämaasta on tiukasti suojeltu noin 4,5 prosenttia. Näistä alueista suuri osa sijaitsee Lapissa, kun taas eteläisessä Suomessa suojeluprosentti voi olla paikoitellen jopa alle yhden prosentin.

On tärkeää, että seurakuntien erilaisissa hallintoelimissä on mukana ihmisiä, jotka pitävät luonnonsuojelua ja ilmastonmuutoksen torjumista merkittävinä asioina.

Toinen hyvä syy asettua ehdolle kirkollisvaaleissa ovat arvokysymykset. Kirkossa on paljon toimijoita, joilla tuntuu olevan jotain hampaankolossa esimerkiksi naisten ja seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen suhteen.

Kuulinkin heinäkuussa Marja-Sisko Aallolta, ettei Oulun seurakuntayhtymä päästänyt sateenkaarikansaa North Priden aikana sellaiseen kirkolliseen tilaan, jossa messun järjestäminen olisi ollut mahdollista. Tästä syystä järjestettiinkin sateenkaarihartaus. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että sateenkaariväeltä evättiin mahdollisuus ehtoolliseen mikä käsitykseni mukaan lienee vakaumuksellisille kristityille merkittävä asia. Ehtoollista ei nimittäin voi jakaa missä tahansa kiinteistössä.

Toisin sanoen: jos olet vihreästi ajatteleva seurakuntalainen, toivon, että lähdet ehdolle näissä vaaleissa. Passiivinen jäsenyys seurakunnassa on mielestäni turhaa, jos ei usko kristinuskon perusoppeihin tai jaa kirkon käsitystä arvokysymyksissä. Tällöin seurakunnan jäsenyyden mielekkyyttä kannattaa vakavasti pohtia.

Ei kommentteja »

Vain koirat rekisteröidään, parisuhdetta ei

Blogi – 10. heinäkuuta 2010

Helsinki Pride -kulkuetta vastaan osoitettu kyynelkaasu- ja pippurisumuteisku osoittaa, että ihmisoikeustyölle on Suomessa yhä tarvetta. Lisäksi eilen Helsingin seudun Setan toimiston ikkunat rikottiin ja ovet töhrittiin natsisymbolein.

Jos haluat tuomita nämä rikokset, suosittelen erityisesti liittymistä Setaan. Lisäksi Oulun Seta järjestää 22.-25.7. North Pride -tapahtuman: osallistuminen lauantaina 24.7. järjestettävään kulkueeseen on näkyvä ja väkevä kannanotto ihmisten eriarvoisuutta vastaan.

Koska aihe on ajankohtainen, päätin kantaa korteni kekoon. Kokoomuksen Henri Heikkinen väitti sukupuolineutraalin avioliittolain kannattajia suvaitsemattomaksi Kalevan mielipidepalstalla 8.7. Kirjoitin vastineen, jonka liitän tähän alle. Koska kysymys on tärkeästä ihmisoikeusasiasta, päätin yrittää laittaa itseni likoon parhaani mukaan. Ymmärtääkseni Heikkinen kannattaa jonkinlaista tasa-arvoista avioliittolainsäädäntöä, mutta alkuperäinen kirjoitus nimenomaan kritisoi lain kannattajia.

Vain koirat rekisteröidään, parisuhdetta ei

(Julkaistu Kalevan mielipidepalstalla 10.7.2010.)

Henri Heikkinen kritisoi (Kaleva 8.7./Lukijan sivu) sukupuolineutraalin avioliittolain kannattajia väittäen, ettemme hyväksy ihmisiä, jotka kokevat avioliiton uskonnollisen vakaumuksensa perusteella nimenomaan miehen ja naisen väliseksi liitoksi.

Tämä ei pidä paikkaansa.

Sukupuolineutraali avioliittolaki tarkoittaa, että kaksi henkilöä sukupuolestaan riippumatta voivat solmia keskenään avioliiton.

Tällä hetkellä kaksi samaa sukupuolta olevaa henkilöä voivat rekisteröidä parisuhteen, mikä ei kuitenkaan lainsäädännöllisesti takaa samoja oikeuksia ja velvollisuuksia kuin avioliitto.

Yhteiskunta asettaa täten erilaiset parisuhteet eriarvoisiksi, mikä tuo elävästi mieleen Yhdysvaltain muinaisen rotuerottelun.

Maallinen avioliitto täytyy ymmärtää yhteiskunnallisena sopimuksena, jolla ei ole välttämättä mitään tekemistä sen kanssa, kuka kirkon opin tai yksittäisen ihmisen uskonnollisen kokemuksen mukaan on solminut pyhän avioliiton Jumalan silmien alla.

Yhteiskunnan täytyy kohdella kaikkia sen jäseniä tasa-arvoisesti. Jos kirkon viimeiset kytkökset valtioon puretaan – kuten esimerkiksi julkisoikeudellisen yhteisön asema ja osuus yhteisöverosta – saa kirkko toimia mielestäni parhaalla näkemällään tavalla.

Juridista valtaa ei kuitenkaan saa luovuttaa taholle, joka käyttää sitä syrjivästi.

Toisin kuin Heikkistä, sukupuolineutraali avioliittolaki koskettaa minua henkilökohtaisesti.

Samana päivänä, jolloin kyseinen laki hyväksytään eduskunnassa, tunnen itseni viimeinkin yhdenvertaiseksi Suomen kansalaiseksi muiden joukossa.

Minä en halua rekisteröidä parisuhdettani samalla tavalla kuin koirat rekisteröidään.

Janne Hakkarainen
puheenjohtaja
Oulun vihreät nuoret ry

21 kommenttia »

Politiikkaa vai parodiaa?

Blogi – 1. kesäkuuta 2010

Pari vuotta sitten amerikkalaisten konservatiivien wikitietokirja Conservapedia kohtasi tragikoomisia ongelmia. Todelliset artikkelit muistuttivat niin paljon niitä irvailevia parodioita, että aidon artikkelin ja parodian erottaminen muuttui melkein mahdottomaksi.

Tämä juolahti mieleeni, kun eräs ystäväni kertoi minulle seuraavasta videosta, jota luulin ensinäkemältä parodiaksi. Parodiana video voisi ollakin hauska:

Tiesin kuitenkin, että Ugandassa homoseksuaalisuudesta voidaan langettaa 14 vuoden vankeustuomio ja että kuolemantuomiotakin on väläytelty yhdysvaltalaisten saarnaajien kannustamana – kauan eläköön lähimmäisenrakkaus! Näyttääkin vahvasti siltä, ettei kysymyksessä ole parodia.

Pakko tosin myöntää, että ugandalaisilla antihomoaktivisteilla on erityisen värikäs käsitys homoseksistä – tällainen “asiantuntemus“ vaatii jo kohtalaista harrastuneisuutta aihetta kohtaan. Homofobiasta on muuten tehty eräässä yhdysvaltalaisessa yliopistossa mielenkiintoinen tutkimus – abstraktin voi lukea täällä.

Tähän kirjoitukseen minut kuitenkin innoitti tämänpäiväisessä Kalevassa oleva Anni Viitasaaren mielipidekirjoitus, jossa esitetään ydinjätteiden avosijoitusta kustannussäästöjen vuoksi.

“Ydinjätteiden avosijoitus toisi kustannussäästöjä. Posiva voisi käyttää säästyneet rahat tutkimus- ja kehitystyöhön. Nyt liika varovaisuus estää ottamasta käyttöön edullista järkivaihtoehtoa.

Kaatopaikka on yksi jätteiden avosijoitustapa. Myös ydinjätteen kierrätys saadaan järjestymään. Hallitus voi päättää ydinjätteen avosijoituksesta jo tämän vuoden aikana, jos poliittista tahtoa löytyy.“

Minulla ei ole tohtorintutkintoa teoreettisesta fysiikasta, mutta ajatus kuulostaa pelottavalta. Toisaalta loppusijoitusongelmaa ei ole muutenkaan pystytty vielä ratkaisemaan, joten ilmeisesti kaikki ideat täytyy käydä läpi. Voi myös olla, että suhtaudun erityisen kyynisesti ydinjätteeseen, joka on kuitenkin hyytävän vaarallista täältä ikuisuuteen. Vai onko tämä parodiaa?

2 kommenttia »

Jäähyväiset suvaitsemattomuudelle

Blogi – 14. toukokuuta 2010

FlyingrainbowflagKun luen esimerkiksi Kalevan mielipidepalstaa, tiedän jo etukäteen, että kirjoitusten aiheet vaihtelevat hurjasti maan ja taivaan välillä. Kalevan mielipidepalsta ei siis enää pysty yllättämään minua. Sen sijaan lukiessani Vihreää Lankaa minulla on jonkinlaisia ennakkokäsityksiä siitä, mitä lehdessä lukee.

Viime viikolla Heikki Metsänheimo kirjoitti Vihreässä Langassa, että vihreiden tulisi luopua homo-, lesbo- ja ateistipuolueen vakavasta saastetahrasta. Onneksi eräs ystäväni oli jo ennakkovaroittanut minua tekstistä, joten en onnistunut yskäisemään lounastani lehdelle.

Kirjoitus sisälsi tuikitavallista uskonnollista homofobiaa, mutta ongelmalliseksi tilanteen teki se, että sen saattoi tulkita Oulun vihreät ry:n kannanotoksi. Näin ei kuitenkaan ole. Minä ja muut paikalliset vihreiden jäsenjärjestöjen puheenjohtajat lähetimme Metsänheimon kirjoitukseen vastineen, jonka liitän tähän alle. Se puhunee puolestaan.

Jäähyväiset suvaitsemattomuudelle

(Julkaistu Vihreässä Langassa 14.5.2010)

Heikki Metsänheimo kirjoitti Vihreässä Langassa (VL 7.5.), että vihreiden ei kannata kantaa kilvessään homo-, lesbo- ja ateistipuolueen vakavaa saastetahraa. Hänen mielestään samaa sukupuolta oleville pareille ei saa ajaa samoja oikeuksia kuin eri sukupuolta oleville.

Metsänheimon mielipidetekstin allekirjoituksen voi tulkita siten, että hänellä olisi valtuus allekirjoittaa Oulun vihreät ry:n kannanottoja.

Häntä ei ole virallisesti hyväksytty yhdistyksen jäseneksi.

Me allekirjoittaneet oulunseutulaiset haluamme korostaa, että olemme Metsänheimon kanssa täysin eri linjoilla. Mielestämme hänen kirjoituksensa on loukkaava.

Vihreiden periaateohjelman mukaan kaikilla ihmisillä on oikeus vapaaseen elämään ja yhtäläisiin mahdollisuuksiin sukupuolestaan, sukupuoli-identiteetistään ja sukupuolen ilmaisutavasta riippumatta. Periaateohjelman mukaan avioliittolain tulee olla sukupuolineutraali.

Periaateohjelman mukaan väärän suvaitsevaisuuden nimissä ei tule hyväksyä ihmisoikeuksien loukkaamista, ja kaikilta tulee vaatia yhtälaista muiden arvostamista. Me allekirjoittaneet yhdistystemme puheenjohtajat haluamme painottaa, ettei Oulun seudulla toimita puolueen periaateohjelman vastaisesti.

Metsänheimo esittää, että luopumalla tärkeästä osasta yhdenvertaisuuspolitiikkaamme voisimme tavoittaa useampia vanhoillislestadiolaisia äänestäjiä. Tämä saattaa pitää paikkansa, mutta mielestämme vihreää politiikkaa ei tule tehdä kylmästi laskelmoiden ja tärkeistä perusarvoista opportunistisesti luopuen.

Paula Pohjanrinne
puheenjohtaja
Oulun vaalipiirin Vihreät ry

Markku Hahto
puheenjohtaja
Oulun Vihreät ry

Janne Hakkarainen
puheenjohtaja
Oulun vihreät nuoret ry

Satu Haapanen
puheenjohtaja
Oulun seudun Vihreät naiset ry

Ei kommentteja »

Ihmisoikeusasiaa Heidi Hautalan seurassa

Blogi – 11. huhtikuuta 2010

Euroopan parlamentin ihmisoikeusalivaliokunnan puheenjohtaja Heidi Hautala vieraili Oulussa perjantaina 9. huhtikuuta. Oulun vaalipiirin vihreät ry järjesti kaikille avoimen keskustelutilaisuuden Coffee Housessa, jonne tulikin muutamia kymmeniä kiinnostuneita osanottajia.

Pidin tilaisuudessa yleisluonteisen, ihmisoikeuksien yleismaailmallista julistusta käsittelevän puheen, jonka herättämiin ajatuksiin Heidi vastasi omassa puheenvuorossaan. Varsinaisten puheiden jälkeen kävimme mielenkiintoista keskustelua Euroopan parlamentin ihmisoikeusalivaliokunnasta, sen tekemästä ihmisoikeustyöstä ja maailman ihmisoikeustilanteesta.

Tässä pitämäni puhe luettavaksi, kommentoitavaksi ja kritisoitavaksi:

Hyvät kanssaihmiset,

Kun puhutaan ihmisoikeuksista, on luontevaa puhua ihmisoikeuksien yleismaailmallisesta julistuksesta. Kyseessä on Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksessaan vuonna 1948 hyväksymä julistus, jossa todetaan kaikkien ihmiskunnan jäsenten ihmisarvo ja -oikeudet, jotka toimivat vapauden, oikeudenmukaisuuden ja rauhan perustana maailmassa.

Ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus on luotu toisen maailmansodan jälkeen. On sääli, että ihmiskunnan täytyy läpikäydä hirvittäviä koettelemuksia, jotta nähdään ja ymmärretään, mikä on tärkeää. Tämä kannattaisi muistaa myös silloin, kun puhutaan ilmastonmuutoksesta.

Julistus on hieno ohjenuora kaikille kansoille ja kansakunnille, mutta ihmisten luomana se on sidottu tiettyyn historialliseen ajanjaksoon ja kulttuuriin. Mieleeni on juolahtanut muutamia täsmentäviä ehdotuksia, joita voisi käyttää ihmisoikeusjulistuksen päivittämiseen. Ehdotukseni ovat seuraavanlaisia:

Julistuksen ensimmäisessä artiklassa todetaan, että kaikki ihmiset syntyvät vapaina ja tasavertaisina arvoltaan ja oikeuksiltaan. Meidän tulisi kuitenkin muistaa myös ne sukupolvet, jotka eivät ole vielä syntyneet tähän maailmaan. Meidän täytyy pitää parempaa huolta maapallostamme, jotta tulevillakin sukupolvilla on mahdollisuus hyvään elämään.  Maapalloa voisikin oikeastaan ajatella jonkinlaisena ihmiskunnan kollektiivisena kohtuna. Jos kohtu tuhotaan, syntyvät tulevaisuuden sukupolvet tähän maailmaan kuolleina. Täytyy myös muistaa, että ilmastonmuutoksen vaikutukset koskettavat kipeimmin niiden maiden asukkaita, joilla menee jo tälläkin hetkellä heikoimmin.

Kuudennessatoista artiklassa todetaan, että täysi-ikäisillä miehillä ja naisilla on oikeus solmia avioliitto. Artiklaa tulkitaan siten, että kysymyksessä on nimenomaan eri sukupuolta olevien ihmisten avioliitto. Vähän aikaa sitten Portugali salli samaa sukupuolta olevien ihmisten avioliiton, koska maassa oli muistissa vielä aika, jolloin orjien ja vapaiden kansalaisten avioliitolla oli eri nimi. Portugali on vahvasti katolinen maa, mutta siellä on tultu siihen johtopäätökseen, että avioliitossa ei ole kysymys uskonnollisten yhteisöjen harjoittamasta monopolista, vaan ihmisten välisestä kumppanuudesta ja rakkaudesta.

Keventävänä seikkana todettakoon, että julistuksen 20. artiklan mukaan ketään ei saa pakottamaa mihinkään yhdistykseen. Jos kuitenkin mielii opiskella suomalaisessa yliopistossa, on ylioppilaskuntaan liittyminen pakollista. Ylioppilaskuntien pakkojäsenyydessä on omat hyötynsä, mutta tällä asialla spekuloiminen kannattaa varmaan jättää johonkin aivan toiseen tilaisuuteen.

Julistuksen 24. artiklassa todetaan, että jokaisella on oikeus lepoon ja vapaa-aikaan, työajan järkevään rajoittamiseen sekä määräaikaisiin, palkallisiin lomiin. Tämä ei välttämättä toteudu nykyisessä pätkätyöyhteiskunnassa kovinkaan hyvin, joten prekariaatin oikeuksien täsmentäminen julistukseen voisi olla paikallaan.

Julistus esiteltiin Mahatma Gandhille jo sen luonnosvaiheessa. Hän piti julistusta hyvänä, mutta olisi halunnut lisätä siihen jotain, nimittäin ihmisvelvollisuudet ihmisoikeuksien lisäksi. Hän ajatteli, että yhteiskunnan ja luonnon hyvinvointi parantavat myös ihmisten olosuhteita. Ajatus on mielestäni hyvä. Meillä tulee olla vastuu myös luonnosta ja muista ihmisistä.

Ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus on tärkeä ohjenuora. Sen avulla ihmisoikeusrikkomukset voidaan selkeästi tuomita julistuksen vastaisina. Muuttuvassa maailmassa pienet tarkennukset voisivat kuitenkin olla paikallaan.

Hyvät kanssaihmiset,
Koska paikalla on Euroopan parlamentin ihmisoikeusalivaliokunnan puheenjohtaja, ajattelin puhua teille ihmisoikeuksista.
Kun puhutaan ihmisoikeuksista, on luontevaa puhua ihmisoikeuksien yleismaailmallisesta julistuksesta. Kyseessä on Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksessaan vuonna 1948 hyväksymä julistus, jossa todetaan kaikkien ihmiskunnan jäsenten ihmisarvo ja -oikeudet, jotka toimivat vapauden, oikeudenmukaisuuden ja rauhan perustana maailmassa.
Ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus on luotu toisen maailmansodan jälkeen. On sääli, että ihmiskunnan täytyy läpikäydä hirvittäviä koettelemuksia, jotta nähdään ja ymmärretään, mikä on tärkeää. Tämä kannattaisi muistaa myös silloin, kun puhutaan ilmastonmuutoksesta.
Julistus on hieno ohjenuora kaikille kansoille ja kansakunnille, mutta ihmisten luomana se on sidottu tiettyyn historialliseen ajanjaksoon ja kulttuuriin. Mieleeni on juolahtanut muutamia täsmentäviä ehdotuksia, joita voisi käyttää ihmisoikeusjulistuksen päivittämiseen. Ehdotukseni ovat seuraavanlaisia:
Julistuksen ensimmäisessä artiklassa todetaan, että kaikki ihmiset syntyvät vapaina ja tasavertaisina arvoltaan ja oikeuksiltaan. Meidän tulisi kuitenkin muistaa myös ne sukupolvet, jotka eivät ole vielä syntyneet tähän maailmaan. Meidän täytyy pitää parempaa huolta maapallostamme, jotta tulevillakin sukupolvilla on mahdollisuus hyvään elämään.  Maapalloa voisikin oikeastaan ajatella jonkinlaisena ihmiskunnan kollektiivisena kohtuna. Jos kohtu tuhotaan, syntyvät tulevaisuuden sukupolvet tähän maailmaan kuolleina. Täytyy myös muistaa, että ilmastonmuutoksen vaikutukset koskettavat kipeimmin niiden maiden asukkaita, joilla menee jo tälläkin hetkellä heikoimmin.
Kuudennessatoista artiklassa todetaan, että täysi-ikäisillä miehillä ja naisilla on oikeus solmia avioliitto. Artiklaa tulkitaan siten, että kysymyksessä on nimenomaan eri sukupuolta olevien ihmisten avioliitto. Vähän aikaa sitten Portugali salli samaa sukupuolta olevien ihmisten avioliiton, koska maassa oli muistissa vielä aika, jolloin orjien ja vapaiden kansalaisten avioliitolla oli eri nimi. Portugali on vahvasti katolinen maa, mutta siellä on tultu siihen johtopäätökseen, että avioliitossa ei ole kysymys uskonnollisten yhteisöjen harjoittamasta monopolista, vaan ihmisten välisestä kumppanuudesta ja rakkaudesta.
Keventävänä seikkana todettakoon, että julistuksen 20. artiklan mukaan ketään ei saa pakottamaa mihinkään yhdistykseen. Jos kuitenkin mielii opiskella suomalaisessa yliopistossa, on ylioppilaskuntaan liittyminen pakollista. Ylioppilaskuntien pakkojäsenyydessä on omat hyötynsä, mutta tällä asialla spekuloiminen kannattaa varmaan jättää johonkin aivan toiseen tilaisuuteen.
Julistuksen 24. artiklassa todetaan, että jokaisella on oikeus lepoon ja vapaa-aikaan, työajan järkevään rajoittamiseen sekä määräaikaisiin, palkallisiin lomiin. Tämä ei välttämättä toteudu nykyisessä pätkätyöyhteiskunnassa kovinkaan hyvin, joten prekariaatin oikeuksien täsmentäminen julistukseen voisi olla paikallaan.
Julistus esiteltiin Mahatma Gandhille jo sen luonnosvaiheessa. Hän piti julistusta hyvänä, mutta olisi halunnut lisätä siihen jotain, nimittäin ihmisvelvollisuudet ihmisoikeuksien lisäksi. Hän ajatteli, että yhteiskunnan ja luonnon hyvinvointi parantavat myös ihmisten olosuhteita. Ajatus on mielestäni hyvä. Meillä tulee olla vastuu myös luonnosta ja muista ihmisistä.
Ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus on tärkeä ohjenuora. Sen avulla ihmisoikeusrikkomukset voidaan selkeästi tuomita julistuksen vastaisina. Muuttuvassa maailmassa pienet tarkennukset voisivat kuitenkin olla paikallaan.
Kiitos.

Ei kommentteja »

Ketä saa halveksia julkisesti?

Blogi – 23. maaliskuuta 2010

Kalevan mielipidepalstaa lukiessa tulee usein paha mieli. Kannatan sananvapautta kaikille ihmisille, mutta silti olen usein pohtinut, miksi tietyistä ihmisryhmistä voi hyväksyttävästi kirjoittaa halventavasti, kun taas toisista ryhmistä puhuttaessa se ei tulisi kuuloonkaan ja olisi yleisesti paheksuttavaa.

Maanantaina 22.3.2010 raahelainen Hannu Mattila toteaa mielipidepalstalla muun muassa seuraavaa:

“Nyt sitten on tapahtunut se, mitä uskovat ovat pelänneet. Arkkipiispaksi tuli valituksi henkilö, joka hyväksyy homoseksualismin.“

Tiettyjä ihmisryhmiä – erityisesti seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä – saa tarkoitushakuisesti loukata ja halventaa julkisesti paljon herkemmin kuin muita ihmisryhmiä. Lisäksi homoseksuaalisuuteen viittaaminen aatteena on sekä tieteellisesti että eettisesti arvelluttavaa. Myrsky vesilasissa yltyisi trooppiseksi hurrikaaniksi, jos Kalevassa julkaistaisiin esimerkiksi seuraavanlaisia mielipiteitä:

“Nyt sitten on tapahtunut se, mitä uskovat ovat pelänneet. Arkkipiispaksi tuli valituksi henkilö, joka hyväksyy tummaihoisuuden.“

“Nyt sitten on tapahtunut se, mitä uskovat ovat pelänneet. Arkkipiispaksi tuli valituksi henkilö, joka hyväksyy suomenruotsalaiset.“

“Nyt sitten on tapahtunut se, mitä uskovat ovat pelänneet. Arkkipiispaksi tuli valituksi henkilö, joka hyväksyy vasenkätiset.“

Vaikka henkilökohtaisesti en välitä uskonasioista lainkaan, olen silti iloinen, että evankelis-luterilaisen kirkon johtoon valittiin ihmisoikeusmyönteinen johtaja, koska kirkko on joka tapauksessa merkittävä mielipidevaikuttaja tässä maassa.

Ei kommentteja »

Millaista rakkautta täällä sallitaan?

Blogi – 18. helmikuuta 2010

Kiimingin kirkkoherra Pauli Niemelä esitteli ajatuksiaan Kalevan Alakerrassa 10.2. Oulun vihreiden nuorten ja Oulun Setan yhteisessä kannanotossa otamme kantaa kirkkoherran tapaan käsitellä asiaa. Kalevaa lukiessa ei aina muista asuvansa 2010-luvun länsimaassa, vaan välillä tuntuu kuin majailisi jossain 1600-luvun teokratiassa.

Millaista rakkautta täällä sallitaan?

(Julkaistu Kalevan mielipidepalstalla 18.02.2010)

Kiimingin kirkkoherra Pauli Niemelä ilmaisee 10.2. (Kaleva 10.2./Alakerta) huolensa avioliiton tilasta ja samalla tuo esille seksuaalisen ja sukupuolisen moninaisuuden kyseenalaisessa valossa.

Allekirjoittaneet ovat sitä mieltä, että avioliitto on sekä yhteinen sopimus että yhteiskunnan tunnustus aikuisten henkilöiden keskinäiselle sitoutumiselle.

Avioliiton tulisikin olla yhdenvertainen, eli sukupuolineutraali. Vain tällöin saavutettaisiin aidosti sellainen tilanne, jossa kukaan ei ole toisen luokan kansalainen.

Kirkon roolia avioliiton mahdollistavana, juridisena toimijana tulisi tarkastella kriittisesti. Jos kirkon oppi kieltää samaa sukupuolta olevien vihkimisen, kirkolla on käsittääksemme perusteltu syy olla näin tekemättä, mutta tällöin kirkolta tulisi poistaa koko vihkimisoikeus.

Yhteiskuntamme ei saa sallia, että vihkiminen annetaan tehtäväksi sellaiselle taholle, joka ei sitä halua suoda kaikille. Voi myös perustellusti kysyä, onko kirkon tehtävä sittenkään suorittaa juridisia toimenpiteitä. Uskonnollinen siunaus voitaneen hoitaa muullakin tavoin. Me haluamme, että yhteiskunnassamme avioliittoon olisivat oikeutettuja kaikki sitä haluavat, eivät pelkästään eri sukupuolta olevat pariskunnat.

Homoseksuaalisuuden – sen kummemmin kuin heteroseksuaalisuudenkaan – syitä ei ole kyetty osoittamaan aukottomasti. Väite siitä, että homoseksuaalien lapsuus olisi usein onneton, on täysin epäasiallinen, paikkansapitämätön ja loukkaava.

Ville Javanainen
Oulun Setan 1. varapuheenjohtaja

Janne Hakkarainen
Oulun vihreiden nuorten puheenjohtaja

Ei kommentteja »

Tunkkaiset sukupuoliroolit ahdistavat

Blogi – 31. tammikuuta 2010

Lähetin kuluneella viikolla mielipidekirjoituksen Kalevaan. Tänään ilokseni huomasin, että kirjoitukseni oli julkaistu tänään. Liitän kirjoitukseni blogiini luettavaksi ja kommentoitavaksi. Yleisenä linkkivinkkinä tosin voisin mainita, että Kalevan näköislehti on näköjään nykyään ilmainen.

Tunkkaiset sukupuoliroolit ahdistavat

(Julkaistu Kalevan mielipidepalstalla 31.1.2010)

Vanhentuneet sukupuoliroolit ahdistavat useita nuoria aikuisia jokapäiväisessä elämässä. Nuorten naisten pätkätyöt, nuorten miesten syrjäytyminen, isien heikko asema huoltajuuskiistoissa ja naisten alhaisempi palkka ovat kaikki seurausta ahtaista sukupuolirooleista.

Sukupuoliroolien murtaminen tarkoittaa valinnanvapauden edistämistä eli käytännössä sitä, että ihmisiä kohdellaan yksilöinä ja että jokaisen annetaan tehdä itse omat valintansa.

Perinteiset sukupuoliroolit ja ihmisten pakottaminen tiukkoihin muotteihin rajoittavat kaikkien osapuolten elämää. Todennäköisesti kaikki pystyvät löytämään yhdistävän tekijän perinteisen mies ei saa itkeä -kasvatuksen ja miesten korkeiden itsemurhalukujen välillä.

Vanhentuneet sukupuoliroolit läpileikkaavat koko suomalaisen yhteiskunnan. Esimerkiksi keskustan puheenjohtajapelissä Paula Lehtomäki vetosi hyväksytysti siihen, että äitiyden ja puolueen puheenjohtajuuden yhdistäminen on liian vaikeaa.

Kuitenkin samaan aikaan puolueen puheenjohtajuuden ja isyyden yhdistäminen onnistuu esimerkiksi Jyrki Kataiselta mainiosti kenenkään kyseenalaistamatta asiaa. Perheasiat otetaan keskusteluun mukaan yleensä vain naispoliitikkojen kohdalla.

On jokaisen oma asia tehdä omat valintansa. Tärkeää kuitenkin olisi sallia kaikille yhtäläiset mahdollisuudet päätöksiinsä. Harva miespoliitikko jättäytyy poliittisista tehtävistä perhesyihin vedoten, koska he haluavat välttää leimautumista. Ongelma pohjautuu loppujen lopuksi siihen, että feminiiniset miehet ja maskuliiniset naiset herättävät epäilystä, koska he poikkeavat perinteisenä pidetystä kaavasta.

Valinnanvapaus tarkoittaa luonnollisesti myös sitä, että ihminen saa elää niin sukupuoliroolittunutta elämää kuin haluaa. Kysymys on tällöin omasta tietoisesta valinnasta, eikä yhteiskunnan painostuksesta.

Ihanteellisessa valtiossa lainsäädäntö on täysin sukupuolineutraalia. Erityisiä ongelmakohtia Suomessa ovat asevelvollisuus- ja avioliittolainsäädäntö. Vaikka ihmisten yhdenvertaisuus lain edessä on kirjattu perustuslakiin, se ei valitettavasti ole arkitodellisuutta.

Janne Hakkarainen
puheenjohtaja
Oulun vihreät nuoret ry

Ei kommentteja »

Kuinka edistää tasa-arvo- ja yhdenvertaisuustyötä ja samalla säästää rahaa

Blogi – 18. marraskuuta 2009

Vastaus on yksinkertainen: eroa kirkosta. Suomessa edes sukupuolten välinen tasa-arvo ei toteudu, puhumattakaan muista vähemmistöryhmistä. Suurin syy tähän on patriarkaalinen yhteiskunta, jota muun muassa kirkko on arvoineen ylläpitämässä. Minun mielestäni esimerkiksi vanhemmuuden kustannusten jakaminen molempien vanhempien kesken ei ole utopistinen ajatus, mutta asia ei ole vieläkään toteutunut. Muutoksia lainsäädännössä tarvitaan, mutta asenneilmapiirin muuttuminen on sitä ennen välttämätöntä. Lisäksi seksuaalivähemmistöjen tasa-arvoisten oikeuksien merkittävimmät vastustajat löytyvät kirkon arvokonservatiivisesta siivestä. Armoa ja rakkautta korostavat hartaat uskovaiset olivat heittämässä ihmisten päälle suolaa Helsingin maistraatin edustalla, kun Suomen ensimmäiset samaa sukupuolta olevat pariskunnat rekisteröivät parisuhteensa. Tämä kertoo mielestäni paljon.

Samalla voidaan mainita myös maailmankatsomuksien tasa-arvo. Ei ole mitään syytä siihen, että valtiovalta korottaa evankelis-luterilaisen ja ortodoksisen kirkon ylitse muiden. Lisäksi molemmat edellä mainitut kirkot ovat julkisoikeudellisia yhteisöjä, jolloin niiden voisi olettaa noudattavan tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuslakeja. Jos ne eivät olisi julkisoikeudellisia yhteisöjä ja eivät nauttisi yhteisöveroa, saisivat kirkot tehdä minun puolestani mitä lystäävät. Koen erinomaisen ristiriitaiseksi sen, että 16-vuotiaan ajatellaan olemaan tarpeeksi kypsä äänestämään kirkollisvaaleissa, mutta vasta 18-vuotias voi erota ilman huoltajan suostumusta.

Mielestäni paras syy kuulua kirkkoon on sen harjoittama avustustoiminta. Diakonian osuus kirkon menoista on kuitenkin vain noin kymmenen prosentin luokkaa, minkä vuoksi itse tuen mieluummin sellaisia avustusjärjestöjä, joiden ensisijaisena ja nimenomaisena tarkoituksena on avustustyö ja joiden taustalla ei ole sellaista maailmankatsomusta, jonka asiasisältöä koe omakseni.

Kirkosta eroaminen on yksinkertaista. Eroamalla tämän vuoden loppuun mennessä lisäksi säästät kirkollisveron. Verokortit painetaan marraskuun lopulla, joten eroamalla nyt verokorttiin ei merkitä veroa maksettavaksi ensi vuonna. Jos vero on merkitty, saa sen takaisin palautuksina. Rahan ei kuitenkaan mielestäni pitäisi olla tärkein eroamisperuste, vaan oma maailmankatsomus ja arvot.

Eri asia tietysti on, jos uskoo niin kuin kirkko opettaa ja on samaa mieltä sen arvolinjojen kanssa. Tällöin kuuluminen kirkkoon on mielestäni perusteltua.

Ei kommentteja »

Sivusto on toteutettu WordPress -julkaisujärjestelmällä
Tilaa uusimmat artikkelit RSS-syötteenä