Äänestä Petteriä: lähetä tekstiviesti "QRUISER MGF 3" numeroon 16233. Viestin hinta on 30 senttiä. Äänestyksen voitto lahjoitetaan tänä vuonna Helsinki Pridelle.

Mr. Gay Finland -kilpailun finalistit julkistettiin kuluneella viikolla. Kilpailun tarkoituksena on tukea ylpeyttä olla oma itsensä ja edistää homomiesten välistä yhteisöllisyyttä. Ehdokkaista kolme on minulle jo ennestään tuttuja. He kaikki ovat hyviä tyyppejä.

Minulla on kuitenkin yksi suosikki yli muiden: oululainen Petteri Sääskilahti. Olen päässyt tutustumaan häneen Oulun vihreissä nuorissa ja lisäksi Petteri toimi aktiivisesti eduskuntavaalitukiryhmässäni.

Tiedän, että Petteri täyttää kilpailun asettamat tavoitteet helposti. Petteri on iloinen ja aina valmis edistämään ihmisoikeuksia. Lisäksi Petteri tietää, millaista on elää avoimesti omana itsenään Pohjois-Suomessa. Useat nuoret ajattelevat täällä vielä niin, että mahdollisuus elää onnellista elämää ja olla avoimesti oma itsensä ovat toisensa poissulkevia asioita.

Finaali järjestetään tänä vuonna 30.6. ravintola DTM:ssa. Menen seuraamaan finaalia ja kannustamaan Petterin voittoon.

Rekisteröity parisuhde takaa samaa sukupuolta oleville pareille samat velvollisuudet kuin avioliitto eri sukupuolta oleville pareille.

Samoja oikeuksia se ei kuitenkaan turvaa. Mies- ja naispareilta puuttuu oikeus yhteiseen sukunimeen ja perheen ulkopuoliseen adoptioon.

Suurin merkitys tasa-arvoisella avioliittolailla on kuitenkin symbolinen – valtion täytyy kohdella kaikkia sen jäseniään tasa-arvoisesti lain edessä.

Seuraavaan hallitusohjelmaan on kirjattava tasa-arvoinen avioliittolaki, joka turvaa kaikille pareille samat oikeudet ja velvollisuudet kumppanin sukupuolesta huolimatta. Syrjintä on yhteiskunnallemme paljon vaarallisempaa kuin erilaisuus.

Janne Hakkarainen
kansanedustajaehdokas (vihr.)

Kristillisdemokraattiset nuoret siis käytännössä vaativat, että suvaitsemattomuutta täytyy suvaita. Jos suvaitsemattomuutta on suvaittava, eikö myöskin tasapuolisuuden nimissä homovastaisia ihmisiä suvaitsemattomia pitäisi suvaita?

Suvaitsemattomuuden suvaitseminen ei edes ole suvaitsemista, se on välinpitämättömyyttä.

Välinpitämättömyyttä tilanteessa, jossa yli kolmannes seksuaalivähemmistöihin kuuluvista nuorista on kokenut kiusaamista suuntautumisensa vuoksi ja jossa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien nuorten itsemurhariski on moninkertainen.

Herätysliikejärjestöt ovat aloittaneet tänään kampanjan, jolla kannustetaan ei-heteroseksuaalisia nuoria muuttamaan seksuaali-identiteettiään. Vaikka kysymyksessä ei ole Suomessakaan uusi ilmiö, kampanjan mittaluokka saa minut surulliseksi. Tällaisella toiminnalla nuorten hyvinvointia ja mielenterveyttä ei edistetä – niitä päinvastoin romutetaan. Kampanjan luonne on selkeästi syrjivä ja vihamielinen seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä kohtaan.

Kampanjan taustalla on muun muassa Opiskelija- ja Koululaislähetys OPKO, jolla on paikallisyhdistys myös Oulussa. Kyseinen yhdistys on yksi Oulun yliopiston ylioppilaskunnan harrastejärjestöistä.

Asian tekee mielenkiintoiseksi se, että ylioppilaskuntamme on julistautunut syrjinnästä vapaaksi alueeksi. Tämän vuoksi on perusteltua kysyä, voiko kyseinen yhdistys jatkossa käyttää ylioppilaskunnan tiloja tai hyödyntää ylioppilaskunnan viestintäkanavia omassa toiminnassaan. Tässä tapauksessa kysymys on esimerkiksi siitä, voiko syrjintää aktiivisesti edistävä järjestö tiedottaa toiminnastaan Oulun ylioppilaslehdessä tai ylioppilaskunnan kalenterissa.

Kun ylioppilaskunta on julistautunut syrjinnästä vapaaksi alueeksi, on se samalla sitoutunut ottamaan kaikki epäilykset ja ilmoitukset syrjinnästä vakavasti. Sen vuoksi lähetän tämän saman tekstin myös ylioppilaskuntamme hallitukselle. Toivon, että hallitus vastaa kysymykseeni.

Tilaisuuteen on kutsuttu asiantuntijajäseneksi kansanedustaja Oras Tynkkynen, joka on tehnyt lakialoitteen tasa-arvoisesta avioliittolaista.

Vihreistä keskusteluun osallistuu minun lisäkseni kansanedustajaehdokkaat Jussi Autio ja Otto Simola. Kokoomusta edustaa Oulun Kokoomuksen Nuorten kansanedustajaehdokas Henri Heikkinen, puheenjohtaja Samu Seppänen ja hallituksen jäsen Jani Karjalainen. Paneelin pääaiheena on yhdenvertaisuus, mutta myöhemmin illasta on mahdollista siirtyä muihinkin aiheisiin.

Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että parisuhteiden eriarvoistamisen tulee loppua. Lain edessä yhteiskunnan kaikkien jäsenien täytyy olla samanarvoisia. Nykyään rekisteröidyillä pareilla ei ole oikeutta yhteiseen sukunimeen tai adoptioon.

Kysymyksessä on oikeastaan eräänlainen parisuhde-apartheid, jossa ihmiset asetetaan eriarvoiseen asemaan kumppanin sukupuolen perusteella. Aikaisempiin kirjoituksiini HLBT-ihmisten oikeuksista voi tutustua täällä. Huomisessa keskustelussa todennäköisesti nouseee esiin uusiakin näkökulmia. Tervetuloa!

Tilaisuus järjestetään kulttuuritalo Valveen kahviossa osoitteessa Hallituskatu 7 maanantaina 28. helmikuuta klo. 18.00-20.00. Paneelin puheenjohtajana toimii ylioppilaskunnan puheenjohtaja Jenni Pitko.

Haluaisin kuitenkin lyhyesti muistuttaa muutamasta näkökulmasta, jotka helposti unohtuvat.

1) Biseksuaalit puuttuvat yleensä täydellisesti keskustelusta. Minun mielestäni on täysin mielivaltaista, että kumppanin sukupuolen perusteella ratkaistaan, täytyykö parisuhteen osapuolten rekisteröidä parisuhde vai solmia avioliitto.

Ihmisten kategorisoiminen seksuaalisen suuntautumisen perusteella on muutenkin ärsyttävää. Muodostavatko kaksi eri sukupuolta olevaa biseksuaalia heteroparin?

2) Transsukupuoliset ovat toinen ryhmä, joka helposti unohdetaan. Tasa-arvoinen avioliittolainsäädäntö suojaisi sellaisia avioliittoja, joissa toinen osapuoli korjauttaa sukupuolensa. Nykyinen lainsäädäntö pakottaa kyseiset parit eroamaan – vaikka he olisivat olleet vuosikymmeniäkin yhdessä. Voiko tämä olla kenenkään mielestä oikeus ja kohtuus?

3) Samana päivänä, jolloin tasa-arvoinen avioliittolaki astuu voimaan, kahden eri ihmisen välisen parisuhteen kategorisoiminen heidän seksuaalisen tai sukupuolisen suuntautumisensa perusteella muuttuu lain näkökulmasta merkityksettömäksi.

On tietysti tärkeää, että asiasta keskustellaan. Keskustelu on kuitenkin usein suppeaa ja mustavalkoista.

Olen kirjoittanut tasa-arvoisesta avioliittolaista aiemminkin:

• Tasa-arvoinen avioliittolaki lisää avioliiton arvostusta
• Vain koirat rekisteröidään, parisuhdetta ei

Muutamat tahot ovat nyt järjestämässä mielenosoitusta, jossa halutaan herättää keskustelua viharikoksista, joita on tänä vuonna tapahtunut huolestuttavan paljon. Näitä viharikoksia ovat polttopulloiskun lisäksi muun muassa North Pridea kohtaan annetut pommiuhkaukset ja syksyiset uhkaukset vasemmistopoliitikkoa, Setan aktiivijäsentä ja sionisteja kohtaan.

Olen mukana mielenosoitusta suunnittelevassa järjestelytoimikunnassa. Liitän mielenosoituskutsun tähän alle. Olen jonkin verran ylpeä keksimästäni “Yhteinen kaupunki – emme pelkää“ -sloganista.

Yhteinen kaupunki – emme pelkää

Mielenosoitus seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä kohtaan sekä poliittisin perustein tehtyjä viharikoksia ja vihapuhetta vastaan perjantaina 12.11. klo 16.30 alkaen.

Kokoontuminen Rotuaarin pallolle, josta marssi lähtee.

Marssireitti: Rotuaari (Kirkkokatu) – Saaristonkatu – Isokatu – Pakkahuoneenkatu – Rotuaari.

Marssin jälkeen Rotuaarilla musiikkia, infoa, keskustelua sekä kahvia ja teetä.

Tule mukaan!

Tässä myös linkki mielenosoituksen Facebook-kutsuun, jonne on syytä kutsua kaikki kynnelle kykenevät.

Tasa-arvoinen laki lisää avioliiton arvostusta

(Julkaistu Rauhan Tervehdyksessä 2.9.2010)

Paavo Vasala kirjoitti Rauhan Tervehdyksen edellisessä numerossa, ettei kirkkoa saa pakottaa vihkimään homoja. Tietääkseni kukaan ei ole pakottamassakaan. Voidaan tietysti keskustella siitä, pitäisikö julkisoikeudellisten ja verovaroin tuettujen yhdistysten toimia yhdenvertaisesti kaikkia ihmisiä kohtaan. Kirkon sisäisistä asioista päättävät kuitenkin sen omat toimijat – eivät poliitikot.

Vasala tarttuu siihen, että käsite sukupuolineutraali on outo. En lähde käymään keskustelua sukupuolen moninaisuudesta, vaan totean ainoastaan, että sukupuolineutraalius on varsin yleistä ja tavoiteltavaa lainsäädännössä. Esimerkiksi Suomessa äänioikeus ei riipu kansalaisen sukupuolesta.

Jos termi sukupuolineutraali avioliittolaki hämmentää liikaa, voi käyttöön ottaa termin tasa-arvoinen avioliittolaki. Toisin kuin Vasala kirjoittaa, parisuhdelaki ei takaa samoja oikeuksia ja velvollisuuksia kuin avioliittolaki. Hän kuitenkin mainitsee adoptio-oikeuden, mutta jättää mainitsematta oikeuden yhteiseen sukunimeen. Sukunimen voi toki yrittää vaihtaa maistraatissa, mutta se maksaa.

Suurin merkitys tasa-arvoisella avioliittolailla on kuitenkin symbolinen – valtion täytyy kohdella kaikkia sen jäseniään tasa-arvoisesti lain edessä. Tämä on vakiintunut käytäntö sivistyneissä maissa.

Lisäksi minun on henkilökohtaisesti vaikea ymmärtää, miten avioliiton arvostusta voi heikentää se, että useammat ihmiset haluavat kuulua sen piiriin.

Janne Hakkarainen
puheenjohtaja
Oulun vihreät nuoret ry

Haluan kuitenkin kehottaa kaikkia vihreästi ajattelevia seurakuntalaisia lähtemään ehdolle seurakuntavaaleihin. Tähän on muutamia syitä.

Ensinnäkin Suomen seurakunnat hallinnoivat merkittäviä maa-alueita. Seurakunnilla on suuri rooli luonnon virkistyskäytössä ja sen monimuotoisuuden suojelussa. Seurakunnista käsin on mahdollista lisätä suojelualueiden määrää – tätä näkökulmaa ei saa väheksyä.

Seurakunnat omistavat Suomen metsäalasta noin 0,7 prosenttia. Koko Suomessa metsämaasta on tiukasti suojeltu noin 4,5 prosenttia. Näistä alueista suuri osa sijaitsee Lapissa, kun taas eteläisessä Suomessa suojeluprosentti voi olla paikoitellen jopa alle yhden prosentin.

On tärkeää, että seurakuntien erilaisissa hallintoelimissä on mukana ihmisiä, jotka pitävät luonnonsuojelua ja ilmastonmuutoksen torjumista merkittävinä asioina.

Toinen hyvä syy asettua ehdolle kirkollisvaaleissa ovat arvokysymykset. Kirkossa on paljon toimijoita, joilla tuntuu olevan jotain hampaankolossa esimerkiksi naisten ja seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen suhteen.

Kuulinkin heinäkuussa Marja-Sisko Aallolta, ettei Oulun seurakuntayhtymä päästänyt sateenkaarikansaa North Priden aikana sellaiseen kirkolliseen tilaan, jossa messun järjestäminen olisi ollut mahdollista. Tästä syystä järjestettiinkin sateenkaarihartaus. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että sateenkaariväeltä evättiin mahdollisuus ehtoolliseen mikä käsitykseni mukaan lienee vakaumuksellisille kristityille merkittävä asia. Ehtoollista ei nimittäin voi jakaa missä tahansa kiinteistössä.

Toisin sanoen: jos olet vihreästi ajatteleva seurakuntalainen, toivon, että lähdet ehdolle näissä vaaleissa. Passiivinen jäsenyys seurakunnassa on mielestäni turhaa, jos ei usko kristinuskon perusoppeihin tai jaa kirkon käsitystä arvokysymyksissä. Tällöin seurakunnan jäsenyyden mielekkyyttä kannattaa vakavasti pohtia.

Jos haluat tuomita nämä rikokset, suosittelen erityisesti liittymistä Setaan. Lisäksi Oulun Seta järjestää 22.-25.7. North Pride -tapahtuman: osallistuminen lauantaina 24.7. järjestettävään kulkueeseen on näkyvä ja väkevä kannanotto ihmisten eriarvoisuutta vastaan.

Koska aihe on ajankohtainen, päätin kantaa korteni kekoon. Kokoomuksen Henri Heikkinen väitti sukupuolineutraalin avioliittolain kannattajia suvaitsemattomaksi Kalevan mielipidepalstalla 8.7. Kirjoitin vastineen, jonka liitän tähän alle. Koska kysymys on tärkeästä ihmisoikeusasiasta, päätin yrittää laittaa itseni likoon parhaani mukaan. Ymmärtääkseni Heikkinen kannattaa jonkinlaista tasa-arvoista avioliittolainsäädäntöä, mutta alkuperäinen kirjoitus nimenomaan kritisoi lain kannattajia.

Vain koirat rekisteröidään, parisuhdetta ei

(Julkaistu Kalevan mielipidepalstalla 10.7.2010.)

Henri Heikkinen kritisoi (Kaleva 8.7./Lukijan sivu) sukupuolineutraalin avioliittolain kannattajia väittäen, ettemme hyväksy ihmisiä, jotka kokevat avioliiton uskonnollisen vakaumuksensa perusteella nimenomaan miehen ja naisen väliseksi liitoksi.

Tämä ei pidä paikkaansa.

Sukupuolineutraali avioliittolaki tarkoittaa, että kaksi henkilöä sukupuolestaan riippumatta voivat solmia keskenään avioliiton.

Tällä hetkellä kaksi samaa sukupuolta olevaa henkilöä voivat rekisteröidä parisuhteen, mikä ei kuitenkaan lainsäädännöllisesti takaa samoja oikeuksia ja velvollisuuksia kuin avioliitto.

Yhteiskunta asettaa täten erilaiset parisuhteet eriarvoisiksi, mikä tuo elävästi mieleen Yhdysvaltain muinaisen rotuerottelun.

Maallinen avioliitto täytyy ymmärtää yhteiskunnallisena sopimuksena, jolla ei ole välttämättä mitään tekemistä sen kanssa, kuka kirkon opin tai yksittäisen ihmisen uskonnollisen kokemuksen mukaan on solminut pyhän avioliiton Jumalan silmien alla.

Yhteiskunnan täytyy kohdella kaikkia sen jäseniä tasa-arvoisesti. Jos kirkon viimeiset kytkökset valtioon puretaan – kuten esimerkiksi julkisoikeudellisen yhteisön asema ja osuus yhteisöverosta – saa kirkko toimia mielestäni parhaalla näkemällään tavalla.

Juridista valtaa ei kuitenkaan saa luovuttaa taholle, joka käyttää sitä syrjivästi.

Toisin kuin Heikkistä, sukupuolineutraali avioliittolaki koskettaa minua henkilökohtaisesti.

Samana päivänä, jolloin kyseinen laki hyväksytään eduskunnassa, tunnen itseni viimeinkin yhdenvertaiseksi Suomen kansalaiseksi muiden joukossa.

Minä en halua rekisteröidä parisuhdettani samalla tavalla kuin koirat rekisteröidään.

Janne Hakkarainen
puheenjohtaja
Oulun vihreät nuoret ry