Suomen maine saamelaisten oikeuksien polkemisessa on aivan omaa luokkaansa. Ei ole kauaa, kun saamelaisia vielä pakkosuomalaistettiin. Saamelaislapset vietiin kotoaan asuntolakouluihin oppimaan suomalaisiksi suomen kielellä.

Nämä ajat ovat onneksi jo ohi. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö ongelmia enää olisi: Suomi ei ole vieläkään hyväksynyt YK:n alkuperäiskansojen oikeuksia koskevaa ILO 169 -sopimusta. YK on toistuvasti moittinut Suomea asiasta ja Euroopan unioni on vaatinut viimeksi tammikuussa Suomea hyväksymään sopimuksen.

Sopimus takaa alkuperäiskansoille oikeuden ylläpitää omaa kulttuuria, kieltä ja perinteisiä elinkeinoja. Sopimuksen kiistellyin osa koskee alkuperäiskansojen oikeutta maahan ja veteen. Sen hyväksyminen palauttaisi saamelaisille takaisin päätösvaltaa heille aiemmin kuuluneista maista, mikä on olennaista kulttuurin ja perinteisten elinkeinojen ylläpitämisessä.

Suomi ei aio tälläkään hallituskaudella hyväksyä sopimusta, koska keskusta vastustaa sitä.

Olisi mielenkiintoista kuulla tarkemmin, miksi keskusta haluaa lisätä Suomen ihmisoikeuksia rikkovien maiden mustalle listalle. Sopimus on ehdottomasti ratifioitava seuraavalla hallituskaudella.

Saamelaisten oikeudet on viimein turvattava.

Jos haluat tuomita nämä rikokset, suosittelen erityisesti liittymistä Setaan. Lisäksi Oulun Seta järjestää 22.-25.7. North Pride -tapahtuman: osallistuminen lauantaina 24.7. järjestettävään kulkueeseen on näkyvä ja väkevä kannanotto ihmisten eriarvoisuutta vastaan.

Koska aihe on ajankohtainen, päätin kantaa korteni kekoon. Kokoomuksen Henri Heikkinen väitti sukupuolineutraalin avioliittolain kannattajia suvaitsemattomaksi Kalevan mielipidepalstalla 8.7. Kirjoitin vastineen, jonka liitän tähän alle. Koska kysymys on tärkeästä ihmisoikeusasiasta, päätin yrittää laittaa itseni likoon parhaani mukaan. Ymmärtääkseni Heikkinen kannattaa jonkinlaista tasa-arvoista avioliittolainsäädäntöä, mutta alkuperäinen kirjoitus nimenomaan kritisoi lain kannattajia.

Vain koirat rekisteröidään, parisuhdetta ei

(Julkaistu Kalevan mielipidepalstalla 10.7.2010.)

Henri Heikkinen kritisoi (Kaleva 8.7./Lukijan sivu) sukupuolineutraalin avioliittolain kannattajia väittäen, ettemme hyväksy ihmisiä, jotka kokevat avioliiton uskonnollisen vakaumuksensa perusteella nimenomaan miehen ja naisen väliseksi liitoksi.

Tämä ei pidä paikkaansa.

Sukupuolineutraali avioliittolaki tarkoittaa, että kaksi henkilöä sukupuolestaan riippumatta voivat solmia keskenään avioliiton.

Tällä hetkellä kaksi samaa sukupuolta olevaa henkilöä voivat rekisteröidä parisuhteen, mikä ei kuitenkaan lainsäädännöllisesti takaa samoja oikeuksia ja velvollisuuksia kuin avioliitto.

Yhteiskunta asettaa täten erilaiset parisuhteet eriarvoisiksi, mikä tuo elävästi mieleen Yhdysvaltain muinaisen rotuerottelun.

Maallinen avioliitto täytyy ymmärtää yhteiskunnallisena sopimuksena, jolla ei ole välttämättä mitään tekemistä sen kanssa, kuka kirkon opin tai yksittäisen ihmisen uskonnollisen kokemuksen mukaan on solminut pyhän avioliiton Jumalan silmien alla.

Yhteiskunnan täytyy kohdella kaikkia sen jäseniä tasa-arvoisesti. Jos kirkon viimeiset kytkökset valtioon puretaan – kuten esimerkiksi julkisoikeudellisen yhteisön asema ja osuus yhteisöverosta – saa kirkko toimia mielestäni parhaalla näkemällään tavalla.

Juridista valtaa ei kuitenkaan saa luovuttaa taholle, joka käyttää sitä syrjivästi.

Toisin kuin Heikkistä, sukupuolineutraali avioliittolaki koskettaa minua henkilökohtaisesti.

Samana päivänä, jolloin kyseinen laki hyväksytään eduskunnassa, tunnen itseni viimeinkin yhdenvertaiseksi Suomen kansalaiseksi muiden joukossa.

Minä en halua rekisteröidä parisuhdettani samalla tavalla kuin koirat rekisteröidään.

Janne Hakkarainen
puheenjohtaja
Oulun vihreät nuoret ry

Pidin tilaisuudessa yleisluonteisen, ihmisoikeuksien yleismaailmallista julistusta käsittelevän puheen, jonka herättämiin ajatuksiin Heidi vastasi omassa puheenvuorossaan. Varsinaisten puheiden jälkeen kävimme mielenkiintoista keskustelua Euroopan parlamentin ihmisoikeusalivaliokunnasta, sen tekemästä ihmisoikeustyöstä ja maailman ihmisoikeustilanteesta.

Tässä pitämäni puhe luettavaksi, kommentoitavaksi ja kritisoitavaksi:

Hyvät kanssaihmiset,

Kun puhutaan ihmisoikeuksista, on luontevaa puhua ihmisoikeuksien yleismaailmallisesta julistuksesta. Kyseessä on Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksessaan vuonna 1948 hyväksymä julistus, jossa todetaan kaikkien ihmiskunnan jäsenten ihmisarvo ja -oikeudet, jotka toimivat vapauden, oikeudenmukaisuuden ja rauhan perustana maailmassa.

Ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus on luotu toisen maailmansodan jälkeen. On sääli, että ihmiskunnan täytyy läpikäydä hirvittäviä koettelemuksia, jotta nähdään ja ymmärretään, mikä on tärkeää. Tämä kannattaisi muistaa myös silloin, kun puhutaan ilmastonmuutoksesta.

Julistus on hieno ohjenuora kaikille kansoille ja kansakunnille, mutta ihmisten luomana se on sidottu tiettyyn historialliseen ajanjaksoon ja kulttuuriin. Mieleeni on juolahtanut muutamia täsmentäviä ehdotuksia, joita voisi käyttää ihmisoikeusjulistuksen päivittämiseen. Ehdotukseni ovat seuraavanlaisia:

Julistuksen ensimmäisessä artiklassa todetaan, että kaikki ihmiset syntyvät vapaina ja tasavertaisina arvoltaan ja oikeuksiltaan. Meidän tulisi kuitenkin muistaa myös ne sukupolvet, jotka eivät ole vielä syntyneet tähän maailmaan. Meidän täytyy pitää parempaa huolta maapallostamme, jotta tulevillakin sukupolvilla on mahdollisuus hyvään elämään.  Maapalloa voisikin oikeastaan ajatella jonkinlaisena ihmiskunnan kollektiivisena kohtuna. Jos kohtu tuhotaan, syntyvät tulevaisuuden sukupolvet tähän maailmaan kuolleina. Täytyy myös muistaa, että ilmastonmuutoksen vaikutukset koskettavat kipeimmin niiden maiden asukkaita, joilla menee jo tälläkin hetkellä heikoimmin.

Kuudennessatoista artiklassa todetaan, että täysi-ikäisillä miehillä ja naisilla on oikeus solmia avioliitto. Artiklaa tulkitaan siten, että kysymyksessä on nimenomaan eri sukupuolta olevien ihmisten avioliitto. Vähän aikaa sitten Portugali salli samaa sukupuolta olevien ihmisten avioliiton, koska maassa oli muistissa vielä aika, jolloin orjien ja vapaiden kansalaisten avioliitolla oli eri nimi. Portugali on vahvasti katolinen maa, mutta siellä on tultu siihen johtopäätökseen, että avioliitossa ei ole kysymys uskonnollisten yhteisöjen harjoittamasta monopolista, vaan ihmisten välisestä kumppanuudesta ja rakkaudesta.

Keventävänä seikkana todettakoon, että julistuksen 20. artiklan mukaan ketään ei saa pakottamaa mihinkään yhdistykseen. Jos kuitenkin mielii opiskella suomalaisessa yliopistossa, on ylioppilaskuntaan liittyminen pakollista. Ylioppilaskuntien pakkojäsenyydessä on omat hyötynsä, mutta tällä asialla spekuloiminen kannattaa varmaan jättää johonkin aivan toiseen tilaisuuteen.

Julistuksen 24. artiklassa todetaan, että jokaisella on oikeus lepoon ja vapaa-aikaan, työajan järkevään rajoittamiseen sekä määräaikaisiin, palkallisiin lomiin. Tämä ei välttämättä toteudu nykyisessä pätkätyöyhteiskunnassa kovinkaan hyvin, joten prekariaatin oikeuksien täsmentäminen julistukseen voisi olla paikallaan.

Julistus esiteltiin Mahatma Gandhille jo sen luonnosvaiheessa. Hän piti julistusta hyvänä, mutta olisi halunnut lisätä siihen jotain, nimittäin ihmisvelvollisuudet ihmisoikeuksien lisäksi. Hän ajatteli, että yhteiskunnan ja luonnon hyvinvointi parantavat myös ihmisten olosuhteita. Ajatus on mielestäni hyvä. Meillä tulee olla vastuu myös luonnosta ja muista ihmisistä.

Ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus on tärkeä ohjenuora. Sen avulla ihmisoikeusrikkomukset voidaan selkeästi tuomita julistuksen vastaisina. Muuttuvassa maailmassa pienet tarkennukset voisivat kuitenkin olla paikallaan.

Hyvät kanssaihmiset,

Koska paikalla on Euroopan parlamentin ihmisoikeusalivaliokunnan puheenjohtaja, ajattelin puhua teille ihmisoikeuksista.

Kun puhutaan ihmisoikeuksista, on luontevaa puhua ihmisoikeuksien yleismaailmallisesta julistuksesta. Kyseessä on Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksessaan vuonna 1948 hyväksymä julistus, jossa todetaan kaikkien ihmiskunnan jäsenten ihmisarvo ja -oikeudet, jotka toimivat vapauden, oikeudenmukaisuuden ja rauhan perustana maailmassa.

Ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus on luotu toisen maailmansodan jälkeen. On sääli, että ihmiskunnan täytyy läpikäydä hirvittäviä koettelemuksia, jotta nähdään ja ymmärretään, mikä on tärkeää. Tämä kannattaisi muistaa myös silloin, kun puhutaan ilmastonmuutoksesta.

Julistus on hieno ohjenuora kaikille kansoille ja kansakunnille, mutta ihmisten luomana se on sidottu tiettyyn historialliseen ajanjaksoon ja kulttuuriin. Mieleeni on juolahtanut muutamia täsmentäviä ehdotuksia, joita voisi käyttää ihmisoikeusjulistuksen päivittämiseen. Ehdotukseni ovat seuraavanlaisia:

Julistuksen ensimmäisessä artiklassa todetaan, että kaikki ihmiset syntyvät vapaina ja tasavertaisina arvoltaan ja oikeuksiltaan. Meidän tulisi kuitenkin muistaa myös ne sukupolvet, jotka eivät ole vielä syntyneet tähän maailmaan. Meidän täytyy pitää parempaa huolta maapallostamme, jotta tulevillakin sukupolvilla on mahdollisuus hyvään elämään.  Maapalloa voisikin oikeastaan ajatella jonkinlaisena ihmiskunnan kollektiivisena kohtuna. Jos kohtu tuhotaan, syntyvät tulevaisuuden sukupolvet tähän maailmaan kuolleina. Täytyy myös muistaa, että ilmastonmuutoksen vaikutukset koskettavat kipeimmin niiden maiden asukkaita, joilla menee jo tälläkin hetkellä heikoimmin.

Kuudennessatoista artiklassa todetaan, että täysi-ikäisillä miehillä ja naisilla on oikeus solmia avioliitto. Artiklaa tulkitaan siten, että kysymyksessä on nimenomaan eri sukupuolta olevien ihmisten avioliitto. Vähän aikaa sitten Portugali salli samaa sukupuolta olevien ihmisten avioliiton, koska maassa oli muistissa vielä aika, jolloin orjien ja vapaiden kansalaisten avioliitolla oli eri nimi. Portugali on vahvasti katolinen maa, mutta siellä on tultu siihen johtopäätökseen, että avioliitossa ei ole kysymys uskonnollisten yhteisöjen harjoittamasta monopolista, vaan ihmisten välisestä kumppanuudesta ja rakkaudesta.

Keventävänä seikkana todettakoon, että julistuksen 20. artiklan mukaan ketään ei saa pakottamaa mihinkään yhdistykseen. Jos kuitenkin mielii opiskella suomalaisessa yliopistossa, on ylioppilaskuntaan liittyminen pakollista. Ylioppilaskuntien pakkojäsenyydessä on omat hyötynsä, mutta tällä asialla spekuloiminen kannattaa varmaan jättää johonkin aivan toiseen tilaisuuteen.

Julistuksen 24. artiklassa todetaan, että jokaisella on oikeus lepoon ja vapaa-aikaan, työajan järkevään rajoittamiseen sekä määräaikaisiin, palkallisiin lomiin. Tämä ei välttämättä toteudu nykyisessä pätkätyöyhteiskunnassa kovinkaan hyvin, joten prekariaatin oikeuksien täsmentäminen julistukseen voisi olla paikallaan.

Julistus esiteltiin Mahatma Gandhille jo sen luonnosvaiheessa. Hän piti julistusta hyvänä, mutta olisi halunnut lisätä siihen jotain, nimittäin ihmisvelvollisuudet ihmisoikeuksien lisäksi. Hän ajatteli, että yhteiskunnan ja luonnon hyvinvointi parantavat myös ihmisten olosuhteita. Ajatus on mielestäni hyvä. Meillä tulee olla vastuu myös luonnosta ja muista ihmisistä.

Ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus on tärkeä ohjenuora. Sen avulla ihmisoikeusrikkomukset voidaan selkeästi tuomita julistuksen vastaisina. Muuttuvassa maailmassa pienet tarkennukset voisivat kuitenkin olla paikallaan.

Kiitos.