Janne Hakkarainen

eroakirkosta.fi
Vihreät - De Gröna



Ydinvoima torjuu kasvihuoneilmiötä kuin viinaryyppy krapulaa.
Osmo Soininvaara


Kirjoituksia aiheesta "ilmastonmuutos"

Vihreästi ajatteleva seurakuntalainen – asetu ehdolle kirkollisvaaleissa!

Blogi – 25. elokuuta 2010

Minua on pyydetty muutamaan otteeseen osallistumaan marraskuussa järjestettäviin seurakuntavaaleihin. Tämä ei kuitenkaan ole mahdollista, koska en ole vaalikelpoinen. Ollakseni vaalikelpoinen minun täytyisi olla seurakunnan jäsen, eikä minulle ole halua tai aikomusta liittyä kirkkoon.

Haluan kuitenkin kehottaa kaikkia vihreästi ajattelevia seurakuntalaisia lähtemään ehdolle seurakuntavaaleihin. Tähän on muutamia syitä.

Ensinnäkin Suomen seurakunnat hallinnoivat merkittäviä maa-alueita. Seurakunnilla on suuri rooli luonnon virkistyskäytössä ja sen monimuotoisuuden suojelussa. Seurakunnista käsin on mahdollista lisätä suojelualueiden määrää – tätä näkökulmaa ei saa väheksyä.

Seurakunnat omistavat Suomen metsäalasta noin 0,7 prosenttia. Koko Suomessa metsämaasta on tiukasti suojeltu noin 4,5 prosenttia. Näistä alueista suuri osa sijaitsee Lapissa, kun taas eteläisessä Suomessa suojeluprosentti voi olla paikoitellen jopa alle yhden prosentin.

On tärkeää, että seurakuntien erilaisissa hallintoelimissä on mukana ihmisiä, jotka pitävät luonnonsuojelua ja ilmastonmuutoksen torjumista merkittävinä asioina.

Toinen hyvä syy asettua ehdolle kirkollisvaaleissa ovat arvokysymykset. Kirkossa on paljon toimijoita, joilla tuntuu olevan jotain hampaankolossa esimerkiksi naisten ja seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen suhteen.

Kuulinkin heinäkuussa Marja-Sisko Aallolta, ettei Oulun seurakuntayhtymä päästänyt sateenkaarikansaa North Priden aikana sellaiseen kirkolliseen tilaan, jossa messun järjestäminen olisi ollut mahdollista. Tästä syystä järjestettiinkin sateenkaarihartaus. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että sateenkaariväeltä evättiin mahdollisuus ehtoolliseen mikä käsitykseni mukaan lienee vakaumuksellisille kristityille merkittävä asia. Ehtoollista ei nimittäin voi jakaa missä tahansa kiinteistössä.

Toisin sanoen: jos olet vihreästi ajatteleva seurakuntalainen, toivon, että lähdet ehdolle näissä vaaleissa. Passiivinen jäsenyys seurakunnassa on mielestäni turhaa, jos ei usko kristinuskon perusoppeihin tai jaa kirkon käsitystä arvokysymyksissä. Tällöin seurakunnan jäsenyyden mielekkyyttä kannattaa vakavasti pohtia.

Ei kommentteja »

Oras Kempeleessä – ajatuksia kestävästä yhdyskuntarakenteesta

Blogi – 11. toukokuuta 2010

Valtioneuvoston ilmastopoliittinen asiantuntija, kansanedustaja Oras Tynkkynen vieraili Kempeleessä puhumassa yhdyskuntarakenteen vaikutuksesta ilmastoon. Hänen mukaansa onnistuneilla yhdyskuntarakenne- ja kaavoitusvalinnoilla ilmastopäästöjä voi seututasolla leikata kymmenestä prosentista ylöspäin ja asuntoaluetasolla viidestäkymmenestä prosentista ylöspäin, joten kysymyksessä ei ole aivan vähäpätöinen asia.

Kestävän yhdyskuntarakenteen merkitystä päästöjen vähentämisessä ei saakaan väheksyä. Onnistuneesta kaavoituksesta ja yhdyskuntarakenteesta nauttii ilmaston lisäksi myös kuntalainen: ylimääräinen sukkulointi kodin, työpaikan, koulun ja palveluiden välillä tuskin kuuluu kenenkään erityisnautintoihin.

Eheä yhdyskuntarakenne olikin yksi pääteemoistani viime kunnallisvaaleissa.

Ilmasto- ja päästökysymysten lisäksi olisi minun mielestäni yksinkertaisesti mukavaa, jos Oulussa ja Oulun seudulla voisi järkevästi liikkua joukkoliikenteen avulla. Oulun joukkoliikenteen tila on toisaalta jo oma murheenkryyninsä itsessään. Atte Niemelä on pukenut ajatuksensa Oulun yhdyskuntarakenteesta Kalevan Väliääniä-blogissa tavalla, jota parempaa en ole vielä keksinyt:

“En väitä tietäväni, kuinka kaupunkimme keskusta rakennetaan ekologiseksi ja opiskelijaystävälliseksi, miellyttäviä asuntoja tarjoavaksi urbaanikeitaaksi. Tiedän kuitenkin, että olisi hyvä aloittaa siitä, ettei kehityskohteita jatkossa enää päätetä valtuustoryhmien kesäjuhlien jatkoilla lasauttamalla 2 promillen humalassa haulikolla Oulun karttaan.“

Yhdyskuntarakennevalinnat ovat asioita, jotka vaikuttavat kaikkeen. Valinnat vaikuttavat sekä liikennetarpeeseen ylipäänsä että kulkuvälinevalintoihin – tämä on aika yksiselitteistä. Valinnoilla on kuitenkin vaikutusta myös esimerkiksi siihen, mihin lämmitysratkaisuun erilaisissa kiinteistöissä päädytään. Ilmaston kannalta on ratkaisevaa, päädytäänkö lämmitysvalinnassa sähköön vai kaukolämpöön. Kaukolämpö on eheän taajama-alueen vaihtoehto. Uutta asutusta suunniteltaessa kannattaa ohjata rakentaminen nykyisen yhdyskuntarakenteen sisään tai hyvien joukkoliikenneyhteyksien varrelle. Peltomarketit ja muut yhdyskuntarakennetta hajottavat ratkaisut lisäävät päästöjä päättömän paljon. Nämä ovat yksinkertaisia asioita, jotka kuitenkin vaikuttavat unohtuvan helposti.

Tutustuimme myös Kempeleen ekokortteliin. Sen tarkoituksena on minimoida energiankulutus ja tuottaa kaikki tarvitsemansa energia paikallisesti uusiutuvalla energialla. Kortteli on täysin irrallaan valtakunnallisesti sähköverkosta ja energia tuotetaan puuhakkeen ja tuulen avulla. Jään mielenkiinnolla seuraamaan ekokorttelin kehitystä. Hankkeen vastustajiksi mainittiin muun muassa metsä- ja energiateollisuus: metsäteollisuus haluaa, että puuta käytetään vain sellun tekemiseen ja energiayhtiöt vastustavat syöttötariffeja sähkön hinnoittelun vuoksi.

Lopuksi minä, Oras ja Oulun vaalipiirin Vihreiden puheenjohtaja Paula Pohjanrinne kävimme syömässä mainiot kasvisannokset Taste of India -ravintolassa. Junaan kiirehtivä kansanedustaja tyhjensi linssimakhonikulhon vajaassa varttitunnissa ilman, että se edes näytti ahmimiselta. Minä ja Paula olimme mutustelleet annoksistamme tähän mennessä vasta puolet. Ilmeisesti kiire opettaa.

2 kommenttia »

Ihmisoikeusasiaa Heidi Hautalan seurassa

Blogi – 11. huhtikuuta 2010

Euroopan parlamentin ihmisoikeusalivaliokunnan puheenjohtaja Heidi Hautala vieraili Oulussa perjantaina 9. huhtikuuta. Oulun vaalipiirin vihreät ry järjesti kaikille avoimen keskustelutilaisuuden Coffee Housessa, jonne tulikin muutamia kymmeniä kiinnostuneita osanottajia.

Pidin tilaisuudessa yleisluonteisen, ihmisoikeuksien yleismaailmallista julistusta käsittelevän puheen, jonka herättämiin ajatuksiin Heidi vastasi omassa puheenvuorossaan. Varsinaisten puheiden jälkeen kävimme mielenkiintoista keskustelua Euroopan parlamentin ihmisoikeusalivaliokunnasta, sen tekemästä ihmisoikeustyöstä ja maailman ihmisoikeustilanteesta.

Tässä pitämäni puhe luettavaksi, kommentoitavaksi ja kritisoitavaksi:

Hyvät kanssaihmiset,

Kun puhutaan ihmisoikeuksista, on luontevaa puhua ihmisoikeuksien yleismaailmallisesta julistuksesta. Kyseessä on Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksessaan vuonna 1948 hyväksymä julistus, jossa todetaan kaikkien ihmiskunnan jäsenten ihmisarvo ja -oikeudet, jotka toimivat vapauden, oikeudenmukaisuuden ja rauhan perustana maailmassa.

Ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus on luotu toisen maailmansodan jälkeen. On sääli, että ihmiskunnan täytyy läpikäydä hirvittäviä koettelemuksia, jotta nähdään ja ymmärretään, mikä on tärkeää. Tämä kannattaisi muistaa myös silloin, kun puhutaan ilmastonmuutoksesta.

Julistus on hieno ohjenuora kaikille kansoille ja kansakunnille, mutta ihmisten luomana se on sidottu tiettyyn historialliseen ajanjaksoon ja kulttuuriin. Mieleeni on juolahtanut muutamia täsmentäviä ehdotuksia, joita voisi käyttää ihmisoikeusjulistuksen päivittämiseen. Ehdotukseni ovat seuraavanlaisia:

Julistuksen ensimmäisessä artiklassa todetaan, että kaikki ihmiset syntyvät vapaina ja tasavertaisina arvoltaan ja oikeuksiltaan. Meidän tulisi kuitenkin muistaa myös ne sukupolvet, jotka eivät ole vielä syntyneet tähän maailmaan. Meidän täytyy pitää parempaa huolta maapallostamme, jotta tulevillakin sukupolvilla on mahdollisuus hyvään elämään.  Maapalloa voisikin oikeastaan ajatella jonkinlaisena ihmiskunnan kollektiivisena kohtuna. Jos kohtu tuhotaan, syntyvät tulevaisuuden sukupolvet tähän maailmaan kuolleina. Täytyy myös muistaa, että ilmastonmuutoksen vaikutukset koskettavat kipeimmin niiden maiden asukkaita, joilla menee jo tälläkin hetkellä heikoimmin.

Kuudennessatoista artiklassa todetaan, että täysi-ikäisillä miehillä ja naisilla on oikeus solmia avioliitto. Artiklaa tulkitaan siten, että kysymyksessä on nimenomaan eri sukupuolta olevien ihmisten avioliitto. Vähän aikaa sitten Portugali salli samaa sukupuolta olevien ihmisten avioliiton, koska maassa oli muistissa vielä aika, jolloin orjien ja vapaiden kansalaisten avioliitolla oli eri nimi. Portugali on vahvasti katolinen maa, mutta siellä on tultu siihen johtopäätökseen, että avioliitossa ei ole kysymys uskonnollisten yhteisöjen harjoittamasta monopolista, vaan ihmisten välisestä kumppanuudesta ja rakkaudesta.

Keventävänä seikkana todettakoon, että julistuksen 20. artiklan mukaan ketään ei saa pakottamaa mihinkään yhdistykseen. Jos kuitenkin mielii opiskella suomalaisessa yliopistossa, on ylioppilaskuntaan liittyminen pakollista. Ylioppilaskuntien pakkojäsenyydessä on omat hyötynsä, mutta tällä asialla spekuloiminen kannattaa varmaan jättää johonkin aivan toiseen tilaisuuteen.

Julistuksen 24. artiklassa todetaan, että jokaisella on oikeus lepoon ja vapaa-aikaan, työajan järkevään rajoittamiseen sekä määräaikaisiin, palkallisiin lomiin. Tämä ei välttämättä toteudu nykyisessä pätkätyöyhteiskunnassa kovinkaan hyvin, joten prekariaatin oikeuksien täsmentäminen julistukseen voisi olla paikallaan.

Julistus esiteltiin Mahatma Gandhille jo sen luonnosvaiheessa. Hän piti julistusta hyvänä, mutta olisi halunnut lisätä siihen jotain, nimittäin ihmisvelvollisuudet ihmisoikeuksien lisäksi. Hän ajatteli, että yhteiskunnan ja luonnon hyvinvointi parantavat myös ihmisten olosuhteita. Ajatus on mielestäni hyvä. Meillä tulee olla vastuu myös luonnosta ja muista ihmisistä.

Ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus on tärkeä ohjenuora. Sen avulla ihmisoikeusrikkomukset voidaan selkeästi tuomita julistuksen vastaisina. Muuttuvassa maailmassa pienet tarkennukset voisivat kuitenkin olla paikallaan.

Hyvät kanssaihmiset,
Koska paikalla on Euroopan parlamentin ihmisoikeusalivaliokunnan puheenjohtaja, ajattelin puhua teille ihmisoikeuksista.
Kun puhutaan ihmisoikeuksista, on luontevaa puhua ihmisoikeuksien yleismaailmallisesta julistuksesta. Kyseessä on Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksessaan vuonna 1948 hyväksymä julistus, jossa todetaan kaikkien ihmiskunnan jäsenten ihmisarvo ja -oikeudet, jotka toimivat vapauden, oikeudenmukaisuuden ja rauhan perustana maailmassa.
Ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus on luotu toisen maailmansodan jälkeen. On sääli, että ihmiskunnan täytyy läpikäydä hirvittäviä koettelemuksia, jotta nähdään ja ymmärretään, mikä on tärkeää. Tämä kannattaisi muistaa myös silloin, kun puhutaan ilmastonmuutoksesta.
Julistus on hieno ohjenuora kaikille kansoille ja kansakunnille, mutta ihmisten luomana se on sidottu tiettyyn historialliseen ajanjaksoon ja kulttuuriin. Mieleeni on juolahtanut muutamia täsmentäviä ehdotuksia, joita voisi käyttää ihmisoikeusjulistuksen päivittämiseen. Ehdotukseni ovat seuraavanlaisia:
Julistuksen ensimmäisessä artiklassa todetaan, että kaikki ihmiset syntyvät vapaina ja tasavertaisina arvoltaan ja oikeuksiltaan. Meidän tulisi kuitenkin muistaa myös ne sukupolvet, jotka eivät ole vielä syntyneet tähän maailmaan. Meidän täytyy pitää parempaa huolta maapallostamme, jotta tulevillakin sukupolvilla on mahdollisuus hyvään elämään.  Maapalloa voisikin oikeastaan ajatella jonkinlaisena ihmiskunnan kollektiivisena kohtuna. Jos kohtu tuhotaan, syntyvät tulevaisuuden sukupolvet tähän maailmaan kuolleina. Täytyy myös muistaa, että ilmastonmuutoksen vaikutukset koskettavat kipeimmin niiden maiden asukkaita, joilla menee jo tälläkin hetkellä heikoimmin.
Kuudennessatoista artiklassa todetaan, että täysi-ikäisillä miehillä ja naisilla on oikeus solmia avioliitto. Artiklaa tulkitaan siten, että kysymyksessä on nimenomaan eri sukupuolta olevien ihmisten avioliitto. Vähän aikaa sitten Portugali salli samaa sukupuolta olevien ihmisten avioliiton, koska maassa oli muistissa vielä aika, jolloin orjien ja vapaiden kansalaisten avioliitolla oli eri nimi. Portugali on vahvasti katolinen maa, mutta siellä on tultu siihen johtopäätökseen, että avioliitossa ei ole kysymys uskonnollisten yhteisöjen harjoittamasta monopolista, vaan ihmisten välisestä kumppanuudesta ja rakkaudesta.
Keventävänä seikkana todettakoon, että julistuksen 20. artiklan mukaan ketään ei saa pakottamaa mihinkään yhdistykseen. Jos kuitenkin mielii opiskella suomalaisessa yliopistossa, on ylioppilaskuntaan liittyminen pakollista. Ylioppilaskuntien pakkojäsenyydessä on omat hyötynsä, mutta tällä asialla spekuloiminen kannattaa varmaan jättää johonkin aivan toiseen tilaisuuteen.
Julistuksen 24. artiklassa todetaan, että jokaisella on oikeus lepoon ja vapaa-aikaan, työajan järkevään rajoittamiseen sekä määräaikaisiin, palkallisiin lomiin. Tämä ei välttämättä toteudu nykyisessä pätkätyöyhteiskunnassa kovinkaan hyvin, joten prekariaatin oikeuksien täsmentäminen julistukseen voisi olla paikallaan.
Julistus esiteltiin Mahatma Gandhille jo sen luonnosvaiheessa. Hän piti julistusta hyvänä, mutta olisi halunnut lisätä siihen jotain, nimittäin ihmisvelvollisuudet ihmisoikeuksien lisäksi. Hän ajatteli, että yhteiskunnan ja luonnon hyvinvointi parantavat myös ihmisten olosuhteita. Ajatus on mielestäni hyvä. Meillä tulee olla vastuu myös luonnosta ja muista ihmisistä.
Ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus on tärkeä ohjenuora. Sen avulla ihmisoikeusrikkomukset voidaan selkeästi tuomita julistuksen vastaisina. Muuttuvassa maailmassa pienet tarkennukset voisivat kuitenkin olla paikallaan.
Kiitos.

Ei kommentteja »

Sivusto on toteutettu WordPress -julkaisujärjestelmällä
Tilaa uusimmat artikkelit RSS-syötteenä