Sanginjoen käsittely jatkuu

Tänään ilmestynyt Kaleva kertoo, että kaupunginlakimiehet ovat tulleet johtopäätökseen, että kaupunginhallitus on ylittänyt toimivaltansa päättäessään Sanginjoen ulkometsien suojelematta jättämisestä: päätäntävalta kuuluu kaupunginvaltuustolle – perustettiinpa suojelualuetta tai ei – koska kyseessä on omistajapoliittinen linjaus.
Kaupunginhallitus käsittelee asiaa 12. toukokuuta ja tekee asiasta päätösesityksen kaupunginvaltuustolle, joka päättää asiasta 17. toukokuuta.

Sanginjoen ulkometsän suojelualue kaatui

Osallistuin eilen Oulun kaupunginhallituksen kokoukseen. Yksi kokouksen tärkeimmistä asioista oli Sanginjoen ulkometsän suojelusta päättäminen. Pohjaesityksen mukaan alueelle olisi perustettu kansallispuistotasoinen suojelualue ja suojelualueen ulkopuolisen metsätalousalueen hoidossa lähtökohtana olisi ollut virkistyskäytön ja luonnon monimuotoisuuden edistäminen.

Keskustan esittämänä ja kokoomuksen kannattamana pohjaesitys kuitenkin kaatui äänin 8-8 puheenjohtajan äänen ratkaistessa. Valitettavasti yksi vasemmistoliiton edustaja oli poistunut kokouksesta ennen äänestystä.

Salametsästys on rikos

Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen (RKTL) tuoreen tilaston mukaan Suomen susikanta on pudonnut viime vuoden 150-180 yksilöstä alle 150 yksilön. Liikenneturmat ja luonnolliset kuolemat eivät riitä selittämään lisääntymistehokkaan lajin kannan alentumista. Karu totuus on, että Suomessa salametsästetään kymmeniä susia vuodessa. Toinen vakava havainto on, että suurpetokantamme ei saa enää täydennystä rajan takaa: petoja arvellaan siirtyvän rajojen yli suunnilleen yhtä paljon molempiin suuntiin.

Suurpedoilla on tärkeä rooli pohjoisen taigametsän ravintoketjun huipulla: ne säätelevät saaliseläinkantoja ja tarjoavat ravintoa lukuisille muille lajeille haaskojen muodossa. Lisäksi ne tuovat mukavasti pennosia maakuntiin tarjoamalla resurssit räjähdysmäisessä kasvulla olevalle luontomatkailualalle. Mielestäni tosin välinearvoja tärkeämpi suojelun peruste on lajin itseisarvo: tuhansia vuosia maatamme asuttanut ja tänne hienosti sopeutunut laji on oikeutettu olemassaoloon.