Ilokseni huomasin, että Kaleva päätyi tänään julkaisemaan Pekka Penin ja minun vastineen Yleisradion rahoituksesta. Keskustelu Yleisradion rahoittamisesta käy yhä kuumana. En malta odottaa lopullista päätöstä asiasta.
Yleisradiosta ja taikaseinästä
(Julkaistu Kalevan mielipidepalstalla 30.03.2010)
Henri Heikkinen erehtyi Kalevan Lukijan sivulla 22.3. luulemaan meitä sekä vasemmistolaisiksi että typeriksi. Tältä hän olisi välttynyt, jos hän olisi niin lukenut kuin sisäistänytkin vielä siihen päälle kirjoituksemme kärjen. Emme missään kohtaa 18.3. julkaistussamme vastineessamme Heikkiselle puhuneet ”valtion pohjattomasta taikaseinästä” ehdottaessamme Ylen toiminnan rahoittamista budjetista.
Emme myöskään pitäneet television katselemista kansalaisvelvollisuutena – oikeutena sen rivien välistä saattoi kyllä lukea.
Mikäli budjettirahoitus toteutuisi, täytyisi rahat siihen luonnollisesti kerätä jostain. Heikkinen piti hyvänä keinona juuri niitä vähävaraisia pahiten sortavia tapoja eli erilaisia talouskohtaisia maksuja. Meidän mielestämme tällainen ei ole oikeudenmukainen tapa rahoittaa Ylen toimintaa, mutta jostainhan puoli miljardia on kasaan haalittava.
Kenties reiluin tapa olisi vain lisätä tuon verran verotusta, mutta tällöin Yle jäisi edelleen jokavuotiseksi pelinappulaksi eduskunnan budjettiriihen pyöriteltäviin, ja lisäksi vielä alisteiseen asemaan vallanpitäjiin nähden. Tämä ei takaisi sitä jatkuvuutta ja riippumattomuutta, mitä Yleisradio tarvitsee.
Näistä syistä näemme parhaana vaihtoehtona erillisen Yle-veron, jota voitaisiin periä kaikilta palkansaajilta. Palkkatulojen osuus bruttokansantuotteesta Suomessa on talouden suhdanteista riippuen noin 45-51 prosenttia, joten suunnilleen puolen miljardin euron pottiin riittäisi erinomaisesti 0,5 prosentin tasavero, joka kuitenkin olisi huomattavasti inhimillisempi vaihtoehto kuin talouskohtainen tasamaksu.
Esittämämme erillisvero takaisi Ylelle paitsi palkkatulojen kehitykseen sidotun rahoituksen, myös poliittisen riippumattomuuden eduskunnasta. Näin Yle voisi vapaammin määritellä, millaisen sisällön tuottaminen sille kuuluu.
Mitä taas Heikkisen kuin Toni Onatsun (Lukijan sivu 23.3.) väitteisiin Ylen palveluiden tasosta ja tarpeellisuudesta tulee, vastaamme lyhyesti esimerkillä: eräs kaupallinen kanava vietti viime viikolla Pierce Brosnan -viikonloppua, kun taas Ylen kanavilta pystyi löytämään muun muassa Cherbourgin sateenvarjot ja Godardin, Tarkovskyn ja Bressonin ohjaukset. Ilman Ylen rikasta kulttuuritarjontaa meiltä olisi todennäköisesti jäänyt löytymättä 2000-luvun hienoimpiin elokuviin kuuluvat aasialaishelmet, Wong Kar-Wain in The Mood for Love ja Kim-Kidukin Viisi vuodenaikaa.
Suomen kansa sekä tarvitsee että ansaitsee Yleisradionsa – mieluiten mahdollisimman monipuolisena, mutta olisi väärin maksattaa Ylen toimintaa muuten kuin tuloihin suhteutettuna, ilman kompensointitarpeita, jokaisella kykynsä mukaan.
Janne Hakkarainen
puheenjohtaja
Pekka Peni
hallituksen jäsen
Oulun vihreät nuoret ry