Kuten olen jo aiemmin kirjoittanut, tein syksyllä aloitteen, että myös Oulun yliopiston ylioppilaskunta liittyisi kyseisen yhdistyksen kannatusjäseneksi. Aloite kaatui edustajistossa selkein luvuin.

Helsingin yliopiston ylioppilaskunta on ollut yhdistyksen kannatusjäsen jo kauan. Turun yliopiston ylioppilaskunta ja Åbo Akademis Studentkår tekivät liittymispäätöksen viime vuonna. Keskustelua käydään myös muissakin ylioppilaskunnissa ympäri Suomea.

Oulussa suurin osa vasta-argumenteista pyöri ylioppilaskunnan pakkojäsenyyden ympärillä. Näkemyksen mukaan ylioppilaskunnan tulee pidättäytyä erilaisten yhdistysten tukijäsenyyksistä, koska ylioppilaskunnan jäsenet eivät voi päättää kuulumisestaan ylioppilaskuntaan.

Tämä näkemys on ymmärrettävä. Ymmärrykseni kuitenkin katoaa, jos päätöksenteko pohjautuu mielivaltaan: Oulun yliopiston ylioppilaskunnan edustajisto päätti kokouksessaan 10.12.2009 yksimielisesti liittyä Oulun taiteiden yön kannatusjäseneksi 1.1.2010 alkaen. Tässä ote pöytäkirjasta.

Päätösesitys: Päätetään liittyä Oulun taiteiden yö ry:n kannatusjäseneksi 1.1.2010 alkaen.

HPJ Impiö käytti asiakohtaan alustuspuheenvuoron.

EJ Kemi käytti asiakohtaan alustuspuheenvuoron.

EPJ Karppimaa avasi keskustelun.

PS Sainio esitti kommenttipuheenvuoron.

EPJ Karppimaa päätti keskustelun.

Päätös: Päätösesityksen mukaan.

Huomaatteko? Ei yhtään vastakkaista esitystä. Minäkin kannatin kyseistä kannatusjäsenyyttä – edustajisto toimi viisaasti päättäessään tukea paikallisesti tärkeää kulttuuritoimijaa.

Silti useat tämänkin päätöksen siunanneet edustajiston jäsenet vastustivat Setan kannatusjäsenyyttä perustellen näkemystään sillä, että ylioppilaskunnan ei tulisi pakkojäsenyytensä vuoksi liittyä yhdistysten tukijäseniksi. Kukaan heistä ei käyttänyt puheenvuoroa, kun ylioppilaskunta päätti liittyä Oulun taiteiden yö ry:n kannatusjäseneksi.

Mutta mitä eroa loppujen lopuksi on Oulun taiteiden yön ja Setan kannatusjäsenyydellä?

Mieleeni juolahtaa muutamia synkkiä ja pimeitä ajatuksia. En voi välttyä mielikuvalta, että päätöksen takana on sellaisia asioita, joita ei kehdattu sanoa ääneen.

Tällaisissa päätöksissa tulisi olla linjakas, koska minun lisäkseni myös monelle muulle ylioppilaskunnan jäsenelle on syntynyt ikäviä mielikuvia päätöksen muista mahdollisista taustoista.

Suomen ylioppilaskuntien liitto ja Suomen ammattikorkeakouluopiskelijakuntien liitto järjestivät tänään suurmielenosoituksen Helsingissä maksuttoman koulutuksen puolesta. Asia yhdistää ihmisiä yli puoluerajojen.

Samaan aikaan Oulun yliopiston ylioppilaskunta ja Oulun seudun ammattikorkeakoulun opiskelijakunta järjestivät tukimielenosoituksen Oulussa. Pidin mielenosoituksessa lyhyen puheenvuoron Oulun vihreiden nuorten edustajana.

Puhuin mielenilmauksessa vihreiden edustajana. Samalla menetin megafonineitsyyteni. (Kuva: Konsta Happonen)

On tärkeää, että puolueet ilmaisevat kantansa maksuttomaan koulutukseen selkeästi ennen ensi kevään eduskuntavaaleja. Keskustelu maksuttoman koulutuksen ympärillä on ollut kiivasta, mutta monitulkintaisten lausuntojen sijaan opiskelijat kaipaavat yksiselitteisiä linjauksia.

Suomella ei ole varaa menettää yhtään voimavaroja sen vuoksi, ettei opiskelijalla ole varaa kustantaa opintojaan. Koulutuksen tulee olla maksutonta myös EU/ETA-alueen ulkopuolelta tuleville opiskelijoille: Maksuton koulutus on yksi Suomen suurimmista kilpailuvalteista, kun lahjakkaat nuoret miettivät, missä he haluavat opiskella ja rakentaa tulevaisuuttaan. Meneillään oleva EU/ETA-alueen ulkopuolelta tulevien opiskelijoiden lukukausimaksukokeilu täytyy lopettaa kokeilun päätettyä.

Maksuttomaan koulutukseen liittyy jo nyt ongelmia: Toisen asteen oppikirja- ja materiaalikustannuksista kertyy vuosien aikana merkittävä taloudellinen haaste, joka on rasite erityisesti vähävaraisten huoltajien nuorille. Lisäksi ylioppilaskirjoitusten maksullisuus luo omat ongelmansa taloudellisesti heikommista asemista tuleville oppilaille.

Loppukevennys: YouTubesta löytyvä Linus Torvaldsin haastattelu kiteyttää hienosti sen, minkä vuoksi maksuton koulutus on luovuuden elinehto.

Edustajisto kokoontui edellisen kerran torstaina 8. huhtikuuta. Kirjoitin Oulun vihreiden nuorten edustajistoryhmän blogiin kuvauksen kokouksen kulusta ja sen herättämistä ajatuksista, joten minun mietteitäni kokouksen sisällöstä voi lukea edellä mainitusta linkistä.

Vihreiden lisäksi ainoastaan Taloustieteiden vaaliliitto pitää omaa blogiaan tai tiedottaa toiminnastaan julkisesti. Nimenomaan taloustieteilijöiden esimerkki innoitti myös meidät kertomaan enemmän toiminnastamme. En onnistunut löytämään Googlen avulla tietoa muiden ryhmien tiedottamisesta. Voi tietysti olla, että esimerkiksi ainejärjestöjen edustajat kertovat toiminnastaan ainejärjestöjensä lehdissä. Ainakin Blanko ry:n Blankki-lehden uusimmasta numerosta löysin edustajistoa käsittelevän tekstin. Jos puhun muunneltua totuutta muiden edustajistoryhmien tiedottamisesta, toivon, että joku kertoo siitä minullekin. ¹⁾

Useat ylioppilaskunnan aktiivitoimijat ja edustajiston jäsenet päivittelevät vähän väliä, etteivät monet ylioppilaskunnan jäsenet tiedä, mikä ylioppilaskunta on, mitä se tekee ja miksi se ylipäänsä on olemassa. Edustajistoryhmien omat blogit saattaisivat ehkä toimia kiinnostusta lisäävänä tekijänä – ja vaikka eivät toimisikaan, kokeileminen on kuitenkin ilmaista.

Toinen mielenkiintoinen vaihtoehto voisi olla ylioppilaskunnan jäsenmaksun korottaminen sadalla eurolla per nenä, minkä jälkeen kaikki varmasti tietäisivät, mikä ylioppilaskunta on. Tämän ajatuksen esittämisestä kannattaa tosin pidättäytyä, ellei välttämättä halua päätyä Rotuaarille kivitettäväksi.

Jos haluaisin heittää lokaa, väittäisin, ettei kaikilla ryhmillä ole välttämättä suurta kiinnostusta aidosti avointa päätöksentekoa kohtaan. Tämä syytös olisi kuitenkin hiukan samalla tavalla populistinen kuin väite siitä, että oululaisten koulujen lakkauttamisesta ovat oikeastaan vastuussa oululaiset autoilijat, jotka eivät ole jostain syystä maksaneet parkkisakkojaan. On ymmärrettävää, ettei kaikilla niillä kiireisillä opiskelijoilla, jotka jo muutenkin uhraavat aikaansa yhteisten asioiden hoitamiseen, ole välttämättä aikaa kirjoittaa pitkiä sepustuksia usein aika puunmakuisista kokouksista. Tämä onkin oikeastaan vain yksi ajatukseni siitä, millainen ihanteellinen ylioppilaskunta voisi olla.

Edustajiston kokoukset – joissa muuten tarjoillaan aina kahvia ja maukkaita leipiä – ovat avoimia kaikille ylioppilaskunnan jäsenille. Kaikkia käsittelemämme asiat eivät kiinnosta, mutta ryhmien oma tiedottaminen saattaisi toimia jonkinlaisena syöttinä.

Verrattuna moneen muuhun vaaleilla valittuun päätöksentekoelimeen Oulun yliopiston ylioppilaskunnan edustajistossa käydään sinänsä aivan asiallista keskustelua: Olen vertaillut edustajistossa ja Oulun kaupunginvaltuustossa käytyä keskustelua, ja uskallan väittää, että ylioppilaskunnassa käydään useammin asiallisempaa – ja usein järkevämpääkin – keskustelua.

Heidi Hautalan vieraillessa Oulussa viime perjantaina minun oli aivan pakko kysyä, onko samanlainen kuilu olemassa Euroopan parlamentin ja Suomen eduskunnan välillä. Ilmeisesti onkin niin, että mitä suuremmasta päätöksenteon areenasta on kysymys, sitä vähemmän kuunnellaan, mitä toisilla on sanottavanaan.

Eräs innoittava esimerkki opiskelijapolitiikan rintamalla on kuitenkin Kalevan julkaisema Väliääniä-blogi. Kalevan nettisivujen lähes tai täysin käsittämättömän sivustorakenteen vuoksi blogia on erittäin hankala löytää Kalevan sivuilta. Toivottavasti tähän tulee muutos.

PS. Motiivini tämän tekstin kirjoittamiseen pohjautuu osaksi kandidaatintutkielmani kirjoittamisen välttelemiseen – ei ainoastaan puhtaaseen ja altruistiseen rakkauteen ylioppilaskuntaani kohtaan.

¹⁾ Päivitys: Lisäksi Oulun luonnontieteilijät ry:n sivuilta löytyy edustajistoblogi.

Oulun yliopiston ylioppilaskunta järjestää opiskelijaruokapaneelin 25.3. klo 14 Aularavintolassa. Paikalla keskustelemassa on Uniresta, YTHS ja opiskelijoiden edustajia. Kannattaa tulla paikalle.

Avoin kirje Joulupukille

Rakas Joulupukki, käännyn epätoivoissani sinun puoleesi, koska en enää tiedä, kenen puoleen voisin kääntyä. Olen puhunut tästä asiasta eri vaikuttajille ja toimijoille. Hekin vaikuttavat epätoivoisilta.

Unirestan opiskelijaravintoloissa tarjoiltu kasvisruoka on harvoin tarpeeksi ravinteikasta. Kasvissyöjätkin tarvitsevat päivittäin riittävästi energiaa. Esimerkiksi papukeittoa (233kJ/100g) täytyy syödä noin kaksi kertaa saman määrän kuin makkarakeittoa (429kJ/100g) saadakseen yhtä paljon energiaa. Joinain päivinä ero liha- ja kasvisvaihtoehdon välillä saattaa olla jopa suurempi. Riittävä proteiiniannos jää usein haaveeksi. Uniresta on aloittanut soijan käytön kasvisvaihtoehdoissaan, mutta tämä ei ole jokapäiväistä. Soija on ravintosisällöltään monipuolista.

Muutun kateudesta vihreäksi, kun vierailen esimerkiksi helsinkiläisissä opiskelijaravintoloissa. Siellä voin valita kasvisruokavaihtoehdon – jopa vegaanisen sellaisen – ilman, että minun tarvitsee pelätä puutostiloja tai riittämätöntä energiansaantia.

Lounas on opiskelijalle päivän tärkein ateria, joten sen tulee olla riittävän ravitseva ja monipuolinen. Kasvissyöjätkin haluavat päästä osallisiksi Kansaneläkelaitoksen myöntämästä ateriatuesta täysin rinnoin vahingoittamatta eläimiä tai kasvattamatta hiilijalanjälkeään turhaan. Lisäksi monet suosivat kasvisruokaa oman terveytensä vuoksi – kasvissyöjät kuolevat harvemmin esimerkiksi sydän- tai verisuonisairauksiin, monista muista terveydellisistä seikoista puhumattakaan.

Toivon, että huomioit nöyrän toiveeni joululahjatoiveita toteutettaessa.

Janne Hakkarainen
edustajiston jäsen
Vihreä Vallankumous

PS. Haluan kuitenkin lämpimästi kiittää sinua siitä, että ylioppilaskunnan edustajiston kokouksissa tarjoillaan kasvissämpylöitä.

Lisäksi Kaleva julkaisi tänään Otto Simolan ja Salla Kankaan mainion vastineen halal-teurastuksesta ja länsimaisesta teholihantuotannosta.

Saimme siis kaksi paikkaa 133 äänellä (viime vaaleissa 3 paikkaa 171 äänellä). Alla läpipäässeet edustajat ja varaedustajat äänimäärineen:

Varsinaiset edustajat:
Janne Hakkarainen (38)
Johanna Kesti (15)

Varaedustajat
Miika Koskela (12)
Miia Hirsikangas (8)

Äänestysprosentti jäi ennästysalhaiseksi: se oli 21,9. Paikan menetystä voi spekuloida sillä, ettei meillä ollut lainkaan ehdokasta Kajaanin kampukselta ja luonnontieteilijät äänestivät tänä vuonna omaa ainejärjestöään. Lisäksi aiemmat ääniharavamme ovat joko muuttaneet tai valmistuneet. Lisäksi kaikkien poliittisten listojen menestys oli huono: vanhassa edustajistossa poliittisilla oli 12 paikkaa, uudessa edustajistossa 8 paikkaa.

Haluan kiittää kaikkia vihreitä äänestäneitä! Edustajistotyö alkaa marraskuun puolivälissä.

Tiedot ennakkoäänestyksestä ja varsinaisesta vaalipäivästä löytää OYY:n nettisivuilta. 26.-27.10. ennakkoäänestyspisteitä löytyy mm. useita Linnanmaan kampuksella, hammaslääketieteellisestä ja lääketieteellisestä tiedekunnasta, OYY:n toimistolta Puistomannesta ja Kajaanista. Tarkemmat tiedot löytyy edellä mainitusta linkistä.

Marraskuusta on tulossa mielenkiintoinen kuukausi. Osallistun sekä Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liiton syysliittokokoukseen Lahdessa että Kuntaliiton tasa-arvopäiville Helsingissä. Jälkimmäiseen pääsen edustamaan Oulun kaupunkia.

Minun vaalinumeroni on 66.

Viime aikoina olen keskittynyt aineenopettajan pedagogisiin opintoihin, muuttoon, ihmissuhteisiin ja edustajistovaaleihin.

Vihreä Vallankumous -vaaliliitto tarjoaa 17 vihreää ehdokasta tarjolle Oulun yliopiston ylioppilaskunnan edustajistoon.  Työ on ollut vielä aika maanalaista, mutta pian alamme kampanjoida täydellä teholla.