Uuden Oulun nopein takinkääntäjä

Etusivu » Oulun kaupunki

Kirjoituksia aiheesta "Oulun kaupunki"

Uuden Oulun nopein takinkääntäjä

Blogi – 30. kesäkuuta 2010

Oulun, Haukiputaan, Kiimingin, Yli-Iin ja Oulunsalon valtuustot päättivät 28.6.2010, että edellä mainitut kunnat yhdistyvät 1.1.2013 alkaen “uudeksi“ Ouluksi. Viime huhtikuussa käsitelty kuuden kunnan liitos ei toteutunut, koska Muhos päätti jättäytyä siitä pois. Tästä syystä asia täytyi käsitellä uudelleen viiden kunnan kesken.

Huomasin tänään, että uuden Oulun nopeimman takinkääntäjän palkinto lähtee Haukiputaalle, keskustan kansanedustaja Mirja Vehkaperälle:

Mirja Vehkaperä, 24.4.2010:

“En tule jälkikäteen arvostelemaan monikuntaliitoksen tulevaisuudesta. En tule myöskään osallistumaan sen rakentamiseen, koska olin liitosta vastaan. Haukiputaalta yhteistyöhön osallistuu jatkossa neljä valtuutettua, jotka valitaan yhteishallitukseen. Heille toivotan mitä parasta menestystä.“

Mirja Vehkaperä, 29.6.2010:

“Kesätauko kunnan luottamustyöstä tulee varmasti tarpeeseen. On aika hengähtää hetkeksi, ennen kuin hihat kääritään ylös uutta Oulua rakentamaan.“

Minä kannatin monikuntaliitosta. Johdonmukaisesti kannatan sitä yhä – en ole oikein koskaan ymmärtänyt poliittista takinkääntämistä ilman perusteluja. Liitos tarjoaa muun muassa loistavat mahdollisuudet seudullisen joukkoliikenteen ja eheän yhdyskuntarakenteen kehittämiseen.

5 kommenttia »

Asiaton oleskelu sallittu!

Blogi – 11. kesäkuuta 2010

Julkaisen tässä ensimmäisen YouTube-politikointini. Aiheena on avoin kaupunkitila. Huomaa hauska lippu, jonka sain tänään.

Ei kommentteja »

Valtuusto tunnusti yhteisen uskonsa monikuntaliitosta kohtaan

Blogi – 26. huhtikuuta 2010

Oulun kaupunginvaltuusto päätti tänään lähteä mukaan Oulun seudun monikuntaliitokseen. Monikuntaliitoksen puolesta äänesti 63 valtuutettua, vastaan 2 valtuutettua ja 2 valtuutettua äänesti tyhjää. Tämän kirjoituksen otsikko kritisoi valtuustossa käytyä keskustelua, ei tehtyä päätöstä. Näen monikuntaliitoksen hyvänä mahdollisuutena panostaa esimerkiksi joukkoliikenteeseen ja yhdyskuntarakenteeseen.

Olli Immonen (ps.) vei asian äänestykseen Ville Vähämäen (ps.) kannattamana. Immonen perusteli esitystään siten, että riittävä määrä ei-ääniä olisi tehnyt kansanäänestyksen mahdolliseksi. Kansanäänestykset ja muut suoran demokratian lisäämisen keinot ovat mielestäni tervetulleita, mutta populistisen politiikan työkaluja niistä ei saa tehdä. Vastaesityksen perustelut suhteutettuna vallitsevaan tilanteeseen tuntuivat eriskummallisilta. Pohdin Otto Simolan kanssa, että vastaesityksen tarkoituksena oli ainoastaan saada oma nimi lehteen.

Valtuustossa pidettiin erityisen paljon puunmakuisia puheita. Demokratian kannalta on tärkeää, että kaikki saavat äänensä kuuluviin. Tässä kokouksessa kävi kuitenkin niin, että valtuutetut yksi toisensa jälkeen ponnahtivat lavalle toistelemaan papukaijamaisesti jo esitettyjä mielipiteitä, tunnustamaan yhteisen uskonsa monikuntaliitosta kohtaan ja kiittämään kuntaliitosselvittäjä Arto Koskea.

Olin asiasta monien valtuutettujen kanssa samaa mieltä, mutta samoja puheita ei mielestäni tarvitse toistaa tuntikaupalla. Se on oikeasti tylsää ja tarpeetonta, varsinkin jos lukee suoraan paperista. Kokousta pystyi poikkeuksellisesti seuraamaan streamina verkosta – oliko tämä syy monilukuisiin ja kauniisiin puheisiin? Minua ärsyttää puhuminen puhumisen itsensä vuoksi.

Kaikki muut kunnat Muhosta lukuun ottamatta ovat päättäneet lähteä mukaan monikuntaliitokseen. Muhos pohtii vielä kantaansa.

Päätökset Kaakkurin alueen ja kulttuuritoimen eräiden tukipalveluiden kilpailuttamisesta ja Ritaharjun monitoimitalon tukipalveluiden kilpailuttamisesta päätettiin pöydätä.

Päivitys: Muhoksen päätöksestä jättäytyä monikuntaliitoksesta voi lukea Kalevasta.

2 kommenttia »

Kunnallinen tasa-arvotyö taloustaantuman kourissa

Blogi – 3. maaliskuuta 2010

Jos haluaa saada selkeän kokonaiskuvan siitä, mitä me kaupungin tasa-arvotoimikunnassa oikein teemme, suosittelen lukemaan tasa-arvotoimikunnan puheenjohtaja Juha Jäälinojan kolumnin 2.2. ilmestyneestä Forum24-lehdestä. Kävin juuri noutamassa yhden kappaleen kyseistä julkaisua lehtiroskiksesta, koska ilmaisjakelulehdet salliva mainoskielto johtaa sattumanvaraiseen ilmaisjakelulehtien saamiseen.

Kolumnissa mainitaan, että taloustaantuma on vaikuttanut myös kunnalliseen tasa-arvotyöhön, mikä ei yllättäne ketään. Jokainen hallintokunta, joka työllistää vähintään 30 työntekijää, on kuitenkin velvoitettu laatimaan tasa-arvosuunnitelma ja pitämään se ajantasalla. Monien hallintokuntien tasa-arvosuunnitelmia ei ole päivitetty vuosikausiin. Lisäksi ajatus tasa-arvotyön sisällyttämisestä kaupungin henkilöstökoulutusohjelmaan on jäänyt taka-alalle hallintokuntien keskittyessä taloutensa tasapainottamiseen.

Kovien arvojen voittokulku pehmeiden arvojen kustannuksella ei ole minun mieleeni. Tasa-arvolaki velvoittaa yli 30 ihmistä työllistävät työnantajat tekemään tasa-arvosuunnitelman, eikä laki katso lompakkoa. Lisäksi suunnitelmat täytyisi tosiaan pitää ajantasalla…

Tasa-arvotyöstä säästäminen on mielestäni kuin omaa jalkaansa sahaisi: Olen puhunut aiemmin siitä, miten tasa-arvoinen ja yhdenvertainen kunta on houkutteleva ja miellyttävä työnantaja, mikä mitä todennäköisimmin näkyy myös työn tuloksissa. Juha mainitseekin kolumnissaan, että tasa-arvo palvelee myös työn tuottavuuden kehittämistä. Kukapa voisikaan olla tuottava työpaikalla, jossa ihmisiä kohdellaan epätasa-arvoisesti?

Oululaisessa tasa-arvopolitiikassa on kuitenkin tapahtunut kehitystä: tasa-arvoa ei enää ymmärretä vain sen suppeimmassa merkityksessä miesten ja naisten välisenä tasa-arvona. Aiomme keskittyä jatkossa myös muihin yhdenvertaisuusnäkökulmiin ja toiminnallisen tasa-arvon kehittämiseen. Toiminnallisella tasa-arvolla viitataan yksinkertaisesti siihen, että kaupunkilaisia kohdellaan tasa-arvoisesti ja yhdenvertaisesti kaikessa kaupungin toiminnassa.

Täydellistä tasa-arvoa – tai ylipäänsä täydellistä maailmaa – emme tule saavuttamaan käytännön tasolla koskaan, mikä ei kuitenkaan saa tarkoittaa sitä, ettemmekö tähtäisi siihen.

Ei kommentteja »

Ilmapallojen ja laskiaispullien viikonloppu

Blogi – 14. helmikuuta 2010

Lauantaina vihreät valtuutetut, varavaltuutut ja luottamushenkilöt jalkautuivat kaupungin keskustaan kutsumaan ihmisiä vihreiden sunnuntaina järjestämille ystävänpäiväkahveille. Katukuvassa näkyneet vihreät ilmapallot olivat siis lähtöisin meiltä.

“Saako kunnallispoliitikkosetä antaa ilmapallon?“
“Joo! Oot tosi kiva setä!“
“Muista tämä hetki 15 vuoden päästä…“

Sunnuntaina paikalle ilmaantui mukavasti vihreitä luottamushenkilöitä ja vihreästä politiikasta kiinnostuneita kuntalaisia.

Valitettavasti tapahtuma järjestettiin samanaikaisesti kaupunginkirjastolla järjestetyn ydinvoimatilaisuuden kanssa. Ystävänpäivä on suosittu päivämäärä erilaisten toimijoiden tapahtumille. Koska ystävänpäiväkahveille oli varattu laskiaispullia melko reilusti, keksimme Pekka Penin kanssa lähteä jakamaan laskiaispullia ydinvoimakeskustelusta kiinnostuneille. Pullia meni yhteensä viisi lavallista: Pullat maistuivat hyvin niin Lyly Rajalle, Erkki Pulliaiselle kuin Pentti Tiusasellekin. Ystävänpäivän hengessä jaoimme pullia tasapuolisesti kaikille ydinvoimakannasta riippumatta.

Huomenna 15.2. Anni Sinnemäki saapuu Ouluun puhumaan työllisyydestä. Tapahtuma järjestetään Työ- ja elinkeinotoimiston auditoriossa, osoitteessa Torikatu 34-40. Tapahtuma alkaa kello 17.00, kahvitarjoilu aloitetaan puolta tuntia aikaisemmin. Odotan työministerin tapaamista mielenkiinnolla. Alueen vihreiden paikallisjärjestöjen puheenjohtajat on kutsuttu syömään tilaisuuden jälkeen Annin kanssa, ja Oulun vihreiden nuorten edustajana minäkin olen menossa mukana.

Ei kommentteja »

Joukkoliikenne ei ole vain kurjaliston välttämätön paha

Blogi – 19. tammikuuta 2010

Oulun kaupunginvaltuusto päätti eilen lisätä 181 000 euron korotuksen joukkoliikennemäärärahaan. Joukkoliikennemäärärahaa käytetään pääosin erilaisiin alennuksiin: muun muassa Oulu-, nuoriso-, opiskelija-, seutulippuihin. Ilmaiseksi matkustavat invalidit, sotaveteraanit, lastenvaunujen saattajat ja pyörätuolin käyttäjät.

Vuoden 2009 joukkoliikennemääräraha ei riitä kattamaan myönnettyjä etuisuuksia. Kaupunginhallitus kehottaa teknistä lautakuntaa tekemään linjauksia, jotta vuoden 2010 joukkoliikennemäärärahaa ei ylitetä. Mitä enemmän ihmiset käyttävät joukkoliikennettä, sitä enemmän joukkoliikennemäärärahaa kuluu. Kun määrärahaa ei ole, lippujen hinnat nousevat.

Mitä teknisen lautakunnan sitten tulisi keksiä? Keinoja, joilla saadaan yhä harvemmat opiskelijat, nuoret, veteraanit ja invalidit käyttämään joukkoliikennettä?

Oululainen tapa järjestää joukkoliikenne on järjetön. En keksi mitään muuta syytä kuin sen, että joukkoliikennettä ei arvosteta ja että sitä pidetään vain köyhien, opiskelijoiden ja muun kurjaliston tarvitsemana välttämättömänä pahana. Joukkoliikenteeseen täytyisi panostaa enemmän!

Arvomaailmaerot näyttäytyivät eilisessä kaupunginvaltuuston kokouksessa selvästi. Kovien pakkasten aikaan liikenteen päästöt jäivät ilmakehässä tavallista alemmas, jolloin kaupungin keskustassa ilmanlaatu muuttui harvinaisen huonoksi. Oulussa lapsia ja vanhuksia kehotettiin pysymään sisätiloissa.

Vihreiden Juha Markkola huomautti, että useilla muilla paikkakunnilla vastaavanlaisissa tilanteissa ihmisiä on kehotettu välttämään turhaa yksityisautoilua. Purin hammasta kuullessani turhautuneen välihuudon: “Mutta siellä oli 30 astetta pakkasta!“

Niin – ei lapsilla, vanhuksilla ja hengityselinsairauksista kärsivillä niin väliä, kunhan minä pääsen liikkumaan suoraan ovelta ovelle. Mieleni teki huomauttaa, ettei meillä joukkoliikenteestä riippuvaisilla köyhälistön edustajilla ole edes mahdollisuutta valita toisin. Minua pakkaset eivät haitanneet – tosin linja-autopysäkillä seisoessani muistutin jo hiukan Michelin-ukkoa.

Oululainen joukkoliikenne täytyisikin saada raiteille(en).

2 kommenttia »

Minkä vuoksi bussit eivät kulje valomerkin jälkeen?

Blogi – 16. joulukuuta 2009

Useissa eri kaupungeissa joukkoliikenne on järjestetty siten, että se toimii jollain tasolla järkevästi myös yöllä. Monet ovat kyselleet minulta sitä, minkä vuoksi Oulussa viimeinen bussivuoro lähtee arkena kello 1.50 ja viikonloppuna kello 3.10.

Koskilinjat on yksityisyritys, jonka tarkoituksena on tuottaa voittoa omistajilleen. Oulussa kaupunki ei varsinaisesti toimi joukkoliikennepalvelun tilaajana, vaan ainoastaan maksajana. Oulun kaupunki esimerkiksi maksaa Koskilinjoille tietyn summan ostetuista Oululipuista.

Vielä vähän aikaa sitten vaihtolipulla sai palata takaisin myös samaan suuntaan, jos lipun voimassaoloaika sen salli. Tämä ei onnistu enää. Se johtuu kaupungin joukkoliikennemäärärahojen ylittämisestä. Määrärahat eivät yksinkertaisesti riitä.

Oululainen tapa järjestää joukkoliikenne on mielestäni arvelluttava, ellei peräti järjetön.

Takaisin otsikon kysymykseen: Olen pyöritellyt mielessäni kysymystä, minkä vuoksi busseja ei kulje valomerkin jälkeen. Olen tullut siihen lopputulokseen, ettei se yksinkertaisesti kannata. Syitä on monia: useimmat öisistä matkaajista ovat opiskelijoita tai nuoria, jotka omistavat Oululipun. Tämä ei tuota lisävoittoa Koskilinjoille. Toisekseen yötaksat ovat niin kalliit, että Oululippua omistamattomat ihmiset matkaavat mieluummin taksilla, koska se tulee lähes aina halvemmaksi.

Ei kommentteja »

Raatissa seinä töhritty – yllättyikö kukaan oikeasti?

Blogi – 9. joulukuuta 2009

Luin tänään Kalevasta, että Raatin stadionin melkein valmiiseen, pitkään valkoiseen muuriin on ilmestynyt muutama spraymaalilla tehty tagi.

Kuljen Raatin stadionin ohi liki päivittäin bussilla. Olen joka kerta ajatellut, että on vain ajan kysymys, milloin muuriin ilmestyy jotain sinne kuulumatonta.

Minulla ei ole mitään graffiteja vastaan. Ne voivat olla luonteva osa kaupunkikuvaa, minkä voi nähdä esimerkiksi monissa Keski-Euroopaan kaupungeissa. Tärkeää kuitenkin on, että on olemassa riittävän paljon luvallisia maalauspaikkoja ympäri kaupunkia. Kahden sekunnin nopeat töhräisyt eivät liene kenenkään mielestä minkäänlaista taidetta.

Voin toki olla väärässäkin, mutta käsitykseni mukaan luvallisilla maalausseinillä graffitit yleensä ovat näyttäviä. Tällaisille seinille harvemmin ilmestyy nopeasti sutaistuja satunnaisia viivoja.

Ei kommentteja »

Minne valuu valta kunnassa?

Blogi – 26. marraskuuta 2009

Olen lukenut viime päivinä kirjallisuutta kunnallisesta tasa-arvopolitiikasta.

Kunnalliseen tasa-arvopolitiikkaan sisältyy epäilyttäviä piirteitä, vaikka tasa-arvolaissa todetaan yksiselitteisesti seuraavaa:

“– kunnallisissa että kuntien välisen yhteistoiminnan toimielimissä lukuun ottamatta kunnanvaltuustoja tulee olla sekä naisia että miehiä kumpiakin vähintään 40 prosenttia, jollei erityisistä syistä muuta johdu.“

Tämä tarkoittaa siis sitä, että sekä miehiä että naisia tulee olla edustettuina suunnilleen saman verran kunnallisissa toimielimissä. Sukupuolikiintiöt kunnallisissa toimielimissä kirjattiin lakiin aikanaan siksi, että naiset olivat aliedustettuina kuntien luottamustoimissa – eivätkä ainoastaan absoluuttisissa luvuissa mitattuna.

Naisia valittiin luottamustoimiin suhteellisesti vähemmän, vaikka heidän määränsä valtuustoissa olisikin oikeuttanut suurempaan määrään luottamustoimipaikkoja. Rautalankaesimerkkinä: Jos naisia oli valtuustossa neljäsosa, he saivat kunnallisista luottamuspaikoista kuudesosan. Kuntien tasa-arvotilanteeseen vaikutti muun muassa sijainti, paikkakunnan koko ja käsittääkseni myös keskustalaisuusaste.

Tasa-arvolain myötä naiset saivat lisää valtaa lautakunnissa ja kunnanhallituksissa. Kävi kuitenkin niin, että valta alkoi valua sinne, missä kiintiöpykäliä ei tarvitse noudattaa: erilaisiin enemmän tai vähemmän epämääräisiin johto- ja ohjausryhmiin.

Näin tapahtuu valitettavasti myös Oulussa. Kaupunginhallituksen keväällä asettama yrityskehityspalvelujen organisaatiouudistuksesta vastaava työryhmä koostuu ainoastaan miehistä. Käytännössä tämä koskee uuden elinkeinopolitiikasta vastaavan liikelaitoksen perustamista. Kaupunginvaltuusto päätti liikelaitoksen perustamisesta lokakuussa. En tiedä, huomasiko joku muu työryhmän sukupuolijakaumaa ennen sitä.

Lakia kierretään siten, että jollain minulle tuntemattomalla logiikalla perustellen kysymys ei ole kunnallisesta toimielimestä. Lain henkeä rikotaan kuitenkin selvästi.

Pykäliä osataan käyttää myös miehiä vastaan. Puolueiden välisissä luottamuspaikkaneuvotteluissa puolueen neuvotteluryhmä voi vaihtaa miespaikkansa naispaikkaan, jos luottamuspaikkaan on muuten hakeutumassa ikävä henkilö. Tämä toimii tietysti myös toisin päin. Toivottavaa tietysti on, ettei näin tapahdu oikeasti.

1 kommentti »

Palvelutaloihin paikkoja petipuuhiin

Blogi – 23. marraskuuta 2009

Paluumatkalla Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liittokokouksesta Ouluun kirjoitin Pekka Penin kanssa mielipidekirjoituksen otsikon mukaisesta aiheesta. Kaleva on julkaissut sen tänään. Ajatus syntyi alun perin siten, että eräs vanhempi palvelutalon asukas puhui minulle aiheesta alkuvuonna. Lisäksi olen kuullut alalla työskentelevien henkilöiden ajatuksia asiasta muutamaan otteeseen. Kysymys on tärkeästä, intiimistä ja myös kipeästä aiheesta, jota ei saa vaientaa. Liitän mielipidekirjoituksen tähän alle:

Palvelutaloihin paikkoja petipuuhiin

(Julkaistu Kalevan mielipidepalstalla 23.11.2009)

Ikääntyneiden ihmisten intiimeistä iloista ei paljoa puhuta. Ei, vaikka varmasti pitäisi. Seksuaalisuushan on olennainen osa jokaista ihmistä aina kehdosta hautaan.

Mitä varttuneemman väen sukupuoliseen kanssakäymiseen tulee, on tähän mennessä keskusteltu lähinnä siitä, että pariskunnat on sijoitettava samoihin palvelutaloihin. Tämän pitäisi olla itsestäänselvyys, mutta pelkkä saman katon alla asuminen ei kuitenkaan riitä. Myös elämänsä ehtoopuolelle ehtineillä tulisi olla oikeus elää mahdollisimman täysipainoista elämää, johon luonnollisena osana ja ilona kuuluu seksuaalinen kanssakäyminen.

Näihin intiimeihin hetkiin ei kuitenkaan juuri tilaisuuksia tarjoilla. Elämänsä yhteiskuntamme hyväksi antaneet ansaitsevat kunnioitusta, eivätkä suinkaan lokeroa loukosta loppusijoituspaikakseen, kun eivät ymmärtäneet kuolla pois heti eläköidyttyään. Valitettavasti arki on karua ja ankeaa. Vaikka monet asiat hoidettaisiin hyvin, yksityisyyden puute saattaa estää eväät onnellisuuteen.

Kuten aiemmin mainitsimme, on pariskuntien saatava asua yhdessä palvelutaloissakin. Täytyy kuitenkin muistaa, että rakkaus voi roihahtaa kypsässäkin iässä, kun sydämen valittu kohdataan vaikkapa palvelutalon käytävillä. Näissä iloisissa elämän käänteissä on suotava mahdollisuus seurusteluun ja myös ”yhteen muuttamiseen”.

Käytännön toimenpiteinä vaadimmekin, että yksityisyyden lisäämiseksi palvelutalojen asukkailla tulee aina olla mahdollisuus huoneeseen, jossa on lukollinen ovi – kuitenkin niin, että esimerkiksi hätätapauksissa henkilökunta saa oven avattua. Myös parisängyn sijoittaminen huoneeseen on oltava pyydettäessä mahdollista.

Ikääntyneenä varmasti jokainen meistä toivoo osakseen ihmisarvoista kohtelua, ja varmaa on, että ennemmin tai myöhemmin useimmat meistä kohtaavat sen hetken, jolloin tarvitsemme apua arjesta selviämiseen. Kuitenkin haluamme olla silloin onnellisia. Suokaamme tämä oikeus onneen nyt niille, jotka elävät tuota vaihetta tällä hetkellä!

Janne Hakkarainen
Pekka Peni
Oulun vihreät nuoret ry

Ei kommentteja »