Kesäkuussa osallistuin kaupungin tasa-arvotoimikunnan kokoukseen, jossa kaupungin palvelussuhdepäällikkö esitteli toimikunnalle Oulun kaupungin palkkatasa-arvoselvityksen. Totesin kokouksessa, että tasa-arvon toteutumiseksi on tärkeää kiinnittää huomiota siihen, että työnimikkeiden ja -sisältöjen suhdetta seurataan tarkasti. Perinteinen tapa syrjiä on maksaa samaa palkkaa samannimisestä työstä, jossa työn sisällöt ja vaativuustasot kuitenkin eroavat. Tätä ongelmaa ei Oulussa kuulemma pitäisi olla.

Toimikunta oli yksimielinen siitä, että palkkatasa-arvon varmistamiseksi tilastointia on syytä kehittää. Esimerkiksi henkilökohtaisia lisiä ei tilastoida kunnolla. Kun kunnollisia tilastoja ei ole, on hankala sanoa, onko mitään pielessä. Tämä kysymys ei ole vain sukupuolten välisen tasa-arvon kannalta ongelmallinen, vaan se koskee aivan kaikkia, jos jossain henkilökohtaisia lisiä jaetaan mielivaltaisesti pärstäkertoimen perusteella.

Kokouksessa kävi myös ilmi, että palkkatasa-arvoselvitys ei ole julkisesti saatavilla. Tämä harmitti minua, koska mielestäni kaiken julkisesti tuotetun tiedon pitäisi olla avoimesti saatavilla, ellei sen salaaminen ole perusteltua. Kyseinen selvitys ei ole saatavilla kuulemma sen takia, että ”tällaisia tietoja nyt ei ole yleensä tapana levitellä”.

***

Kesäkuussa osallistuin lisäksi Helsinki Prideen, jonka parasta antia oli uusiin ja mielenkiintoisiin ihmisiin tutustuminen. Ensi vuonna Oulussa järjestetään jälleen North Pride, josta tulen vielä todennäköisesti jotain kirjoittamaan.

Heinäkuussa lomailin Lapissa ja Pohjois-Norjassa. Norjan maisemien jylhyys sai minut tuntemaan itseni pieneksi hobitiksi Keski-Maassa.

Osallistuin heinäkuussa myös Tampere Prideen. Olin jo edeltävänä iltana seurannut huolestuneena uutisia Norjasta: tapahtumien mittakaava paljastui minulle vasta hiukan ennen Tampere Pride -kulkueen lähtöä liikkeelle. Silloin tuntui hyvältä saada osallistua kulkueeseen ja siten osoittaa, ettei rakkautta ja suvaitsevaisuutta ole tässä maailmassa koskaan liikaa.

***

Syksyn poliittista toimintaa värittää Oulun yliopiston ylioppilaskunnan edustajistovaalit. Haen jatkokautta edustajistoon. Olen jo viime vuonna puhunut siitä, että tulinpa valituksi edustajistoon uudelleen tai en, hakisin joka tapauksessa ylioppilaskunnan hallituksen jäseneksi. Nyt en kuitenkaan enää tiedä, hakisinko. Minua on nimittäin alkanut kiinnostaa valmistuminen ja työelämään siirtyminen, mitä vuosi ylioppilaskunnan hallituksessa toki hidastaisi. Saa nähdä.

Syrjinnästä vapaa alue – kampanja on

“[...] kaikenlaisen syrjinnän, kiusaamisen ja häirinnän vastainen tiedotuskampanja, jonka avulla organisaatiot ja työyhteisöt tuovat julki sitoutumisensa syrjimättömyyden periaatteeseen. Syrjinnästä vapaaksi alueeksi julistautuminen merkitsee syrjinnän vastustamista, siihen puuttumista sekä ihmisten yhdenvertaisuuden tunnustamista.

Julistautuminen on myös merkki työntekijöille, työnhakijoille ja asiakkaille siitä, että organisaatio toivottaa kaikki ihmiset tervetulleiksi riippumatta sukupuolesta, iästä, etnisestä taustasta, uskonnosta tai vakaumuksesta, mielipiteestä, terveydentilasta, vammaisuudesta tai seksuaalisesta suuntautumisesta.“

Kaupunginjohtaja Pennanen esitti kaupunginhallitukselle seuraavanlaista päätösesitystä, joka loppujen lopuksi voitti:

“Syrjintä on kielletty laeissa. Mm. Rikoslain 11 luvussa on syrjintäkielto. Saman Lain 47 Luvussa on kielletty työsyrjintä. Naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta annetussa laissa on kielletty sukupuolisyrjintä. Yhdenvertaisuuslaissa on syrjintäkielto, ym. Syrjintä on siis kielletty eduskunnan hyväksymissä laeissa. Syrjintäkieltoja tulee kaikkien noudattaa. Kunnalla ei ole toimivaltaa erikseen puuttua Iaeissa järjestettyyn kiellettyyn toimintaan.“

Hävinnyt ehdotus, joka olisi sisältänyt syrjinnästä vapaaksi alueeksi julistautumisen, sai äänestyksessä viisi ääntä. Sitä kannattivat kaikki vihreät, vasemmistoliittolaiset ja yksi demari. Muut vastustivat ja yksi demari äänesti tyhjää.

Piiloutuminen juridisen sanahelinän taakse kuulostaa tekosyyltä. Syrjinnästä vapaiksi alueiksi on julistautunut useita eri kaupunkien hallintokuntia ja Lapinjärven kunta. Kampanja ei velvoita toimijoita juridisesti yhtään mihinkään, vaan toimii lähinnä osoituksena siitä, että syrjintää vastaan taistellaan.

Se, että laki kieltää syrjinnän, ei tarkoita sitä, etteikö sitä tapahtuisi. Meillä on jo muitakin lukuisia kampanjoita sellaisia asioita vastaan, jotka laki yksiselitteisesti kieltää: lapsia ja nuoria kehotetaan olemaan näpistelemättä ja autoilijoita kehotetaan olemaan ajamatta kännissä.

Tämän päätöksen jälkeen Oulu tuntuu jälleen ikävämmältä paikalta elää ja asua.

Minun mielestäni on hienoa, että lapset ja nuoret ovat demokraattisesti ilmoittaneet halunsa edistää terveyttään, vähentää kouluruokailun hiilijalanjälkeä ja parantaa eläinten kohtelua.

Hiilijalanjäljen pienentyminen ja eläinten kohtelun parantuminen lienevät kasvissyönnin itsestäänselviä seurauksia, mutta haluan vielä hiukan perustella kasvisruokapäivän terveyttä edistävää vaikutusta: tällä hetkellä suomalaiset nimittäin syövät liikaa lihaa ja liian vähän kasviksia.

Lisäksi mieltäni jäivät vaivaamaan kirjoittajien muutamat väitteet, joiden paikkansapitävyydestä olen eri mieltä:

Kouluruoan tarkoitus on saada koululaiset jaksamaan koulupäivän. Näin ei kuitenkaan käy, mikäli koululaisille tarjotaan ainoastaan yksipuolisesti kasvisruokaa.

Haluaisin nähdä lähteen tälle väitteelle. Esimerkiksi pelkästään Wikipedian kasvissyönnistä kertovaa artikkelia ja sen lukuisia lähteitä tarkastelemalla selviää, että oikein toteutettuna kasvisruokavalio on terveellinen ja täysipainoinen. Lisäksi keskimääräisellä vegaanillakin on ruokavaliossaan vähemmän puutteita kuin keskimääräisellä sekasyöjällä.

Monipuolinen, terveellinen ja riittävä lounas on tärkeä osa koulupäivää, eikä meiltä saa tätä riistää.

Selailemalle äsken mainitsemiani artikkeleita ja niiden lähteitä selviää, ettei kukaan sitä ole riistämässäkään. Vai haluavatko kokoomuslaiset todistetusti terveellisen ruoan sijaan mieluummin esimerkiksi lihapullia, jotka Taloussanomien mukaan ovat lähinnä kanannahkaa?

Itse ainakin olemme valmiita äänestämään jaloillamme käymättä koululounaalla ja kehotamme tähän muitakin, mikäli kasvisruokapäivä toteutuu.

Erityisesti tämä kohta harmitti minua. Yhteisillä verovaroilla toteutettu maksuton kouluruokailu on mielestäni niin hieno asia, että kokoomusnuorten kehotus ruoan hävikin suunnitelmallisesta kasvattamisesta kuulostaa erittäin ikävältä. Varsinkin kun muistetaan, että kuntatalous ei juuri tällä hetkellä elä kultakauttaan.

On harmittavaa, että sekä ilmasto- ja eläinystävällisestä että terveellisestä ruokavaliosta esitetään väitteitä, jotka eivät pohjaudu oikein mihinkään.

Kirjoittajat olivat huolissaan myös kasvisruoan menekistä. Ruoan hävikin vähentäminen ei onnistu ainakaan levittämällä tarkoitushakuisesti epämääräisiä väitteitä kasvisruoan täysipainoisuudesta.

Lähetin tänään Oululehteen mielipidekirjoituksen, joka julkaisiin lehden verkkosivuilla jo tänään. Toivottavasti kirjoitus ilmestyy myös painettuun sanaan, mutta se selviää vasta sunnuntaina.

Tasa-arvon vastakohta on syrjintä

Tasa-arvo ja yhdenvertaisuus eivät ole itsestäänselvyyksiä, jotka on jo kertaalleen onnistuttu saavuttamaan. Ne ovat haasteita, joiden eteen täytyy tehdä uupumatta töitä. Askel tasa-arvosta ja yhdenvertaisuudesta poispäin on askel kohti syrjintää.

Oulun kaupungin tämänhetkinen tilanne näyttää osittain lohduttomalta. Laki naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta vaatii, että jokainen vähintään 30 henkeä säännöllisesti työllistävä työnantaja on velvoitettu laatimaan vuosittain suunnitelman tasa-arvon edistämiseksi. Oulun kaupungin kaikilla hallintokunnilla ei kuitenkaan ole suunnitelmaa.

Yhdenvertaisuussuunnitelmien tilanne on vieläkin surullisempi kuin tasa-arvosuunnitelmien: lain mukaan viranomaisten tulee kuitenkin kaikessa toiminnassaan edistää yhdenvertaisuutta tavoitteellisesti ja suunnitelmallisesti. Yhdenvertaisuuslaki suojelee syrjinnältä, joka koskee henkilön ikää, etnistä tai kansallista alkuperää, kansalaisuutta, kieltä, vakaumusta, vammaisuutta tai seksuaalista suuntautumista.

Työntekijöitään tasa-arvoisesti ja yhdenvertaisesti kohteleva kunta on houkutteleva työnantaja. Jos luomme työpaikoille hyvinvoivan työskentelyilmapiirin, jossa ketään ei syrjitä, työn tekemisen mielekkyys ja laatu paranevat olennaisesti. Tämä ilmenee työn hedelmissä, jotka voidaan poimia säästyneinä rahoina ja resursseina. Sekä kunta että työntekijä kärsivät, jos työntekijä voi huonosti syrjinnän vuoksi.

Lisäksi on itsestäänselvää, että kaupungin palvelutuotannossa kaikkia kuntalaisia täytyy kohdella tasa-arvoisesti ja yhdenvertaisesti heidän ihmisarvonsa tunnustaen. Karikatyyrisimmät ongelmakohdat liittyvät esimerkiksi esteettömyyteen, erilaisten kulttuurien tai samaa sukupuolta olevien parien kohtaamiseen sosiaali- ja terveyspalveluissa. Tilannetta voi parantaa suunnitelmallisella toiminnalla.

Tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuslain täsmällinen noudattaminen olisi hyvä alku matkalla kohti uutta, tasa-arvoista, yhdenvertaista ja houkuttelevaa Oulua. Syrjivät käytännöt eivät häviä itsestään.

Janne Hakkarainen
varavaltuutettu (vihr.)
kaupungin tasa-arvotoimikunnan varapuheenjohtaja
Oulu

Kalevan mukaan tämä johtuu pääasiallisesti liikenteen aiheuttamista päästöistä, koska tehtaiden tuottamat päästöt eivät ole päässeet laskeutumaan maan rajaan.

Mielestäni tämä tarkoittaa yksiselitteisesti sitä, että turhaa yksityisautoilua tulee tällaisina hetkinä välttää mahdollisimman paljon, koska se hankaloittaa suoraan useiden ihmisten arkielämää.

Samanaikaisesti ymmärrän myös, että kaikilla ei ole mahdollisuutta käyttää joukkoliikennettä. Joukkoliikenteen tila Oulussa ei ole kuitenkaan toivoton: vuonna 2014 nykyinen Oulun kaupungin ja Koskilinjojen välinen liikennöintisopimus päättyy. Tämä tarjoaa mahdollisuuden suurempiinkin parannuksiin. Toivon, että joukkoliikenne – ja erityisesti sen kehittäminen – nousee keskeiseksi teemaksi vuoden 2012 kunnallisvaaleissa.

Muutamat tahot ovat nyt järjestämässä mielenosoitusta, jossa halutaan herättää keskustelua viharikoksista, joita on tänä vuonna tapahtunut huolestuttavan paljon. Näitä viharikoksia ovat polttopulloiskun lisäksi muun muassa North Pridea kohtaan annetut pommiuhkaukset ja syksyiset uhkaukset vasemmistopoliitikkoa, Setan aktiivijäsentä ja sionisteja kohtaan.

Olen mukana mielenosoitusta suunnittelevassa järjestelytoimikunnassa. Liitän mielenosoituskutsun tähän alle. Olen jonkin verran ylpeä keksimästäni “Yhteinen kaupunki – emme pelkää“ -sloganista.

Yhteinen kaupunki – emme pelkää

Mielenosoitus seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä kohtaan sekä poliittisin perustein tehtyjä viharikoksia ja vihapuhetta vastaan perjantaina 12.11. klo 16.30 alkaen.

Kokoontuminen Rotuaarin pallolle, josta marssi lähtee.

Marssireitti: Rotuaari (Kirkkokatu) – Saaristonkatu – Isokatu – Pakkahuoneenkatu – Rotuaari.

Marssin jälkeen Rotuaarilla musiikkia, infoa, keskustelua sekä kahvia ja teetä.

Tule mukaan!

Tässä myös linkki mielenosoituksen Facebook-kutsuun, jonne on syytä kutsua kaikki kynnelle kykenevät.

Asiakirjojen allekirjoittaminen ei tosin sinänsä edistä yhtään mitään. Nyt  Oulun kaupunki on kuitenkin päättänyt osallistua Valtavirtaistaminen käytäntöön- hankkeeseen, jonka tarkoituksena “on kehittää uusia toimintamalleja, menetelmiä ja työvälineitä tasa-arvon valtavirtaistamiseksi kuntien sekä valtion alue- ja paikallisviranomaisten toimintaan ja palveluihin.“

Torstaina 18.11. Oulun kaupunki järjestää hankkeen tiimoilta koulutuksen tasa-arvoisen kunnan toiminnasta ja palveluista kaupungin virastopäälliköille, hallintokuntien tasa-arvotyön vastaaville, kaupungin tasa-arvotyön yhteyshenkilöille, uuden Oulun tasa-arvotyön vastaaville sekä luottamushenkilöille.

Koulutuksessa kerrataan peruskirjan sisällöt sekä käydään läpi, mitä tasa-arvo ja yhdenvertaisuus tarkoittaa. Lisäksi tarkoituksena on perehtyä peruskirjan sisältöjen toiminnallistamiseen.

Tiedän, että tämä kaikki kuulostaa vielä kovin korkealentoiselta. Tämä on kuitenkin hyvin lupaava alku – siirrymme suunnittelusta vihdoin jonkinlaiseen konkretiaan. Kunnallinen päätöksenteko on hyvin jähmeää ja hidasta.

Pyrin mahdollisuuksieni mukaan osallistumaan koulutukseen, jotta voisin kertoa siitä myöhemmin enemmän.

Huomasin tänään, että uuden Oulun nopeimman takinkääntäjän palkinto lähtee Haukiputaalle, keskustan kansanedustaja Mirja Vehkaperälle:

Mirja Vehkaperä, 24.4.2010:

“En tule jälkikäteen arvostelemaan monikuntaliitoksen tulevaisuudesta. En tule myöskään osallistumaan sen rakentamiseen, koska olin liitosta vastaan. Haukiputaalta yhteistyöhön osallistuu jatkossa neljä valtuutettua, jotka valitaan yhteishallitukseen. Heille toivotan mitä parasta menestystä.“

Mirja Vehkaperä, 29.6.2010:

“Kesätauko kunnan luottamustyöstä tulee varmasti tarpeeseen. On aika hengähtää hetkeksi, ennen kuin hihat kääritään ylös uutta Oulua rakentamaan.“

Minä kannatin monikuntaliitosta. Johdonmukaisesti kannatan sitä yhä – en ole oikein koskaan ymmärtänyt poliittista takinkääntämistä ilman perusteluja. Liitos tarjoaa muun muassa loistavat mahdollisuudet seudullisen joukkoliikenteen ja eheän yhdyskuntarakenteen kehittämiseen.

Olli Immonen (ps.) vei asian äänestykseen Ville Vähämäen (ps.) kannattamana. Immonen perusteli esitystään siten, että riittävä määrä ei-ääniä olisi tehnyt kansanäänestyksen mahdolliseksi. Kansanäänestykset ja muut suoran demokratian lisäämisen keinot ovat mielestäni tervetulleita, mutta populistisen politiikan työkaluja niistä ei saa tehdä. Vastaesityksen perustelut suhteutettuna vallitsevaan tilanteeseen tuntuivat eriskummallisilta. Pohdin Otto Simolan kanssa, että vastaesityksen tarkoituksena oli ainoastaan saada oma nimi lehteen.

Valtuustossa pidettiin erityisen paljon puunmakuisia puheita. Demokratian kannalta on tärkeää, että kaikki saavat äänensä kuuluviin. Tässä kokouksessa kävi kuitenkin niin, että valtuutetut yksi toisensa jälkeen ponnahtivat lavalle toistelemaan papukaijamaisesti jo esitettyjä mielipiteitä, tunnustamaan yhteisen uskonsa monikuntaliitosta kohtaan ja kiittämään kuntaliitosselvittäjä Arto Koskea.

Olin asiasta monien valtuutettujen kanssa samaa mieltä, mutta samoja puheita ei mielestäni tarvitse toistaa tuntikaupalla. Se on oikeasti tylsää ja tarpeetonta, varsinkin jos lukee suoraan paperista. Kokousta pystyi poikkeuksellisesti seuraamaan streamina verkosta – oliko tämä syy monilukuisiin ja kauniisiin puheisiin? Minua ärsyttää puhuminen puhumisen itsensä vuoksi.

Kaikki muut kunnat Muhosta lukuun ottamatta ovat päättäneet lähteä mukaan monikuntaliitokseen. Muhos pohtii vielä kantaansa.

Päätökset Kaakkurin alueen ja kulttuuritoimen eräiden tukipalveluiden kilpailuttamisesta ja Ritaharjun monitoimitalon tukipalveluiden kilpailuttamisesta päätettiin pöydätä.

Päivitys: Muhoksen päätöksestä jättäytyä monikuntaliitoksesta voi lukea Kalevasta.