Kesäkuussa osallistuin kaupungin tasa-arvotoimikunnan kokoukseen, jossa kaupungin palvelussuhdepäällikkö esitteli toimikunnalle Oulun kaupungin palkkatasa-arvoselvityksen. Totesin kokouksessa, että tasa-arvon toteutumiseksi on tärkeää kiinnittää huomiota siihen, että työnimikkeiden ja -sisältöjen suhdetta seurataan tarkasti. Perinteinen tapa syrjiä on maksaa samaa palkkaa samannimisestä työstä, jossa työn sisällöt ja vaativuustasot kuitenkin eroavat. Tätä ongelmaa ei Oulussa kuulemma pitäisi olla.

Toimikunta oli yksimielinen siitä, että palkkatasa-arvon varmistamiseksi tilastointia on syytä kehittää. Esimerkiksi henkilökohtaisia lisiä ei tilastoida kunnolla. Kun kunnollisia tilastoja ei ole, on hankala sanoa, onko mitään pielessä. Tämä kysymys ei ole vain sukupuolten välisen tasa-arvon kannalta ongelmallinen, vaan se koskee aivan kaikkia, jos jossain henkilökohtaisia lisiä jaetaan mielivaltaisesti pärstäkertoimen perusteella.

Kokouksessa kävi myös ilmi, että palkkatasa-arvoselvitys ei ole julkisesti saatavilla. Tämä harmitti minua, koska mielestäni kaiken julkisesti tuotetun tiedon pitäisi olla avoimesti saatavilla, ellei sen salaaminen ole perusteltua. Kyseinen selvitys ei ole saatavilla kuulemma sen takia, että ”tällaisia tietoja nyt ei ole yleensä tapana levitellä”.

***

Kesäkuussa osallistuin lisäksi Helsinki Prideen, jonka parasta antia oli uusiin ja mielenkiintoisiin ihmisiin tutustuminen. Ensi vuonna Oulussa järjestetään jälleen North Pride, josta tulen vielä todennäköisesti jotain kirjoittamaan.

Heinäkuussa lomailin Lapissa ja Pohjois-Norjassa. Norjan maisemien jylhyys sai minut tuntemaan itseni pieneksi hobitiksi Keski-Maassa.

Osallistuin heinäkuussa myös Tampere Prideen. Olin jo edeltävänä iltana seurannut huolestuneena uutisia Norjasta: tapahtumien mittakaava paljastui minulle vasta hiukan ennen Tampere Pride -kulkueen lähtöä liikkeelle. Silloin tuntui hyvältä saada osallistua kulkueeseen ja siten osoittaa, ettei rakkautta ja suvaitsevaisuutta ole tässä maailmassa koskaan liikaa.

***

Syksyn poliittista toimintaa värittää Oulun yliopiston ylioppilaskunnan edustajistovaalit. Haen jatkokautta edustajistoon. Olen jo viime vuonna puhunut siitä, että tulinpa valituksi edustajistoon uudelleen tai en, hakisin joka tapauksessa ylioppilaskunnan hallituksen jäseneksi. Nyt en kuitenkaan enää tiedä, hakisinko. Minua on nimittäin alkanut kiinnostaa valmistuminen ja työelämään siirtyminen, mitä vuosi ylioppilaskunnan hallituksessa toki hidastaisi. Saa nähdä.

Syrjinnästä vapaa alue – kampanja on

“[...] kaikenlaisen syrjinnän, kiusaamisen ja häirinnän vastainen tiedotuskampanja, jonka avulla organisaatiot ja työyhteisöt tuovat julki sitoutumisensa syrjimättömyyden periaatteeseen. Syrjinnästä vapaaksi alueeksi julistautuminen merkitsee syrjinnän vastustamista, siihen puuttumista sekä ihmisten yhdenvertaisuuden tunnustamista.

Julistautuminen on myös merkki työntekijöille, työnhakijoille ja asiakkaille siitä, että organisaatio toivottaa kaikki ihmiset tervetulleiksi riippumatta sukupuolesta, iästä, etnisestä taustasta, uskonnosta tai vakaumuksesta, mielipiteestä, terveydentilasta, vammaisuudesta tai seksuaalisesta suuntautumisesta.“

Kaupunginjohtaja Pennanen esitti kaupunginhallitukselle seuraavanlaista päätösesitystä, joka loppujen lopuksi voitti:

“Syrjintä on kielletty laeissa. Mm. Rikoslain 11 luvussa on syrjintäkielto. Saman Lain 47 Luvussa on kielletty työsyrjintä. Naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta annetussa laissa on kielletty sukupuolisyrjintä. Yhdenvertaisuuslaissa on syrjintäkielto, ym. Syrjintä on siis kielletty eduskunnan hyväksymissä laeissa. Syrjintäkieltoja tulee kaikkien noudattaa. Kunnalla ei ole toimivaltaa erikseen puuttua Iaeissa järjestettyyn kiellettyyn toimintaan.“

Hävinnyt ehdotus, joka olisi sisältänyt syrjinnästä vapaaksi alueeksi julistautumisen, sai äänestyksessä viisi ääntä. Sitä kannattivat kaikki vihreät, vasemmistoliittolaiset ja yksi demari. Muut vastustivat ja yksi demari äänesti tyhjää.

Piiloutuminen juridisen sanahelinän taakse kuulostaa tekosyyltä. Syrjinnästä vapaiksi alueiksi on julistautunut useita eri kaupunkien hallintokuntia ja Lapinjärven kunta. Kampanja ei velvoita toimijoita juridisesti yhtään mihinkään, vaan toimii lähinnä osoituksena siitä, että syrjintää vastaan taistellaan.

Se, että laki kieltää syrjinnän, ei tarkoita sitä, etteikö sitä tapahtuisi. Meillä on jo muitakin lukuisia kampanjoita sellaisia asioita vastaan, jotka laki yksiselitteisesti kieltää: lapsia ja nuoria kehotetaan olemaan näpistelemättä ja autoilijoita kehotetaan olemaan ajamatta kännissä.

Tämän päätöksen jälkeen Oulu tuntuu jälleen ikävämmältä paikalta elää ja asua.

Rekisteröity parisuhde takaa samaa sukupuolta oleville pareille samat velvollisuudet kuin avioliitto eri sukupuolta oleville pareille.

Samoja oikeuksia se ei kuitenkaan turvaa. Mies- ja naispareilta puuttuu oikeus yhteiseen sukunimeen ja perheen ulkopuoliseen adoptioon.

Suurin merkitys tasa-arvoisella avioliittolailla on kuitenkin symbolinen – valtion täytyy kohdella kaikkia sen jäseniään tasa-arvoisesti lain edessä.

Seuraavaan hallitusohjelmaan on kirjattava tasa-arvoinen avioliittolaki, joka turvaa kaikille pareille samat oikeudet ja velvollisuudet kumppanin sukupuolesta huolimatta. Syrjintä on yhteiskunnallemme paljon vaarallisempaa kuin erilaisuus.

Janne Hakkarainen
kansanedustajaehdokas (vihr.)

Kristillisdemokraattiset nuoret siis käytännössä vaativat, että suvaitsemattomuutta täytyy suvaita. Jos suvaitsemattomuutta on suvaittava, eikö myöskin tasapuolisuuden nimissä homovastaisia ihmisiä suvaitsemattomia pitäisi suvaita?

Suvaitsemattomuuden suvaitseminen ei edes ole suvaitsemista, se on välinpitämättömyyttä.

Välinpitämättömyyttä tilanteessa, jossa yli kolmannes seksuaalivähemmistöihin kuuluvista nuorista on kokenut kiusaamista suuntautumisensa vuoksi ja jossa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien nuorten itsemurhariski on moninkertainen.

Herätysliikejärjestöt ovat aloittaneet tänään kampanjan, jolla kannustetaan ei-heteroseksuaalisia nuoria muuttamaan seksuaali-identiteettiään. Vaikka kysymyksessä ei ole Suomessakaan uusi ilmiö, kampanjan mittaluokka saa minut surulliseksi. Tällaisella toiminnalla nuorten hyvinvointia ja mielenterveyttä ei edistetä – niitä päinvastoin romutetaan. Kampanjan luonne on selkeästi syrjivä ja vihamielinen seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä kohtaan.

Kampanjan taustalla on muun muassa Opiskelija- ja Koululaislähetys OPKO, jolla on paikallisyhdistys myös Oulussa. Kyseinen yhdistys on yksi Oulun yliopiston ylioppilaskunnan harrastejärjestöistä.

Asian tekee mielenkiintoiseksi se, että ylioppilaskuntamme on julistautunut syrjinnästä vapaaksi alueeksi. Tämän vuoksi on perusteltua kysyä, voiko kyseinen yhdistys jatkossa käyttää ylioppilaskunnan tiloja tai hyödyntää ylioppilaskunnan viestintäkanavia omassa toiminnassaan. Tässä tapauksessa kysymys on esimerkiksi siitä, voiko syrjintää aktiivisesti edistävä järjestö tiedottaa toiminnastaan Oulun ylioppilaslehdessä tai ylioppilaskunnan kalenterissa.

Kun ylioppilaskunta on julistautunut syrjinnästä vapaaksi alueeksi, on se samalla sitoutunut ottamaan kaikki epäilykset ja ilmoitukset syrjinnästä vakavasti. Sen vuoksi lähetän tämän saman tekstin myös ylioppilaskuntamme hallitukselle. Toivon, että hallitus vastaa kysymykseeni.

Koska tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistäminen kuuluu vaaliteemojeni ytimeen, ajattelin, että nimenomaan tasa-arvon päivä on parhain mahdollinen ajankohta avata kampanjani.

Avajaiset järjestetään Andalucia Bar de Tapas -ravintolassa (Kirkkokatu 2, 90100 Oulu). Tilaisuus alkaa kello 18. Ohjelmassa on muun muassa rentoa yhdessäoloa, keskustelua vaaliteemoistani sekä leikkimielinen tietokilpailu.

Paikalle kannattaa saapua ajoissa, koska tarjoan viidelle ensimmäiselle osallistujalle oluen/siiderin/lonkeron/virvoitusjuoman! Mikäli et kuitenkaan jostain syystä pääse paikalle, aikomuksenani on lähettää suoraa videokuvaa tapahtumasta nettiin. Linkki löytyy perjantaina Facebook-sivultani ennen tapahtumaa.

Tilaisuuteen on kutsuttu asiantuntijajäseneksi kansanedustaja Oras Tynkkynen, joka on tehnyt lakialoitteen tasa-arvoisesta avioliittolaista.

Vihreistä keskusteluun osallistuu minun lisäkseni kansanedustajaehdokkaat Jussi Autio ja Otto Simola. Kokoomusta edustaa Oulun Kokoomuksen Nuorten kansanedustajaehdokas Henri Heikkinen, puheenjohtaja Samu Seppänen ja hallituksen jäsen Jani Karjalainen. Paneelin pääaiheena on yhdenvertaisuus, mutta myöhemmin illasta on mahdollista siirtyä muihinkin aiheisiin.

Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että parisuhteiden eriarvoistamisen tulee loppua. Lain edessä yhteiskunnan kaikkien jäsenien täytyy olla samanarvoisia. Nykyään rekisteröidyillä pareilla ei ole oikeutta yhteiseen sukunimeen tai adoptioon.

Kysymyksessä on oikeastaan eräänlainen parisuhde-apartheid, jossa ihmiset asetetaan eriarvoiseen asemaan kumppanin sukupuolen perusteella. Aikaisempiin kirjoituksiini HLBT-ihmisten oikeuksista voi tutustua täällä. Huomisessa keskustelussa todennäköisesti nouseee esiin uusiakin näkökulmia. Tervetuloa!

Tilaisuus järjestetään kulttuuritalo Valveen kahviossa osoitteessa Hallituskatu 7 maanantaina 28. helmikuuta klo. 18.00-20.00. Paneelin puheenjohtajana toimii ylioppilaskunnan puheenjohtaja Jenni Pitko.

Kuten olen jo aiemmin kirjoittanut, tein syksyllä aloitteen, että myös Oulun yliopiston ylioppilaskunta liittyisi kyseisen yhdistyksen kannatusjäseneksi. Aloite kaatui edustajistossa selkein luvuin.

Helsingin yliopiston ylioppilaskunta on ollut yhdistyksen kannatusjäsen jo kauan. Turun yliopiston ylioppilaskunta ja Åbo Akademis Studentkår tekivät liittymispäätöksen viime vuonna. Keskustelua käydään myös muissakin ylioppilaskunnissa ympäri Suomea.

Oulussa suurin osa vasta-argumenteista pyöri ylioppilaskunnan pakkojäsenyyden ympärillä. Näkemyksen mukaan ylioppilaskunnan tulee pidättäytyä erilaisten yhdistysten tukijäsenyyksistä, koska ylioppilaskunnan jäsenet eivät voi päättää kuulumisestaan ylioppilaskuntaan.

Tämä näkemys on ymmärrettävä. Ymmärrykseni kuitenkin katoaa, jos päätöksenteko pohjautuu mielivaltaan: Oulun yliopiston ylioppilaskunnan edustajisto päätti kokouksessaan 10.12.2009 yksimielisesti liittyä Oulun taiteiden yön kannatusjäseneksi 1.1.2010 alkaen. Tässä ote pöytäkirjasta.

Päätösesitys: Päätetään liittyä Oulun taiteiden yö ry:n kannatusjäseneksi 1.1.2010 alkaen.

HPJ Impiö käytti asiakohtaan alustuspuheenvuoron.

EJ Kemi käytti asiakohtaan alustuspuheenvuoron.

EPJ Karppimaa avasi keskustelun.

PS Sainio esitti kommenttipuheenvuoron.

EPJ Karppimaa päätti keskustelun.

Päätös: Päätösesityksen mukaan.

Huomaatteko? Ei yhtään vastakkaista esitystä. Minäkin kannatin kyseistä kannatusjäsenyyttä – edustajisto toimi viisaasti päättäessään tukea paikallisesti tärkeää kulttuuritoimijaa.

Silti useat tämänkin päätöksen siunanneet edustajiston jäsenet vastustivat Setan kannatusjäsenyyttä perustellen näkemystään sillä, että ylioppilaskunnan ei tulisi pakkojäsenyytensä vuoksi liittyä yhdistysten tukijäseniksi. Kukaan heistä ei käyttänyt puheenvuoroa, kun ylioppilaskunta päätti liittyä Oulun taiteiden yö ry:n kannatusjäseneksi.

Mutta mitä eroa loppujen lopuksi on Oulun taiteiden yön ja Setan kannatusjäsenyydellä?

Mieleeni juolahtaa muutamia synkkiä ja pimeitä ajatuksia. En voi välttyä mielikuvalta, että päätöksen takana on sellaisia asioita, joita ei kehdattu sanoa ääneen.

Tällaisissa päätöksissa tulisi olla linjakas, koska minun lisäkseni myös monelle muulle ylioppilaskunnan jäsenelle on syntynyt ikäviä mielikuvia päätöksen muista mahdollisista taustoista.

Lähetin tänään Oululehteen mielipidekirjoituksen, joka julkaisiin lehden verkkosivuilla jo tänään. Toivottavasti kirjoitus ilmestyy myös painettuun sanaan, mutta se selviää vasta sunnuntaina.

Tasa-arvon vastakohta on syrjintä

Tasa-arvo ja yhdenvertaisuus eivät ole itsestäänselvyyksiä, jotka on jo kertaalleen onnistuttu saavuttamaan. Ne ovat haasteita, joiden eteen täytyy tehdä uupumatta töitä. Askel tasa-arvosta ja yhdenvertaisuudesta poispäin on askel kohti syrjintää.

Oulun kaupungin tämänhetkinen tilanne näyttää osittain lohduttomalta. Laki naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta vaatii, että jokainen vähintään 30 henkeä säännöllisesti työllistävä työnantaja on velvoitettu laatimaan vuosittain suunnitelman tasa-arvon edistämiseksi. Oulun kaupungin kaikilla hallintokunnilla ei kuitenkaan ole suunnitelmaa.

Yhdenvertaisuussuunnitelmien tilanne on vieläkin surullisempi kuin tasa-arvosuunnitelmien: lain mukaan viranomaisten tulee kuitenkin kaikessa toiminnassaan edistää yhdenvertaisuutta tavoitteellisesti ja suunnitelmallisesti. Yhdenvertaisuuslaki suojelee syrjinnältä, joka koskee henkilön ikää, etnistä tai kansallista alkuperää, kansalaisuutta, kieltä, vakaumusta, vammaisuutta tai seksuaalista suuntautumista.

Työntekijöitään tasa-arvoisesti ja yhdenvertaisesti kohteleva kunta on houkutteleva työnantaja. Jos luomme työpaikoille hyvinvoivan työskentelyilmapiirin, jossa ketään ei syrjitä, työn tekemisen mielekkyys ja laatu paranevat olennaisesti. Tämä ilmenee työn hedelmissä, jotka voidaan poimia säästyneinä rahoina ja resursseina. Sekä kunta että työntekijä kärsivät, jos työntekijä voi huonosti syrjinnän vuoksi.

Lisäksi on itsestäänselvää, että kaupungin palvelutuotannossa kaikkia kuntalaisia täytyy kohdella tasa-arvoisesti ja yhdenvertaisesti heidän ihmisarvonsa tunnustaen. Karikatyyrisimmät ongelmakohdat liittyvät esimerkiksi esteettömyyteen, erilaisten kulttuurien tai samaa sukupuolta olevien parien kohtaamiseen sosiaali- ja terveyspalveluissa. Tilannetta voi parantaa suunnitelmallisella toiminnalla.

Tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuslain täsmällinen noudattaminen olisi hyvä alku matkalla kohti uutta, tasa-arvoista, yhdenvertaista ja houkuttelevaa Oulua. Syrjivät käytännöt eivät häviä itsestään.

Janne Hakkarainen
varavaltuutettu (vihr.)
kaupungin tasa-arvotoimikunnan varapuheenjohtaja
Oulu

Haluaisin kuitenkin lyhyesti muistuttaa muutamasta näkökulmasta, jotka helposti unohtuvat.

1) Biseksuaalit puuttuvat yleensä täydellisesti keskustelusta. Minun mielestäni on täysin mielivaltaista, että kumppanin sukupuolen perusteella ratkaistaan, täytyykö parisuhteen osapuolten rekisteröidä parisuhde vai solmia avioliitto.

Ihmisten kategorisoiminen seksuaalisen suuntautumisen perusteella on muutenkin ärsyttävää. Muodostavatko kaksi eri sukupuolta olevaa biseksuaalia heteroparin?

2) Transsukupuoliset ovat toinen ryhmä, joka helposti unohdetaan. Tasa-arvoinen avioliittolainsäädäntö suojaisi sellaisia avioliittoja, joissa toinen osapuoli korjauttaa sukupuolensa. Nykyinen lainsäädäntö pakottaa kyseiset parit eroamaan – vaikka he olisivat olleet vuosikymmeniäkin yhdessä. Voiko tämä olla kenenkään mielestä oikeus ja kohtuus?

3) Samana päivänä, jolloin tasa-arvoinen avioliittolaki astuu voimaan, kahden eri ihmisen välisen parisuhteen kategorisoiminen heidän seksuaalisen tai sukupuolisen suuntautumisensa perusteella muuttuu lain näkökulmasta merkityksettömäksi.

On tietysti tärkeää, että asiasta keskustellaan. Keskustelu on kuitenkin usein suppeaa ja mustavalkoista.

Olen kirjoittanut tasa-arvoisesta avioliittolaista aiemminkin:

• Tasa-arvoinen avioliittolaki lisää avioliiton arvostusta
• Vain koirat rekisteröidään, parisuhdetta ei