Palvelualojen ammattiliitto PAM ry vaikeutti kokousjärjestelyjä hieman. Perjantain lakon vuoksi jouduimme ostamaan kaikki aamu-, väli- ja iltapalatarvikkeet jo torstaina. Lisäksi viimeaikainen vulkaaninen aktiivisuus Islannissa aiheutti liittokokousjärjestäjille harmaita hiuksia, kun kutsuvieraspuhuja Erkki Pulliainen ei ollut ehtimässä lauantaiksi kokoukseen. Onneksi Erkki kuitenkin ehti saapua paikalle raiteita pitkin. Erkki 1 – tuhkapilvet 0.

Erkki piti kokouksen alussa hienon puheen finanssikriisistä ja kertoi muotoilemistaan Oulun teeseistä, jotka kuuluvat seuraavanlaisesti: Luonnon kantokykyä ei saa ylittää, ihmisten sietokykyä ei saa ylittää, päätöksissä pitää ottaa niiden pitkäaikaisvaikutukset huomioon ja meillä ei ole oikeutta siirtää kulutuksemme laskuja tulevien sukupolvien maksettaviksi. Erkin muotoilemat teesit ovat ajattomat.

Eturivissä oululaisia vihreitä nuoria. Vasemmalta alkaen: Jarkko Luusua, Janne Hakkarainen, Anni Koskela ja Krista Hummastenniemi. (Kuva: Konsta Happonen)

Erkin puheenvuoron jälkeen toivotin liittokokousväen tervetulleeksi Ouluun. Minua hieman jännitti puhua kokeneen kansanedustajan, emeritusprofessorin ja Vihreän liiton entisen varapuheenjohtajan jälkeen. Tarkoituksenani oli puhua oululaisesta joukkoliikenteestä, mutta sen lisäksi innostuin puhumaan Oulun kaupunkirakenteesta, jota voisi luulla haulikolla ammutuksi. Puheeni luonne taisi olla hiukan pessimistis-negatiivinen…

Kaksipäiväisessä kokouksessa käsiteltiin lähinnä viime vuonna tapahtuneita asioita ja käytiin lähetekeskusteluja. Kevätkokoukset ovat aina luonteeltaan syysliittokokouksia kevyempiä. ViNO:n verkkosivuilta löytyy tarkempi esityslista, joten kokouksen sisällöstä voi lukea enemmän sieltä. Kokouksen puheenjohtajina toimivat oululainen Otto Simola ja entinen oululainen, nykyinen mikkeliläinen Kerttu Hakala. Otto on jo kirjoittanut blogimerkinnän liittokokousviikonlopun tunnelmista.

Kuvassa kokouksen puheenjohtajat Otto Simola ja Kerttu Hakala sekä ViNO:n hallituksen jäsen Ilona Toivanen ja pääsihteeri Minttu Massinen. (Kuva: Konsta Happonen)

Lauantai-iltana Spittin’ Fiyah Sound esiintyi 45 Specialissa, jossa järjestettiin liittokokousbileet.

Liittokokousviikonlopun parasta antia oli luonnollisesti vanhojen tuttujen tapaaminen ja uusiin vihreisiin nuoriin tutustuminen.

Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liitto on antanut tänään kannanoton, jonka mukaan itsenäisyyspäivän perinteet liittyvät yleensä ainoastaan toisen maailmansodan muistelemiseen. Olen miettinyt jo vuosien ajan, minkä takia itsenäisyyttä juhlitaan vain muistelemalla ikäviä asioita.

Sotaa ei tietenkään saa unohtaa, jotta emme toistaisi virheitämme. Minun mielestäni itsenäisyys on kuitenkin ensisijaisesti iloinen asia, jota tulisi juhlistaa asiaankuuluvalla tavalla. Monissa muissa maissa itsenäisyyspäivää juhlistetaan riemulla. Suomessa taas kansa kerääntyy televisioiden eteen katsomaan eliitin juhlaa. En kannata kaikkien maailman asioiden viihteellistämistä, mutta jonkinlainen rajanveto tässäkin asiassa voisi olla suotavaa.

Suunnittelin tänään katsovani  Tuntemattoman sotilaan, mutta se unohtui muiden asioiden vuoksi. Ajattelin joka tapauksessa alkaa kohta seurata Linnan juhlia netistä ikään kuin sivusilmällä.

ViNO:lle valittiin uusi puheenjohtajisto, hallitus ja pääsihteeri. Henkilövalinnoista ja muusta voi lukea tarkemmin liiton omilta kotisivuilta. Oulusta hallitukseen valittiiin Merja Kähkönen, joka on toiminut tänä vuonna liiton opiskelijavaltuuskunnan jäsenenä.

Keskustelin vapaamuotoisesti muutamien ihmisten kanssa siitä, että vihreät kautta maan menestyivät huonosti ylioppilaskuntien edustajistovaaleissa. Yhteinen ongelma kaikissa ylioppilaskunnissa oli ehdokashankinta, johon on seuraavalla kerralla syytä panostaa enemmän. Kuten olen aiemmin maininnut, OYY:ssa listallamme ei ollut lainkaan ehdokasta Kajaanin kampukselta. Lisäksi olisimme tarvinneet lisää ehdokkaita luonnontieteellisestä tiedekunnasta.

Lisäksi olen seurannut mitä suurimmalla mielenkiinnolla Vihreän puolueen syntymistä. Julkisuudessa on levinnyt käsitys, jonka mukaan radikaalivihreät olisivat Vihreään liittoon pettyneitä kansalaisaktivisteja, jotka ovat nyt siirtyneet uuden radikaalipuolueen piiriin. Näin ei ymmärrykseni mukaan ole, vaan kyseiset ihmiset ovat aiemmin toimineet joissain aivan muissa yhteisöissä. Aivan erityisen pettynyt olen Kansan Uutisten uutisointiin siitä, että Vihreät olisivat repeämässä. Olen aiemmin elänyt siinä uskossa, että lehden uutisointi on jokseenkin yhteydessä ympäröivään todellisuuteen.

Jos olen antanut itseni ymmärtää oikein, sama joukko oli myös vihreiden mustamaalauskampanjan takana edustajistovaalien aikaan. Suurin osa lokakampanjan materiaaleista leviteltiin pitkin humanistista tiedekuntaa. Ironisesti kannatuksemme yli kaksinkertaistui juuri kyseisessä tiedekunnassa – tosin ehdokasvalinnoilla oli tässä yhteydessä suuri merkitys. Ikävää meidän kannaltamme on, ettei antikampanjaa toteutettu lainkaan Kajaanin kampuksella. Tällöin olisimme ehkä menestyneet sielläkin paremmin.

Muun muassa Kalevan nettisivujen lukijakommenteissa edellä mainitut radikaalivihreät on sekoitettu edustamaamme Vihreä Vallankumous -edustajistoryhmään, mikä ei lainkaan pidä paikkaansa. Edustajistoryhmämme jäsenillä tai varajäsenillä ei ole mitään tekemistä kyseisen yhteisön kanssa. Uuden radikaalivihreän ryhmän jonkinlainen puolueohjelma on löydettävissä vielä ainakin Googlen välimuistin avulla.