Kesäkuussa osallistuin kaupungin tasa-arvotoimikunnan kokoukseen, jossa kaupungin palvelussuhdepäällikkö esitteli toimikunnalle Oulun kaupungin palkkatasa-arvoselvityksen. Totesin kokouksessa, että tasa-arvon toteutumiseksi on tärkeää kiinnittää huomiota siihen, että työnimikkeiden ja -sisältöjen suhdetta seurataan tarkasti. Perinteinen tapa syrjiä on maksaa samaa palkkaa samannimisestä työstä, jossa työn sisällöt ja vaativuustasot kuitenkin eroavat. Tätä ongelmaa ei Oulussa kuulemma pitäisi olla.

Toimikunta oli yksimielinen siitä, että palkkatasa-arvon varmistamiseksi tilastointia on syytä kehittää. Esimerkiksi henkilökohtaisia lisiä ei tilastoida kunnolla. Kun kunnollisia tilastoja ei ole, on hankala sanoa, onko mitään pielessä. Tämä kysymys ei ole vain sukupuolten välisen tasa-arvon kannalta ongelmallinen, vaan se koskee aivan kaikkia, jos jossain henkilökohtaisia lisiä jaetaan mielivaltaisesti pärstäkertoimen perusteella.

Kokouksessa kävi myös ilmi, että palkkatasa-arvoselvitys ei ole julkisesti saatavilla. Tämä harmitti minua, koska mielestäni kaiken julkisesti tuotetun tiedon pitäisi olla avoimesti saatavilla, ellei sen salaaminen ole perusteltua. Kyseinen selvitys ei ole saatavilla kuulemma sen takia, että ”tällaisia tietoja nyt ei ole yleensä tapana levitellä”.

***

Kesäkuussa osallistuin lisäksi Helsinki Prideen, jonka parasta antia oli uusiin ja mielenkiintoisiin ihmisiin tutustuminen. Ensi vuonna Oulussa järjestetään jälleen North Pride, josta tulen vielä todennäköisesti jotain kirjoittamaan.

Heinäkuussa lomailin Lapissa ja Pohjois-Norjassa. Norjan maisemien jylhyys sai minut tuntemaan itseni pieneksi hobitiksi Keski-Maassa.

Osallistuin heinäkuussa myös Tampere Prideen. Olin jo edeltävänä iltana seurannut huolestuneena uutisia Norjasta: tapahtumien mittakaava paljastui minulle vasta hiukan ennen Tampere Pride -kulkueen lähtöä liikkeelle. Silloin tuntui hyvältä saada osallistua kulkueeseen ja siten osoittaa, ettei rakkautta ja suvaitsevaisuutta ole tässä maailmassa koskaan liikaa.

***

Syksyn poliittista toimintaa värittää Oulun yliopiston ylioppilaskunnan edustajistovaalit. Haen jatkokautta edustajistoon. Olen jo viime vuonna puhunut siitä, että tulinpa valituksi edustajistoon uudelleen tai en, hakisin joka tapauksessa ylioppilaskunnan hallituksen jäseneksi. Nyt en kuitenkaan enää tiedä, hakisinko. Minua on nimittäin alkanut kiinnostaa valmistuminen ja työelämään siirtyminen, mitä vuosi ylioppilaskunnan hallituksessa toki hidastaisi. Saa nähdä.

Kaikki pyyntöni eivät olleet täysin vilpittömiä. Erästäkin henkilöä pyysin ehdokkaaksi lähinnä siksi, että halusin jutella hänelle. Siitä muuten alkoikin tähänastisen elämäni pisin parisuhde, vaikka hän ei ehdolle asettunutkaan.

En tiedä, kuinka järkevää tai luotaantyöntävää tämän pienen taustatiedon kertominen on, koska ehdokkaiden etsiminen edustajistovaaleja varten on jälleen ajankohtaista. Vaikka Oulun vihreissä nuorissa tai ylioppilaskunnan vihreässä edustajistoryhmässä ei ole vielä päätetty, kuka vuoden 2011 edustajistovaalien vastuuhenkilö on, yritän jälleen omalta osaltani hankkia mahdollisimman monta vihreää ehdokasta syksyn vaaleihin.

Tällä kirjoituksella aloitan rekrytoinnin. Käyn läpi muutamia kysymyksiä, joihin olen vastannut ja joihin uskon joutuvani vastaamaan. Lue kirjoitukseni loppuun, jos sinulla on pienintäkään mielenkiintoa asiaa kohtaan. Tai oikeastaan: lue teksti joka tapauksessa loppuun, jos vain jaksat.

”Minä en tiedä, mikä ylioppilaskunta oikeastaan on eikä se minua edes kiinnostakaan.”

Tämä ei ole mikään este. Useat edustajistovaaleissa ehdolle asettuvat eivät tiedä, mikä ylioppilaskunta oikeastaan on. Useita se ei edes kiinnostakaan. Kyyninen totuus on, että mitä enemmän listalla on ehdokkaita, sitä enemmän lista saa ääniä. Täysi lista on uskottava lista. Tämän vuoksi ryhmät haalivat listoilleen kaikki, jotka saavat puhuttua ympäri.

En halua väheksyä näitä ehdokkaita. Jos haluat, että kannattamasi lista saa mahdollisimman paljon ääniä, anna oma nimesi ja naamasi listan käyttöön.

Ehdolle voi asettua kuitenkin vakavastikin, vaikka ei tietäisi mikä ylioppilaskunta on ja vaikka ei siitä tiedosta oikein vielä välittäisikään. Jos eduskuntavaaleissakin on ehdokkaita, jotka eivät tiedä, mitkä päätökset tehdään kunnanvaltuustossa ja mitkä eduskunnassa, ei omaa tietämättömyyttään kannata häpeillä. Tekemällä oppii. Opettajia löytyy.

Kannattaa myös muistaa, että kysymys ei ole haudanvakavasta asiasta.

”Hetkinen. Eivätkö nämä sinun perustelusi kuulosta hiukan kyynisiltä?”

Minulla on todellakin taipumusta kyynisyyteen. Idealismiani en silti ole menettänyt – se on päinvastoin kirkastunut.

Olen tehnyt edustajistossa aloitteen, jonka hyväksyessään ylioppilaskunta olisi liittynyt ihmisoikeusjärjestö Setan kannatusjäseneksi. Aloite kaatui. Edustajiston kaadettua aloitteen hallitus kuitenkin linjasi, että ylioppilaskunnan jäsenmaksun yhteydessä voi vapaaehtoisesti lahjoittaa rahaa Oulun Setalle. Asian tiimoilta syntyi sinänsä tärkeää arvokeskustelua ja näkymättömät ylioppilaskunnan jäsenet muuttuivat hiukan näkyvimmiksi.

Olen myös puolustanut ympäristöjaoston toiminnan jatkuvuutta ja luomuruokapiirin toiminnan turvaamista. Ylioppilaskunnan varainhoitajaa valittaessa utelin, kuuluisiko ylioppilaskunnan osakesalkkuun asekauppaa tai muuta epäeettistä.

Edustajiston kokouksista ja sen päätöksistä tiedotetaan reaaliaikaisesti sosiaaliseen mediaan, koska lähetin hallituksen viestinnästä vastaavalle jäsenelle sähköpostia asiasta. Avoimuus on mielestäni demokratian perusta.

Nämä eivät saata kuulostaa kovinkaan merkittäviltä asioilta, mutta yhdeltä ihmiseltä ei voi minun mielestäni mahdottomia vaatiakaan.

Maailmaa muutetaan pieni osanen kerrallaan. Se onnistuu edustajistossakin.

”Hyvä on. Äänestän yleensä vihreitä, joten voisin suostua asettumaan ehdolle. Mutta mitä hyötyä siitä on minulle?”

Paljonkin. Henkilökohtaisesti olen hyötynyt edustajistokaudestani monella tavalla: olen harjaantunut julkisten puheenvuorojen pitämisessä, oppinut neuvottelemaan muiden ryhmien edustajien kanssa, saanut uusia ystäviä, luonut kontakteja, oppinut vaikuttamisesta, oppinut ymmärtämään eri mieltä olevia, oppinut suhtautumaan pettymyksiin ja oppinut toimimaan pitkäjänteisesti.

Nämä kaikki ovat taitoja, joista on hyötyä elämässä. Niiden oppimisesta saisi pulittaa pitkän pennin Jari Sarasvuolle.

”Kuinka paljon tämä vie aikaa? Elämä on nykyään niin kiireistä.”

Se, kuinka paljon käyttää aikaa yhteisten asioiden hoitamiseen, on oma valinta. Tänä vuonna edustajisto on kokoontunut ainoastaan kaksi kertaa.

Näiden kahden kokouksen lisäksi olen osallistunut Pohjois-Suomen opiskelija-asuntosäätiön valtuuskunnan kokoukseen, kirjoittanut muutamia tekstejä ja keskustellut ihmisten kanssa ylioppilaskunnan toiminnasta.

Olen myös tiedottanut ylioppilaskunnan toiminnasta Oulun vihreiden nuorten edustajistoblogissa ja vessani seinällä olevalla julisteella, jossa havainnollistetaan, kuinka ylioppilaskunnan jäsenmaksuvarat käytetään. Juliste on hyvä muistutus itsellenikin.

”Sait minut vakuuttuneeksi – haluan ylioppilaskuntaan lisää vihreyttä. Mitä teen nyt?”

Tutustu ensin edustajistoblogiimme, jotta et osta sikaa säkissä. Tutustuminen myös Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liiton verkkosivuihin kannattaa. Vaaliohjelmaa meillä ei vielä ole – senkin suunnitteluun voi vielä siis osallistua. Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liiton sivuilta löytyy myös muiden paikkakuntien järjestöjen yhteystiedot. Ylioppilaskuntien edustajistovaalien lisäksi myös ammattikorkeakoulujen opiskelijakuntien edustajistovaalit käydään syksyllä.

Lähetä sitten sähköpostia minulle tai Oulun vihreiden nuorten puheenjohtaja Konsta Happoselle. Konstaan voi olla yhteydessä myös silloin, vaikka edustajistovaalit eivät niin sytyttäisikään, mutta toiminta vihreissä nuorissa kiinnostaisi.

Herätysliikejärjestöt ovat aloittaneet tänään kampanjan, jolla kannustetaan ei-heteroseksuaalisia nuoria muuttamaan seksuaali-identiteettiään. Vaikka kysymyksessä ei ole Suomessakaan uusi ilmiö, kampanjan mittaluokka saa minut surulliseksi. Tällaisella toiminnalla nuorten hyvinvointia ja mielenterveyttä ei edistetä – niitä päinvastoin romutetaan. Kampanjan luonne on selkeästi syrjivä ja vihamielinen seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä kohtaan.

Kampanjan taustalla on muun muassa Opiskelija- ja Koululaislähetys OPKO, jolla on paikallisyhdistys myös Oulussa. Kyseinen yhdistys on yksi Oulun yliopiston ylioppilaskunnan harrastejärjestöistä.

Asian tekee mielenkiintoiseksi se, että ylioppilaskuntamme on julistautunut syrjinnästä vapaaksi alueeksi. Tämän vuoksi on perusteltua kysyä, voiko kyseinen yhdistys jatkossa käyttää ylioppilaskunnan tiloja tai hyödyntää ylioppilaskunnan viestintäkanavia omassa toiminnassaan. Tässä tapauksessa kysymys on esimerkiksi siitä, voiko syrjintää aktiivisesti edistävä järjestö tiedottaa toiminnastaan Oulun ylioppilaslehdessä tai ylioppilaskunnan kalenterissa.

Kun ylioppilaskunta on julistautunut syrjinnästä vapaaksi alueeksi, on se samalla sitoutunut ottamaan kaikki epäilykset ja ilmoitukset syrjinnästä vakavasti. Sen vuoksi lähetän tämän saman tekstin myös ylioppilaskuntamme hallitukselle. Toivon, että hallitus vastaa kysymykseeni.

Kuten olen jo aiemmin kirjoittanut, tein syksyllä aloitteen, että myös Oulun yliopiston ylioppilaskunta liittyisi kyseisen yhdistyksen kannatusjäseneksi. Aloite kaatui edustajistossa selkein luvuin.

Helsingin yliopiston ylioppilaskunta on ollut yhdistyksen kannatusjäsen jo kauan. Turun yliopiston ylioppilaskunta ja Åbo Akademis Studentkår tekivät liittymispäätöksen viime vuonna. Keskustelua käydään myös muissakin ylioppilaskunnissa ympäri Suomea.

Oulussa suurin osa vasta-argumenteista pyöri ylioppilaskunnan pakkojäsenyyden ympärillä. Näkemyksen mukaan ylioppilaskunnan tulee pidättäytyä erilaisten yhdistysten tukijäsenyyksistä, koska ylioppilaskunnan jäsenet eivät voi päättää kuulumisestaan ylioppilaskuntaan.

Tämä näkemys on ymmärrettävä. Ymmärrykseni kuitenkin katoaa, jos päätöksenteko pohjautuu mielivaltaan: Oulun yliopiston ylioppilaskunnan edustajisto päätti kokouksessaan 10.12.2009 yksimielisesti liittyä Oulun taiteiden yön kannatusjäseneksi 1.1.2010 alkaen. Tässä ote pöytäkirjasta.

Päätösesitys: Päätetään liittyä Oulun taiteiden yö ry:n kannatusjäseneksi 1.1.2010 alkaen.

HPJ Impiö käytti asiakohtaan alustuspuheenvuoron.

EJ Kemi käytti asiakohtaan alustuspuheenvuoron.

EPJ Karppimaa avasi keskustelun.

PS Sainio esitti kommenttipuheenvuoron.

EPJ Karppimaa päätti keskustelun.

Päätös: Päätösesityksen mukaan.

Huomaatteko? Ei yhtään vastakkaista esitystä. Minäkin kannatin kyseistä kannatusjäsenyyttä – edustajisto toimi viisaasti päättäessään tukea paikallisesti tärkeää kulttuuritoimijaa.

Silti useat tämänkin päätöksen siunanneet edustajiston jäsenet vastustivat Setan kannatusjäsenyyttä perustellen näkemystään sillä, että ylioppilaskunnan ei tulisi pakkojäsenyytensä vuoksi liittyä yhdistysten tukijäseniksi. Kukaan heistä ei käyttänyt puheenvuoroa, kun ylioppilaskunta päätti liittyä Oulun taiteiden yö ry:n kannatusjäseneksi.

Mutta mitä eroa loppujen lopuksi on Oulun taiteiden yön ja Setan kannatusjäsenyydellä?

Mieleeni juolahtaa muutamia synkkiä ja pimeitä ajatuksia. En voi välttyä mielikuvalta, että päätöksen takana on sellaisia asioita, joita ei kehdattu sanoa ääneen.

Tällaisissa päätöksissa tulisi olla linjakas, koska minun lisäkseni myös monelle muulle ylioppilaskunnan jäsenelle on syntynyt ikäviä mielikuvia päätöksen muista mahdollisista taustoista.

On yleisesti tunnettua, että HYY ottaa aktiivisemmin kantaa yhteiskunnallisiin asioihin kuin OYY. HYY on muun muassa puolustanut hedelmöityshoitojen sallimista kaikille naisille, mikä herätti joissakin tahoissa närää. En usko näkeväni lähitulevaisuudessa sellaista päivää, jolloin OYY ottaa kantaa saman kaliiberin asian puolesta.

OYY:n kannanotto suvaitsevaisuuden suunnitelmallisesta lisäämisestä viime lokakuulta on kuitenkin piristävä alku. Valitettavasti tämä edistyksellinen kannanotto johti polttopulloiskuun ylioppilaskunnan toimistolle, mikä toisaalta oikeastaan alleviivaa yhdenvertaisuuskannanoton tarpeellisuutta.

OYY:n vihreän edustajistoryhmän jäsenenä kuulen usein, että vihreät haluavat lisätä ylioppilaskunnan toimintaan kaiken maailman rönsyjä. Tällainen rönsy olisi ollut muun muassa SETA ry:n kannatusjäsenyys, josta tein aloitteen. Ylioppilaskunnan hallitus hyväksyi aloitteen, mutta edustajisto päätti kuitenkin hylätä sen.

Millä me sitten perustelemme niin sanotun rönsyilymme?

Yliopistolain 46 § 1. pykälän mukaan “ylioppilaskunnan tarkoituksena on olla jäsentensä yhdyssiteenä ja edistää heidän yhteiskunnallisia, sosiaalisia ja henkisiä sekä opiskeluun ja opiskelijan asemaan yhteiskunnassa liittyviä pyrkimyksiä. Ylioppilaskunnan tehtävänä on osallistua 2 §:ssä säädetyn yliopiston kasvatustehtävän hoitamiseen valmistamalla opiskelijoita aktiiviseen, valveutuneeseen ja kriittiseen kansalaisuuteen.“

Viittaan tähän kohtaan usein. Aktiivinen, valveutunut ja kriittinen kansalaisuus tarkoittaa mielestäni nimenomaan sen huomioimista, ettemme toimi muusta maailmasta irrallaan leijailevassa kuplassa.

Tärkein argumentti on kuitenkin mielestäni demokratia. Jos ylioppilaskunnan jäsenet äänestävät sellaisen edustajiston, joka haluaa ylioppilaskunnan liittyvän SETA:n kannatusjäseneksi, kehittää kehitysyhteistyötoimintaa ja ottaa kantaa yhteiskunnallisiin asioihin, ei kenelläkään pitäisi olla valittamista. Näin demokratia toimii. Nyt meille on äänestetty edustajisto, joka ei halua ylioppilaskunnan liittyvän SETA ry:n kannatusjäseneksi – tähän on tällä edustajistokaudella toistaiseksi tyydyttävä ja tappion karvas kalkki nieltävä.

Mieltäni kiusaavat mielipiteet, joiden mukaan ylioppilaskunnan täytyy keskittyä puhtaasti koulutus- ja sosiaalipolitiikkaan. Toisaalta minua myös ärsyttää keskustelu siitä, että ylioppilaskunnan täytyy olla yövartijatyyppinen organisaatio sen automaatiojäsenyyden vuoksi. Ylioppilaskunnasta ei voi erota, joten sen toimintaan ei pitäisi lisätä mitään turhaa – mutta kuka määrittelee turhan? Ei Suomen valtiostakaan voi erota ja lopettaa verojen maksamista, jos maan hallituksen ja eduskunnan toteuttama politiikka ei tyydytä.

Silloin täytyy turvautua aktiiviseen, valveutuneeseen ja kriittiseen kansalaisuuteen ja äänestää sellaisia toimijoita, joiden poliittisia näkemyksiä haluaa edesauttaa. Tämä saattaa olla hankalaa, jos äänestää ainejärjestölistaa, jonka ehdokkaiden poliittinen mielipidehaitari saattaa vaihdella ääripäästä toiseen. Jos haluat, että ylioppilaskunnan toiminta minimoidaan täydellisesti ja muutetaan kustannustehokkaaksi ydinkoulutuspolitiikan edunvalvonnaksi, kannattaa tällöin äänestää suoraan ja rehellisesti kokoomusta.

Jos sen sijaan haluat rönsyjä, anna äänesi vihreille.

Muutamat tahot ovat nyt järjestämässä mielenosoitusta, jossa halutaan herättää keskustelua viharikoksista, joita on tänä vuonna tapahtunut huolestuttavan paljon. Näitä viharikoksia ovat polttopulloiskun lisäksi muun muassa North Pridea kohtaan annetut pommiuhkaukset ja syksyiset uhkaukset vasemmistopoliitikkoa, Setan aktiivijäsentä ja sionisteja kohtaan.

Olen mukana mielenosoitusta suunnittelevassa järjestelytoimikunnassa. Liitän mielenosoituskutsun tähän alle. Olen jonkin verran ylpeä keksimästäni “Yhteinen kaupunki – emme pelkää“ -sloganista.

Yhteinen kaupunki – emme pelkää

Mielenosoitus seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä kohtaan sekä poliittisin perustein tehtyjä viharikoksia ja vihapuhetta vastaan perjantaina 12.11. klo 16.30 alkaen.

Kokoontuminen Rotuaarin pallolle, josta marssi lähtee.

Marssireitti: Rotuaari (Kirkkokatu) – Saaristonkatu – Isokatu – Pakkahuoneenkatu – Rotuaari.

Marssin jälkeen Rotuaarilla musiikkia, infoa, keskustelua sekä kahvia ja teetä.

Tule mukaan!

Tässä myös linkki mielenosoituksen Facebook-kutsuun, jonne on syytä kutsua kaikki kynnelle kykenevät.

Suomen ylioppilaskuntien liitto ja Suomen ammattikorkeakouluopiskelijakuntien liitto järjestivät tänään suurmielenosoituksen Helsingissä maksuttoman koulutuksen puolesta. Asia yhdistää ihmisiä yli puoluerajojen.

Samaan aikaan Oulun yliopiston ylioppilaskunta ja Oulun seudun ammattikorkeakoulun opiskelijakunta järjestivät tukimielenosoituksen Oulussa. Pidin mielenosoituksessa lyhyen puheenvuoron Oulun vihreiden nuorten edustajana.

Puhuin mielenilmauksessa vihreiden edustajana. Samalla menetin megafonineitsyyteni. (Kuva: Konsta Happonen)

On tärkeää, että puolueet ilmaisevat kantansa maksuttomaan koulutukseen selkeästi ennen ensi kevään eduskuntavaaleja. Keskustelu maksuttoman koulutuksen ympärillä on ollut kiivasta, mutta monitulkintaisten lausuntojen sijaan opiskelijat kaipaavat yksiselitteisiä linjauksia.

Suomella ei ole varaa menettää yhtään voimavaroja sen vuoksi, ettei opiskelijalla ole varaa kustantaa opintojaan. Koulutuksen tulee olla maksutonta myös EU/ETA-alueen ulkopuolelta tuleville opiskelijoille: Maksuton koulutus on yksi Suomen suurimmista kilpailuvalteista, kun lahjakkaat nuoret miettivät, missä he haluavat opiskella ja rakentaa tulevaisuuttaan. Meneillään oleva EU/ETA-alueen ulkopuolelta tulevien opiskelijoiden lukukausimaksukokeilu täytyy lopettaa kokeilun päätettyä.

Maksuttomaan koulutukseen liittyy jo nyt ongelmia: Toisen asteen oppikirja- ja materiaalikustannuksista kertyy vuosien aikana merkittävä taloudellinen haaste, joka on rasite erityisesti vähävaraisten huoltajien nuorille. Lisäksi ylioppilaskirjoitusten maksullisuus luo omat ongelmansa taloudellisesti heikommista asemista tuleville oppilaille.

Loppukevennys: YouTubesta löytyvä Linus Torvaldsin haastattelu kiteyttää hienosti sen, minkä vuoksi maksuton koulutus on luovuuden elinehto.

Edustajisto kokoontui edellisen kerran torstaina 8. huhtikuuta. Kirjoitin Oulun vihreiden nuorten edustajistoryhmän blogiin kuvauksen kokouksen kulusta ja sen herättämistä ajatuksista, joten minun mietteitäni kokouksen sisällöstä voi lukea edellä mainitusta linkistä.

Vihreiden lisäksi ainoastaan Taloustieteiden vaaliliitto pitää omaa blogiaan tai tiedottaa toiminnastaan julkisesti. Nimenomaan taloustieteilijöiden esimerkki innoitti myös meidät kertomaan enemmän toiminnastamme. En onnistunut löytämään Googlen avulla tietoa muiden ryhmien tiedottamisesta. Voi tietysti olla, että esimerkiksi ainejärjestöjen edustajat kertovat toiminnastaan ainejärjestöjensä lehdissä. Ainakin Blanko ry:n Blankki-lehden uusimmasta numerosta löysin edustajistoa käsittelevän tekstin. Jos puhun muunneltua totuutta muiden edustajistoryhmien tiedottamisesta, toivon, että joku kertoo siitä minullekin. ¹⁾

Useat ylioppilaskunnan aktiivitoimijat ja edustajiston jäsenet päivittelevät vähän väliä, etteivät monet ylioppilaskunnan jäsenet tiedä, mikä ylioppilaskunta on, mitä se tekee ja miksi se ylipäänsä on olemassa. Edustajistoryhmien omat blogit saattaisivat ehkä toimia kiinnostusta lisäävänä tekijänä – ja vaikka eivät toimisikaan, kokeileminen on kuitenkin ilmaista.

Toinen mielenkiintoinen vaihtoehto voisi olla ylioppilaskunnan jäsenmaksun korottaminen sadalla eurolla per nenä, minkä jälkeen kaikki varmasti tietäisivät, mikä ylioppilaskunta on. Tämän ajatuksen esittämisestä kannattaa tosin pidättäytyä, ellei välttämättä halua päätyä Rotuaarille kivitettäväksi.

Jos haluaisin heittää lokaa, väittäisin, ettei kaikilla ryhmillä ole välttämättä suurta kiinnostusta aidosti avointa päätöksentekoa kohtaan. Tämä syytös olisi kuitenkin hiukan samalla tavalla populistinen kuin väite siitä, että oululaisten koulujen lakkauttamisesta ovat oikeastaan vastuussa oululaiset autoilijat, jotka eivät ole jostain syystä maksaneet parkkisakkojaan. On ymmärrettävää, ettei kaikilla niillä kiireisillä opiskelijoilla, jotka jo muutenkin uhraavat aikaansa yhteisten asioiden hoitamiseen, ole välttämättä aikaa kirjoittaa pitkiä sepustuksia usein aika puunmakuisista kokouksista. Tämä onkin oikeastaan vain yksi ajatukseni siitä, millainen ihanteellinen ylioppilaskunta voisi olla.

Edustajiston kokoukset – joissa muuten tarjoillaan aina kahvia ja maukkaita leipiä – ovat avoimia kaikille ylioppilaskunnan jäsenille. Kaikkia käsittelemämme asiat eivät kiinnosta, mutta ryhmien oma tiedottaminen saattaisi toimia jonkinlaisena syöttinä.

Verrattuna moneen muuhun vaaleilla valittuun päätöksentekoelimeen Oulun yliopiston ylioppilaskunnan edustajistossa käydään sinänsä aivan asiallista keskustelua: Olen vertaillut edustajistossa ja Oulun kaupunginvaltuustossa käytyä keskustelua, ja uskallan väittää, että ylioppilaskunnassa käydään useammin asiallisempaa – ja usein järkevämpääkin – keskustelua.

Heidi Hautalan vieraillessa Oulussa viime perjantaina minun oli aivan pakko kysyä, onko samanlainen kuilu olemassa Euroopan parlamentin ja Suomen eduskunnan välillä. Ilmeisesti onkin niin, että mitä suuremmasta päätöksenteon areenasta on kysymys, sitä vähemmän kuunnellaan, mitä toisilla on sanottavanaan.

Eräs innoittava esimerkki opiskelijapolitiikan rintamalla on kuitenkin Kalevan julkaisema Väliääniä-blogi. Kalevan nettisivujen lähes tai täysin käsittämättömän sivustorakenteen vuoksi blogia on erittäin hankala löytää Kalevan sivuilta. Toivottavasti tähän tulee muutos.

PS. Motiivini tämän tekstin kirjoittamiseen pohjautuu osaksi kandidaatintutkielmani kirjoittamisen välttelemiseen – ei ainoastaan puhtaaseen ja altruistiseen rakkauteen ylioppilaskuntaani kohtaan.

¹⁾ Päivitys: Lisäksi Oulun luonnontieteilijät ry:n sivuilta löytyy edustajistoblogi.

Oulun yliopiston ylioppilaskunta järjestää opiskelijaruokapaneelin 25.3. klo 14 Aularavintolassa. Paikalla keskustelemassa on Uniresta, YTHS ja opiskelijoiden edustajia. Kannattaa tulla paikalle.

Avoin kirje Joulupukille

Rakas Joulupukki, käännyn epätoivoissani sinun puoleesi, koska en enää tiedä, kenen puoleen voisin kääntyä. Olen puhunut tästä asiasta eri vaikuttajille ja toimijoille. Hekin vaikuttavat epätoivoisilta.

Unirestan opiskelijaravintoloissa tarjoiltu kasvisruoka on harvoin tarpeeksi ravinteikasta. Kasvissyöjätkin tarvitsevat päivittäin riittävästi energiaa. Esimerkiksi papukeittoa (233kJ/100g) täytyy syödä noin kaksi kertaa saman määrän kuin makkarakeittoa (429kJ/100g) saadakseen yhtä paljon energiaa. Joinain päivinä ero liha- ja kasvisvaihtoehdon välillä saattaa olla jopa suurempi. Riittävä proteiiniannos jää usein haaveeksi. Uniresta on aloittanut soijan käytön kasvisvaihtoehdoissaan, mutta tämä ei ole jokapäiväistä. Soija on ravintosisällöltään monipuolista.

Muutun kateudesta vihreäksi, kun vierailen esimerkiksi helsinkiläisissä opiskelijaravintoloissa. Siellä voin valita kasvisruokavaihtoehdon – jopa vegaanisen sellaisen – ilman, että minun tarvitsee pelätä puutostiloja tai riittämätöntä energiansaantia.

Lounas on opiskelijalle päivän tärkein ateria, joten sen tulee olla riittävän ravitseva ja monipuolinen. Kasvissyöjätkin haluavat päästä osallisiksi Kansaneläkelaitoksen myöntämästä ateriatuesta täysin rinnoin vahingoittamatta eläimiä tai kasvattamatta hiilijalanjälkeään turhaan. Lisäksi monet suosivat kasvisruokaa oman terveytensä vuoksi – kasvissyöjät kuolevat harvemmin esimerkiksi sydän- tai verisuonisairauksiin, monista muista terveydellisistä seikoista puhumattakaan.

Toivon, että huomioit nöyrän toiveeni joululahjatoiveita toteutettaessa.

Janne Hakkarainen
edustajiston jäsen
Vihreä Vallankumous

PS. Haluan kuitenkin lämpimästi kiittää sinua siitä, että ylioppilaskunnan edustajiston kokouksissa tarjoillaan kasvissämpylöitä.