Oululaiset vihreät yhteisöt viettivät yhteistä vuosijuhlaa Voimala 1889 -ravintolassa 11. tammikuuta. Juhlistimme Oulun vihreän valtuustoryhmän 35-vuotista, Oulun vihreät ry:n 25-vuotista ja Oulun vihreät nuoret ry:n 15-vuotista taivalta. Sain ilon ja kunnian esittää vihreän valtuustoryhmän puheenvuoron.

Arvoisat vihreät ystävät, hyvät juhlavieraat!

Vuoden 1984 syksy oli vihreän liikkeen historian kannalta erittäin merkityksellinen. Tuona syksynä käytiin kunnallisvaalit, joissa valittiin yhteensä 101 vihreää valtuutettua ympäri maan. Oulussa kaupunginvaltuustoon valittiin neljä vihreää kaupunginvaltuutettua. Vihreistä eniten kannatusta keräsi Erkki Pulliainen, yhteensä 1666 äänen verran. 

Ennen vuoden 1984 kunnallisvaaleja Oulussa järjestettiin vihreä väentapaaminen, jossa esiteltiin ekologiset teesit, jotka myöhemmin on opittu tuntemaan nimenomaan Oulun teeseinä. Ne kuuluvat seuraavasti: “Luonnon kantokykyä ei saa ylittää, ihmisen sietokykyä ei saa ylittää, päätöksissä on otettava niiden pitkäaikaiset vaikutukset huomioon ja yhtään laskua ei saa langettaa tulevien sukupolvien maksettavaksi.” Nämä teesit ovat yhä ajankohtaisia.

Vihreät erottautuivat muista ryhmistä vahvalla ekologisella painotuksellaan. Sen lisäksi, jo alusta pitäen, vihreissä on ollut mukana myös muiden liikkeiden edustajia kuten vammaisaktivisteja ja femininistejä. Meidän riveistämme on valittu ensimmäinen vammainen kaupunginvaltuutettu, ensimmäinen maahanmuuttajataustainen kaupunginvaltuutettu ja ensimmäinen avoimesti seksuaalivähemmistöön kuuluva kaupunginvaltuutettu.

Monia Oulun vihreille tärkeitä asioita on edistetty vuosikymmeniä, ja monet tavoitteet ovat toteutuneet vasta aivan hiljattain. Näistä hyviä esimerkkejä ovat Sanginjoen suojelu, joukkoliikenteen käyttäjämäärien saaminen merkittävään kasvuun sekä pyöräbaanaverkoston kehittäminen. Onkin hyvä muistaa, että poliittinen päätöksenteko on kuin maraton, eikä sprintti. Politiikassa tuloksia ei usein saada nopeasti. 

Kun jokin asia ei tunnu etenevän kaupunginvaltuustossa, olen lohduttanut itseäni ajattelemalla, että vaikka asia ei vielä minun valtuustokausinani etenisi, olen tekemässä pohjatyötä tuleville vihreille kaupunginvaltuutetuille, jotta heidän työnsä olisi helpompaa. Tässä yhteydessä haluan kiittää kaikkia entisiä vihreitä kaupunginvaltuutettuja, jotka ovat omalla uurastuksellaan helpottaneet meidän nykyisten kaupunginvaltuutettujen työtä.

Menneisyyden lisäksi haluan puhua hiukan tulevaisuudesta. 

Kuten kaikki ovat huomanneet, poliittinen keskustelu- ja päätöksentekokulttuuri ovat murroksessa. Tieteeseen ja tutkittuun tietoon pohjautuva päätöksenteko saa halveksuntaa osakseen, ja muista päättäjistä ja eri ihmisryhmistä puhutaan loukkaavaan sävyyn. Kompromisseja ja konsensusta on yhä vaikeampaa tavoittaa. Ne, ketkä huutavat kovimpaan ja esittävät yksinkertaisia ratkaisuja viheliäisen monimutkaisiin haasteisiin, saavat eniten näkyvyyttä julkisuudessa. Monet poliittiset toimijat kylvävät vihaa ja pelkoa.

Tällainen kauhistuttaa ja huolestuttaa monia.

Minä uskon, että rakentavan, kaikkien ihmisarvon tunnustavan ja tosiasioihin perustuvan politiikan kysyntä kasvaa tulevaisuudessa. Näen, että kyseessä on sellainen ekologinen lokero, jonka me voimme täyttää. 

Meidän täytyy vain huolehtia siitä, että teemme sellaista vihreää politiikkaa, joka tunnistaa ja tunnustaa tosiasiat, kaikkien jakamattoman ihmisarvon ja jolla tavoitteet saavutetaan rakentavan, toisia kunnioittavan yhteistyön avulla. Politiikkaa, jolla ei luoda pelkoa, vaan toivoa ja uskoa tulevaan.

Toivon ja yhteistyön politiikkaa – puheeni oululaisten vihreiden yhteisöjen vuosijuhlassa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *