Yksityisen kopioinnin hyvitysmaksu laajenee ensi vuonna ulkoisiin kiintolevyihin. Hyvitysmaksua maksetaan 250-3000 gigatavun kokoisista ja ulkoisiin koteloihin pakatuista levyistä.
Osmo Soininvaara kirjoittaa niin sanotusta kasettimaksusta tarkemmin. Kun C-kasetit tulivat, luotiin C-kasettimaksu, koska kasettien pelättiin laskevan suomalaisten artistien tuloja. Kun C-kasettien aika oli ohi, kasettimaksua alettiin soveltaa yhä enemmän paikoista, joilla ei ole välttämättä mitään tekemistä musiikin kanssa.
Ulkoisten kiintolevyjen hyvitysmaksu on mielestäni erinomainen esimerkki tällaisesta kehityskulusta. Juttuun liittyy muutamia näkökulmia, jotka minua hiukan huolestuttavat:
– Miksi maksu kohdistuu nimenomaan tämänkokoisiin levyihin?
– Miksi nimenomaan ulkoisiin kovalevyihin, miksi ei sisäisiin?
– Maksun voi kiertää ostamalla kotelon ja levyn erikseen.
– Tilataanko jatkossa ulkoisia kovalevyjä enemmän ulkomailta?
Enemmän minua kuitenkin huolestuttaa musiikkiteollisuuden suhtautuminen tekijänoikeuksiin. Nykymuotoinen tekijänoikeuslaki toimi hyvin vielä silloin, kun tuotettu teos oli sidottu tiukasti fyysiseen esineeseen. Tällainen esine on esimerkiksi perineteinen kirja, mutta sähköistenkin kirjojen määrä kasvaa.
Esimerkiksi henkilökohtaisesti kuuntelen liki kaiken musiikin erilaisten streaming-palveluiden kautta, kuten esimerkiksi Spotifyn. Kun minä haluan bussissa istuessani kuunnella jonkun tietyn kappaleen, kaivan kännykkäni esille ja muutamalla napinpainalluksella saan, mitä haluan. Olen vähentänyt MP3-soittimenikin käyttöä.
Toivon, että suomalainen musiikkiteollisuus havahtuu nykypäivään. Toivon, että suomalaisten kulttuurintekijöiden rahoitus turvataan myös tulevaisuudessa. Mutta ei näin.

Yksityisen kopioinnin hyvitysmaksu laajenee ensi vuonna ulkoisiin kiintolevyihin. Hyvitysmaksua maksetaan 250-3000 gigatavun kokoisista ja ulkoisiin koteloihin pakatuista levyistä.

Osmo Soininvaara kirjoittaa niin sanotusta kasettimaksusta tarkemmin. Kun C-kasetit tulivat, luotiin C-kasettimaksu, koska kasettien pelättiin laskevan suomalaisten artistien tuloja. Kun C-kasettien aika oli ohi, kasettimaksua alettiin kerätä yhä enemmän paikoista, joilla ei ole välttämättä mitään tekemistä musiikin kanssa.

Ulkoisten kiintolevyjen hyvitysmaksu on mielestäni erinomainen esimerkki tällaisesta kehityskulusta. Juttuun liittyy muutamia näkökulmia, jotka minua hiukan mietityttävät:

  • Miksi maksu kohdistuu nimenomaan tämänkokoisiin levyihin?
  • Miksi nimenomaan ulkoisiin kovalevyihin, miksi ei sisäisiin? Kysymys on loppujen lopuksi samasta asiasta.
  • Maksun voi kiertää ostamalla kotelon ja levyn erikseen.
  • Tilataanko jatkossa ulkoisia kovalevyjä enemmän ulkomailta?
  • Mitä seuraavaksi keksitään?

Enemmän minua kuitenkin huolestuttaa musiikkiteollisuuden suhtautuminen tekijänoikeuksiin. Nykymuotoinen tekijänoikeuslaki toimi hyvin vielä silloin, kun tuotettu teos oli sidottu tiukasti fyysiseen esineeseen. Tällainen esine on esimerkiksi perinteinen kirja, mutta sähköistenkin kirjojen määrä kasvaa.

Esimerkiksi henkilökohtaisesti kuuntelen liki kaiken musiikin erilaisten streaming-palveluiden kautta, kuten esimerkiksi Spotifyn. Kun minä haluan bussissa istuessani kuunnella jonkun tietyn kappaleen, kaivan kännykkäni esille ja muutamalla napinpainalluksella saan, mitä haluan. Olen vähentänyt MP3-soittimenikin käyttöä.

Toivon, että suomalainen musiikkiteollisuus havahtuu nykypäivään ja siihen, miten musiikkia nykyään kulutetaan. Toivon, että suomalaisten kulttuurintekijöiden rahoitus turvataan myös tulevaisuudessa. Mutta ei näin. Osmo Soininvaaran idea asian hoitamisesta yleisten verojen kautta on miettimisen arvoinen. Nykyinen järjestelmä on mielivaltainen.

Ulkoisten kiintolevyjen hyvitysmaksu – mitä ihmettä?
Merkitty:                

Hakutulokset “Ulkoisten kiintolevyjen hyvitysmaksu – mitä ihmettä?

  • 18.12.2010 20:02:sta
    Permalink

    Unohdin mainita, että tämä koskee myös yrityksiä. Tämä on aika ikävää, koska yritykset harvemmin ostavat ulkoisia kovalevyjä säilyttääkseen niissä musiikkia. Siteeraan suoraan Soininvaaraa: ”Isot yritykset voivat hakea teostomaksuista palautusta työvälineiden osalta, mutta tämä on tehty niin vaikeaksi, ettei pienyrittäjän kannatta uhrata siihen aikaa.”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *