Oulun yliopiston ylioppilaskunnan hallitus myönsi minulle ylioppilaskunnan kunniamerkin, joka on korkea-arvoisin ylioppilaskunnan jakamista merkeistä. Koronapandemian vuoksi merkki jaettiin Annos 61 -vuosijuhlassa, joka järjestettiin etänä. Sain kunnian pitää oheisen kiitospuheen virtuaalijuhlassa.

Arvoisat ylioppilaat, hyvät juhlavieraat, rakkaat ystävät!

En unohda koskaan, kun käytin ensimmäistä kertaa puheenvuoron ylioppilaskunnan edustajiston kokouksessa. Siitä on nyt yli kymmenen vuotta. En enää muista aihetta, mutta muistan elävästi, miten minua jännitti. Käteni tärisivät ja ääneni värisi. 

Muistan suunnilleen, ketä kokouksessa oli läsnä. Mikä siis onkaan rakkainta, mitä olen ylioppilaskunnalta saanut? Se on tietysti ihmiset. Tässä yhteisössä olen tutustunut moniin, joiden ystävyyttä aion vaalia niin pitkään kuin elän.

Entä mikä on tärkeintä, mitä opin ylioppilaskunnassa? Se on halu ottaa selvää ja avoin suhtautuminen uusiin ideoihin. Siitä olen kiitollinen, ja siihen haluan kaikkia juhlavieraita kannustaa. Valmius ottaa selvää ja avoin suhtautuminen uusiin ideoihin ja visionääreihin onkin tämän puheen kantava teema.

Arvoisat ylioppilaat, hyvät juhlavieraat, rakkaat ystävät!

Kyseenalaistaminen on helppoa, mutta asiantunteva kyseenalaistaminen on vaikeaa. Se vaatii perehtymistä, mikä taas vaatii aikaa ja vaivaa. Politiikassa olen oppinut, että monen edunvalvontayhteisön vastaus useisiin yhteiskunnallisiin uudistuksiin on “ei käy”, mutta ylioppilaskunnan vastaus on “haluamme osallistua jatkovalmisteluun”. Siitä on syytä olla ylpeä, ja toivon ylioppilaskunnan jatkavan hyväksi havaitulla linjalla. 

Ylioppilaskunnan asiantuntevuus tunnistetaan myös muualla yhteiskunnassa. Ensimmäisessä kaupunginvaltuuston kokouksessani vuonna 2012 kaupunginvaltuuston silloinen puheenjohtaja totesi minulle, että on mukavaa saada kaupunginvaltuustoon lisää ylioppilaskuntataustaisia päättäjiä. Hän laski meidän ansioksemme, että “olemme sekoilumme ylioppilaskunnassa jo sekoilleet”, emmekä enää sekoile noustessamme kaupunkipäättäjiksi. Kun olen kuullut jonkin hullunkurisen puheenvuoron, olen saattanut itsekin sanoa valtuustossa vieressäni istuvalle, että tuolla puhujalla ei taida olla ylioppilaskuntataustaa.

Taloustieteen nobelisti Daniel Kahneman on kuvaillut ihmisen ajattelua siten, että meillä on kaksi eri ajattelujärjestelmää. Ensimmäinen on nopea ja intuitiivinen, toinen taas hidas ja rationaalinen. Käytämme ensimmäistä järjestelmää paljon, koska elämä olisi sietämättömän vaikeaa, jos käyttäisimme vain hidasta ja rationaalista järjestelmää. Jäisimme auton alle ensimmäisellä suojatiellä. Vaarana kuitenkin on, että käytämme nopeaa ja intuitiivista järjestelmää joskus liikaa. Kun kuulemme jonkin uudenlaisen idean, ensimmäinen järjestelmä saattaa tyrmätä sen nopeastikin. Meidän silti pitäisi pysähtyä miettimään ja kysyä, voisiko tässä ollakin jotain järkeä. 

Uusien ideoiden nopea ja välitön tyrmääminen on kansantaloudellisesti turmiollista. Vain uusilla ideoilla ja niiden jalostamisella pieni Suomi menestyy myös tulevaisuudessa. Tarvitsemme hyvinvointivaltion radikaalia uudistamista, jotta voimme pitää kasvatus-, koulutus-, hyvinvointi- ja hoivalupauksemme. Hyviä ideoita tarvitaan niin huoltosuhdekriisin kuin myös ilmastokriisin ratkaisemiseksi.

Arvoisat ylioppilaat, hyvät juhlavieraat, rakkaat ystävät!

Miksi asioiden täytyy muuttua? Siksi, koska saamme koko ajan valtavan määrän uutta tietoa, jonka avulla voimme järjestää asiat paremmin. Olisi valtavaa tuhlaamista olla hyödyntämättä uutta tietoa. 

Muutos voi luoda pelkoa, mutta silloin täytyy kysyä, mikä on vaihtoehto. Jos jatkamme asioiden tekemistä vanhalla tavalla, se ei välttämättä tarkoita, että ne pysyvät ennallaan, koska ympäröivät olosuhteet muuttuvat. 

Yhdysvaltalainen kaupunkitutkija Richard Florida on omissa tutkimuksissaan huomannut vahvan korrelaation luovan talouden ja seksuaalivähemmistöjen alakulttuurin kukoistavuuden välillä. Kyse ei ole siitä, että seksuaalivähemmistöt itsessään loisivat edellytyksiä luovan talouden menestymiselle, vaan kyse on ilmapiiristä. Ilmapiirissä, jossa ollaan avoimia ja avarakatseisia, kukoistavat myös uudet ideat, jotka lisäävät hyvinvointiamme. Avoin ja avarakatseinen suhtautuminen visionääreihin ja heidän ideoihinsa siis kannattaa. 

Ylioppilasliike on ollut avoimuudessa ja avarakatseisuudessa yhteiskunnallinen edelläkävijä, mutta korjattavaa riittää vielä, eikä itsetyytyväisyyteen pidä vaipua. Viime vuonna julkisuudessa puhuttiin opiskelijayhteisöissä esiintyvästä kiusaamisesta, häirinnästä, ahdistelusta ja erilaisista syrjivistä klubeista, jotka ylläpitävät syrjiviä rakenteita ja joiden jäsenyyskriteerit eivät kestä päivänvaloa. Kiusaamiselle, häirinnälle, ahdistelulle ja ulossulkeville klubeille ylioppilasyhteisöjen ei pidä antaa tilaa.  

Arvoisat ylioppilaat, hyvät juhlavieraat, rakkaat ystävät!

Elämme poikkeuksellista aikaa. Haluan kannustaa kaikkia soittamaan ja lähettämään viestejä ystäville ja kysymään, mitä heille kuuluu. Heitä voi pyytää koronaturvallisille kävelylenkeille. Monille opiskelijoille korona-ajan kuormitus voi olla ylivoimainen. Silloin haluan kannustaa kääntymään omaopettajien, opintopsykologien, lähipalveluiden henkilökunnan, uraohjaajien tai YTHS:n puoleen. Kenenkään ei tarvitse jäädä yksin.

Arvoisat ylioppilaat, hyvät juhlavieraat, rakkaat ystävät!

Kiitos tästä tunnustuksesta, kuluneista vuosikymmenistä, uskaltakaa unelmoida ja antakaa ideoidenne rönsyillä vapaasti. Jokin niistä saattaa olla mullistava.

Uusiin ideoihin suhtautumisesta – kiitospuheeni OYY:n Annos 61 -vuosijuhlassa
Merkitty:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *