Berliinin muurin murtumisesta tulee tänään kuluneeksi tasan 30 vuotta. Vaikka vapaus, demokratia ja oikeusvaltio voittivat, kaikki eivät ole itäisessä Saksassa tyytyväisiä. Seuraan maan politiikkaa tiiviisti, koska olen koulutuksetani saksan ja ruotsin opettaja. Uusimmassa Economistissa on mielenkiintoinen reportaasi Saksojen yhdistymisestä.

Lehden mukaan yli puolet länsisaksalaisista pitää Saksojen jälleenyhdistymistä menestyksenä, mutta kaksi kolmasosaa itäsaksalaisista on asiasta täysin eri mieltä. Kun Saksat yhdistyivät, idän teollisuus romahti – idässä työn tuottavuus oli vain 30 prosenttia itäpuolen vastaavasta. Kukaan ei halunnut enää ostaa itäsaksalaisia tuotteita, kun parempaakin oli tarjolla. Tämä johti työttömyyden nopeaan kasvuun.

Kynnelle kykenevät lähtivät länteen: erityisesti nuoret, koulutetut ja naiset. Näiden ryhmien puute itäisen Saksan väestödemografiassa aiheuttaa nykyään lukuisia haasteita.

Kun olin kymmenen vuotta sitten vaihto-opiskelijana Chemnitzissä, entisessä Karl-Marx-Stadtissa, minulle kerrottiin, että idän ja lännen välinen henkinen muuri ei tule katoamaan minun elinaikanani. Kaupungin keskustassa oli autiotaloja, koska kaupungin väestön määrä romahti yhdistymisen jälkeen.

Itä on täynnä tyytymättömyyttä, näköalattomuutta ja pettymystä. Alternativ für Deutschland, Vaihtoehto Saksalle, hyödyntää tätä ja kerää suurta kannatusta. Economistissa siteerataan erästä itäsaksalaista, joka kyynisesti toteaa, että miksi turvapaikanhakijat integroidaan, vaikka heitäkään ei ole vielä saatu integroitua länteen. Entiset itäsaksalaiset kokevat, että heidät on laiminlyöty tahallaan, vaikka toisaalta lännestä on virrannut massiivisia tulonsiirtoja itään nyt kolmen vuosikymmenen ajan. Idän saksalaisista 53 prosenttia on tyytyväisiä elintasoonsa, mikä on saman verran kuin lännessä, mutta he, ketkä ovat tyytymättömiä, ovat erittäin tyytymättömiä.

AfD:n suosion kasvu osaltaan lisää itäisen Saksan yritysten rekrytointivaikeuksia, kun sinne ei haluta muuttaa, jos muita, parempia vaihtoehtoja on. En lainkaan ihmettele: omana vaihto-opiskeluaikanani opin olemaan puhumatta yksin puhelimeen busseissa ja ratikoissa, koska suomi ja ulkomaalaisittain lausuttu saksa saattoi johtaa uhkaaviin tilanteisiin. Tilastojen perusteella enemmistö Saksan viharikoksista tapahtuu idässä. Idän ilmapiiri koetaan luotaantyöntäväksi.

Eräs suuri ja kannattava toimiala itäisessä Saksassa on hiiliteollisuus, joka ajetaan alas 2030-luvun loppuun mennessä. Alasajo on tietysti täysin perusteltua, mutta lisää paikallisten katkeruutta.

Jos itäsaksalaiset vertaisivat itseään muihin entisen neuvostoblokin maiden asukkaisiin, he ehkä olisivat tyytyväisempiä elämäänsä. Yhdistymisen jälkeen itäisen Saksan kansalaisten eliniänodote on kasvanut läntisten saksalaisten tasolle, ilma ja ympäristö on paljon puhtaampaa ja rakennuskanta on aiempaa järkevämpi ja terveempi. He kuitenkin – toki aivan perustellusti – vertaavat omaa elintasoaan hampurilaisten, kölniläisten tai berliiniläisten elintasoon.

Ongelma on viheliäinen, eikä siihen ole yksiselitteistä ja helppoa ratkaisua. Sen kuitenkin tiedän, että vastaus ei voi olla paluu menneisyyteen, Euroopan unioni yhdentymisen lopettaminen tai vapaan liikkuvuuden rajoittaminen. Vain yhtenäisinä voimme pärjätä globaalissa maailmassa, ja yhtenäinen Euroopan unioni on niin itäisen saksalaisen kuin suomalaisenkin etu.

Vaikka vapaus ja demokratia voittivat, kaikki eivät ole itäisessä Saksassa tyytyväisiä
Merkitty:                

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *