Arvoisa herra puheenjohtaja, hyvät valtuutetut!

En pidä varhaiskasvatukseen esitettyjä säästöjä hyvänä ajatuksena. Emme saa toistaa viime laman virheitä säästämällä lapsista.

1990-luvun laman aikana näin päätettiin toimia. Nyt nuo säästöt aiheuttavat valtavia menoja syrjäytymisen muodossa. Puhutaan laman lapsista.

Kuten valtuutettu Pitko mainitsi ryhmäpuheenvuorossaan syrjäytyneen nuoren hinnaksi on arvioitu miljoona euroa. Inhimilliselle menetykselle ei voi laskea hintaa.

Kuten valtuutettu Pitko myös totesi, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen laajan tutkimuksen mukaan vuonna 1987 syntyneistä jopa 20 prosenttia on käyttänyt erikoissairaanhoidon psykiatrisia palveluja 21 ikävuoteen mennessä. Vuonna 1987 syntyneet aloittivat koulutiensä juuri laman aikaan.

Samassa tutkimuksessa kävi ilmi, että jopa 18 prosentilla ei ole ollut samaan ikään mennessä peruskoulun jälkeistä tutkintoa.

Lisäksi melkein jopa neljännes heistä on joutunut hakemaan toimeentulotukea. Muistutan, että 21 ikävuoden jälkeen vuonna 1987 syntyneiden prosenttiosuudet psykiatrisen erikoissairaanhoidon ja sosiaalitoimen asiakkaina ovat varmasti kasvaneet.

Lapsen subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajoittaminen hänen vanhempiensa työmarkkina-aseman perusteella rajoittaisi päivähoitoa juuri heiltä, kenelle siitä on eniten hyötyä.

Ryhmäkokojen kasvattaminen ei myöskään ole hyvä idea. Lastentarhanopettajilla on jo nyt haasteita toteuttaa laadukasta varhaiskasvatusta, ja ryhmäkokojen kasvattaminen muuttaisi heidän työtään yhä enemmän pedagogiikasta lastentarhaamiseen.

Arvoisa herra puheenjohtaja, hyvät valtuutetut!

Ymmärrän Oulun kaupungin talouden haasteet. En vain pidä varhaiskasvatukseen esitettyjä säästöjä säästöinä vaan kustannuksina, kun asiaa tarkastellaan pidemmällä aikavälillä.

Kiitos.