Kun pääsin kaupunginvaltuustoon vuonna 2012, päätin äänestäjien kuluttajansuojan ja avoimuuden lisäämiseksi kirjoittaa vuosittain poliittisen toimintakertomuksen, jossa käyn läpi keskeisimmät poliittiset tekoni, puheeni ja aloitteeni. Olen aiemmin kirjoittanut poliittiset toimintakertomukset vuosilta 2013, 2014, 2015 ja 2016. Tässä tekstissä käsittelen vuoden 2017 poliittisia toimiani.

Oulun kaupunginvaltuusto

Huhtikuussa järjestettiin kuntavaalit. Tulin valituksi jatkokaudelle, ja äänimääräni nousi 271 äänestä 370 ääneen. Haluan kiittää kaikkia kannattajiani ja äänestäjiäni! Vaalien jälkeen minut valittiin Oulun vihreän valtuustoryhmän varapuheenjohtajaksi vuoden 2019 puoliväliin saakka. On ollut ilo päästä auttamaan valtuustoryhmämme puheenjohtaja Jenni Pitkoa niin poliittisten sisältöjen hiomisessa kuin käytännön asioissa, kuten unohtuneiden avainten noutamisessa!

Vihreiden valtuutettujen määrä nousi vaaleissa seitsemästä kymmeneen. Kasvanut kannatus tarkoitti myös sitä, että saimme useampia merkittäviä luottamustoimia. Vihreät päätti esittää minua Sivakka-yhtymän hallituksen puheenjohtajaksi.

Yhtiöiden hallituksia vaihdetaan keväisin – seuraavan kerran siis keväällä 2018 – minkä vuoksi minulla ei ole ollut kaupunginvaltuuston lisäksi muita merkittäviä luottamustoimia vaalien jälkeen. Käytin tilaisuuden hyväkseni: kirjoitin graduni loppuun ja valmistuin filosofian maisteriksi marraskuussa. Sain samalla saksan ja ruotsin kielen opettajan pätevyyden, mikä toivottavasti lisää uskottavuuttani koulutus- ja varhaiskasvatusasioissa.

Kaupunginvaltuuston kokouksissa käytin vuoden aikana kaksi puheenvuoroa, joista ensimmäinen käsitteli kaupungistrategiaprosessin osallistamisvaihetta. Huoleni oli, että osallistamisen aikana ihmisiä kuullaan, mutta ei kuunnella. Tällainen osallistaminen ei saa aikaan muuta kuin turhautumista. Ilokseni olen huomannut, että osallistaminen on sujunut hyvin; törmäsin yliopistolla eräänä päivänä kaupunginjohtajaan, joka oli kyselemässä yliopisto-opiskelijoiden ajatuksia Oulun kehittämisestä.

Toinen puheenvuoroni käsitteli rakentamattoman rakennuspaikan kiinteistöveroa. Kyseisellä verolla olisi yhdyskuntarakennetta eheyttävä, täydennysrakentamiseen kannustava ja kaupungin verokertymää kasvattava vaikutus. Tällä kertaa äänestys hävittiin poikkeuksellisen selkein luvuin, mutta työ jatkuu.

Syksyn kirvelevin tappio oli – jälleen kerran – varhaiskasvatuspäätökset. Äänin 35-31-1 Oulu on maamme suurista kaupungeista ainoa, joka rajaa lapsen subjektiivista varhaiskasvatusoikeutta ja jossa varhaiskasvatuksen ryhmäkoot noudattavat Sipilän hallituksen mahdollistamaa maksimia. Tämä asettaa oululaiset lapset eriarvoiseen asemaan muiden suurten kaupunkien lapsiin nähden.

Oulun kaupunki jatkaa velkaantumistaan myös vuonna 2018. Minulta on kysytty, onko velkaantuminen oikeastaan vaarallista, koska lainojen korot ovat nyt niin matalat. Vastaukseni on ollut, että korot eivät pysy ikuisesti yhtä matalina kuin nyt, mikä tarkoittaa kaupungin velanhoitokulujen kasvua tulevaisuudessa. Talouden tasapainottamiseksi olen kannattanut ratkaisuja, joissa säästöt saadaan luopumalla ylimääräisistä seinistä ja tiloista. Vaihtoehtoisia tapoja tasapainottaa taloutta on henkilöstön lomauttaminen tai irtisanominen sekä palveluiden laadusta tinkiminen – jälkeen mainittuja ratkaisuja en ole kannattanut.

Kansalaisaktivismi

Kesä-heinäkuun vaihteessa osallistuin Helsinki Prideen, seitsemännettä kertaa. Lisäksi lupauduin Oulu Pride –ohjausryhmän jäseneksi. Ryhmän tarkoituksena on tuottaa Ouluun pride-tapahtumia ja –kulkue kesällä 2018; minun vastuualueellani on yhteiskuntasuhteet. Tämä tarkoittaa käytännössä julkisten toimijoiden ja Oulu Priden välisen yhteistyön edistämistä.

Muuta

Kirjoitin blogiini vuoden aikana yhteensä 5 kertaa. Lisäksi kirjoitin lähes viikoittain Facebookiin ja Twitteriin. Lisäksi päivitän Instagramiin sekä henkilökohtaisia että poliittisia kuulumisiani kuvien muodossa.

Keväällä kirjoitin Kalevaan ajatuksestani, että Ouluun tarvitaan lisää paikkoja satunnaisiin kohtaamisiin. Heinäkuussa Ouluun kohosi uusia grillipaikkoja vuonna 2015 tekemäni valtuustoaloitteen ansiosta. Kesäkuussa Helsingin Sanomat teki ison jutun koulutuksen periytyvyydestä, jossa minä olin esimerkkinä henkilöstä, joka on lähtenyt duunarikodista yliopistoon.

Joulupäivänä televisiossa nähtiin Tarinoiden Suomi -elokuva, jossa käytettiin yhtenä tarinana minun kertomustani vuodelta 2011. Tarinassani kerroin, miten merkityksellistä minulle oli, että äitini osallistui kanssani pride-kulkueeseen vuonna 2010.

Kulttuuripoliittisesti mainitsemisen arvoista lienee, että olen aloittanut kuvataideharrastuksen. Kodistani löytyy nykyään erityisesti paikallisten taiteilijoiden teoksia. Suosittelen tutustumaan Taidelainaamo ARTOon, jonka kautta taidetta voi hankkia käytännöllisesti, melko lailla riskittömästi ja käytännössä osamaksulla.

Sidonnaisuudet

Olen työskennellyt vuodesta 2015 lähtien ja työskentelen edelleen viestintäasiantuntijana Oulun yliopiston ylioppilaskunnassa. Se on yliopisto-opiskelijoiden edunvalvontajärjestö.