Oulun kaupunginvaltuusto päätti tänään lähteä mukaan Oulun seudun monikuntaliitokseen. Monikuntaliitoksen puolesta äänesti 63 valtuutettua, vastaan 2 valtuutettua ja 2 valtuutettua äänesti tyhjää. Tämän kirjoituksen otsikko kritisoi valtuustossa käytyä keskustelua, ei tehtyä päätöstä. Näen monikuntaliitoksen hyvänä mahdollisuutena panostaa esimerkiksi joukkoliikenteeseen ja yhdyskuntarakenteeseen.
Olli Immonen (ps.) vei asian äänestykseen Ville Vähämäen (ps.) kannattamana. Immonen perusteli esitystään siten, että riittävä määrä ei-ääniä olisi tehnyt kansanäänestyksen mahdolliseksi. Kansanäänestykset ja muut suoran demokratian lisäämisen keinot ovat mielestäni tervetulleita, mutta populistisen politiikan työkaluja niistä ei saa tehdä. Vastaesityksen perustelut suhteutettuna vallitsevaan tilanteeseen tuntuivat eriskummallisilta. Pohdin Otto Simolan kanssa, että vastaesityksen tarkoituksena oli ainoastaan saada oma nimi lehteen.
Valtuustossa pidettiin erityisen paljon puunmakuisia puheita. Demokratian kannalta on tärkeää, että kaikki saavat äänensä kuuluviin. Tässä kokouksessa kävi kuitenkin niin, että valtuutetut yksi toisensa jälkeen ponnahtivat lavalle toistelemaan papukaijamaisesti jo esitettyjä mielipiteitä, tunnustamaan yhteisen uskonsa monikuntaliitosta kohtaan ja kiittämään kuntaliitosselvittäjä Arto Koskea.
Olin asiasta monien valtuutettujen kanssa samaa mieltä, mutta samoja puheita ei mielestäni tarvitse toistaa tuntikaupalla. Se on oikeasti tylsää ja tarpeetonta, varsinkin jos lukee suoraan paperista. Kokousta pystyi poikkeuksellisesti seuraamaan streamina verkosta – oliko tämä syy monilukuisiin ja kauniisiin puheisiin? Minua ärsyttää puhuminen puhumisen itsensä vuoksi.
Kaikki muut kunnat Muhosta lukuun ottamatta ovat päättäneet lähteä mukaan monikuntaliitokseen. Muhos pohtii vielä kantaansa.
Päätökset Kaakkurin alueen ja kulttuuritoimen eräiden tukipalveluiden kilpailuttamisesta ja Ritaharjun monitoimitalon tukipalveluiden kilpailuttamisesta päätettiin pöydätä.
Päivitys: Muhoksen päätöksestä jättäytyä monikuntaliitoksesta voi lukea Kalevasta.
Hetki oli niin historiallinen, että melkein kaikki halusivat olla osa suurempaa – pitäishän se nyt historioitsijan ymmärtää
Mietin kans siellä istuessa mitä kukin siinä sanoi, ja joistakin puheista ei vain saanut kiinni. Mitä jäi mieleen hyvinä pointteina oli osallisuusnäkökulma ja Erkin paikkatietojärjestelmähaku palvelujen järjestämiseksi ja liikenteen ohjaamiseksi. Ja olihan ne moottoripyöräajelut viiskytluvulla Haukiputaan Pateniemestä Ouluun hauskaa kuultavaa 
Taina puhui hyvin kun on niin paljon ollut tekemässä tätä monikuntaliitosta, ja Veikko myös – vaikka enää en oikein muista, mitä Veikko sanoi, vaikka heti perään hänen puhettaan kehuinkin. Ittestä tuntui, ettei ole todellakaan järkevää nousta pönttöön vaan puhumisen vuoksi, kun meiltä tuli puheenvuoroissa kaikki oleellinen. Me vihreäthän oltiin kerrankin 
yksimielisiä. Joukkoliikennejärjestelyjä ois tietenkin vielä voinut korostaa.
Erkin, Tainan ja Veikon (ja muutamien muidenkin) puheet olivatkin hyviä ja mielenkiintoisia – eikä niitä luettu suoraan paperista
No, ehkä suhtauduin asiaan hiukan liian kyynisesti. Yleensä itse puhun vain silloin, kun koen, että minulla on jotain lisäarvoa annettavanani keskusteluun.
PS. En ole historioitsija, vaan germanisti. Tai kielitieteilijä, humanistiksikin saa tosin kutsua.