Aloitin kesälomani lukemalla Esa Suomisen ja Anna-Maria Isolan teoksen Suomalainen köyhyys. Kirja on karua luettavaa, mutta suosittelen sitä lämpimästi erityisesti päätöksentekijöille ja viranhaltijoille.

Luettuani kirjan olen entistä vakuuttuneempi, että Oulun kaupunginvaltuuston päätös rajoittaa subjektiivista päivähoito-oikeutta ja kasvattaa varhaiskasvatuksen ryhmäkokoja oli harkitsematon. Laadukas varhaiskasvatus on nimittäin hyvä työkalu ennaltaehkäisemään syrjäytymistä, jonka juuret ovat yleensä jo varhaislapsuudessa. Kenestäkään ei varmasti ole oikein, että ihmisen kohtalo sinetöityy hänen vanhempiensa sosioekonomisen taustan perusteella.

Oulun kaupunginvaltuuston toiminta tämän asian suhteen ei ollut kauaskantoista. Ensinnäkin päätös rajoittaa subjektiivista päivähoito-oikeutta uhkaa viedä mahdollisuuden varhaiskasvatukseen juuri niiltä lapsilta, joille siitä on eniten hyötyä. Toiseksi eriarvoistumiskehitykseen puuttuminen on sitä tehokkaampaa mitä aikaisemmin toimeen on ryhdytty. Kolmanneksi mitä aikaisempaa puuttuminen on sitä vähemmän siitä syntyy kustannuksia.

Seuraavaksi kunnat pääsevät päättämään päivähoitomaksujen mahdollisesta korottamisesta. Toivon, että Sipilän hallituksen mahdollistamia korotuksia ei toteuteta Oulussa, koska ne rajaisivat yhä useampia lapsia pois varhaiskasvatuksen piiristä.

Parasta olisi, jos tällaista lainsäädäntöä ei luotaisi lainkaan, koska se asettaa lapset eriarvoiseen asemaan heidän asuinpaikkakuntansa perusteella. Koska sellaista on valitettavasti luotu, toivon, että pystymme Oulussa sekä torjumaan päivähoitomaksujen korotukset että palauttamaan lasten subjektiivisen päivähoito-oikeuden ja ryhmäkoot ennalleen.

Se ei olisi ainoastaan inhimillistä, vaan pitkällä tähtäimellä myös taloudellisesti vastuullista: ongelmien ehkäiseminen on nimittäin niiden ratkaisemista edullisempaa.

Varhaiskasvatusleikkaukset lisäävät huono-osaisuuden periytyvyyttä

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *